"Kotona." voisi olla yhtä hyvin otsikko tään nyt.
   Katkeran suolista, ns., saapua, palata, tänne mutta kun kaiken tuon syrjään heitän ja jätän niin ah, ihanuutta! Nytkin tuolla rannalla kun käyskentelin niin tuntuu et sielu lepää.... "ihanaa olla hunningolla, aivan nolla...." vai mitenkä ne sen yhden laulun sanaset nyt menivätkään, muttas joka tapauksessa kuin kotiin olisi päässyt taasen, tullut kotiin.
En tiedä mikä tässä, mikä täällä, mikä tuossa meressä on?
   IHAN ekas´ taks´ tänne tultuain ja sanoisin et vaevollisuuksista vapaaksi päästyäin, käyskentelin tuonne aallonmurtajan kokalle. Niin pitkälle kuin vaine pääsin näin piskuisen tuippaavan Tuulosen aikaan; meri tuo räiskyväinen pärskeitään hetteli sen verta -murtajan ylitse et en ihan kärkeensä mennyt itseäin kastelemaan. Muttas niin pitkälle kuiteskin kuin kuivin nahoin selvitä kykenin. Ja seistä töpötin Myrkskyluodon Maijana siellä!

   Matkaan lähti tänä aamuna ( myöhä ) koko "konkka-ronkka"; jälkipolveain kahdessa polvessa ja autolastillinen aivan täpösen täynnä kamaa.
Matkaa tuota teimme ajan kera laitellen siihen kokonaista kahdeksan tuntia kaikkinensa! Siihen mukaan lukien sekin, ettäs lauttaa vuotimme mantereen puolella sen tunteroisen verta. Matkalla yssi ruokatauko, maihin nousua mm. kirppareilla parilla ja muutamilla paikoilla joissa kävin katselemassa valokuvanäyttely-mahdollisuuksia. Näihempä se matka-aikamme sit "hupeloitukin".
   Ja näinpä sitten päivän tään päätteeksi tänne tultiin, täällä nyt ollahan ja tänne "jäädään" toviksi - pariksikin.



   Rantakadun rauhaa.




   "Kulmilla."




   Purje.



   "Myrskyluodon Maija." ( omakuva )




   "Tyhjän pesän -syndrooma."









   Ihanuus - pääsin valokuvaamaan ihmisiä....



   "Luotto pelaa." - yllä ja alla;






   "Veljesten leikit." - yllä ja alla;









   Nalle-karhu oli viellä talviunilla - muttas löysinpäs tään kuitenkin tuolta rannan sannalta.
Hätä kävi jo taasen miulla suuri, ettäs onkoo tää NYT jo mennyt, onko tää jo poissa? Onni ei kuitenkaan; tuolla tää vaine edelleen on ja asustavi.
Pitää nenga käydä joku kerta täsä ohitsensa kulkiessa käydä herättelemässä ja kyselemässä et jokos ne talviunoset rupeis riittämään tältä hollilta....?



.... kauneutta Karhusen tuon.




   "Elämä edessä - tukka takana."





   Jep, jep. Nyt on sit jo saunassakin käyty, palan painikketta otettu, kaffeeta kitattu, ja asetuttu aloillemme muutoinkin.
Tästä kait tää reissu sit lähtee. Katsotaan mitä tuleman pitää? Mitä tehdään, mitä touhutaan? Aikas paljon varmaan tuon jälkipolven ehdoilla jotenka tää skriivaaminen ja kuvaaminen varmahan jää ns. tois´ sijaiseksi jutskaksi miulle nyt?

----------------------------------------------

   Ehtoon pyörähdys rantamilla.
   En vaine voinut kauaa nyt tuolla olla ja kulkea. Jostain syystä kylmä käy kehoon, luita ja ytimiä pakottaa. Ei vaine voi olla nyt tuiskussa ja tuulessa. Surku.



   Ilta saapuu.




   "Kaksi vanhaa varista."




    ... ja "Rantavahti."

-----------------------------------------------

   Tään mie skriivasin viel eilennä ehtoolla, juuri ennen kuin simmuin ummistin yöllisille unille: