Tässä vävy-kultasen kera jutskailtiin tänään ja mie siinä asiasta toiseen mennessämme lohkasin että on varmaan miuta tehhessä vahingossa mennä tää oikee puolikas kropastain jonnekkiin muualle, jolle kulle toiselle. On tapahtunut sellainen vahinko; vaihto tietämäti. On nimittäin läpi kroppain koko oikee poulikas miusta ihan kokonaisuutenasa kehenompi kuin tää vasen vastaava. Ihan tuolta hiusmarrosta aina pienimmän varpahan kyntehen asti. Kaik kehenouvet mitä miussa on olemassa, kaik ne ovat sillä puolella.

Oikialla puoliskollain on ohkasempi, tai siis oikeesti pienempi määrä hiuksia päänahassain. Silimän näkökyky oikealla simmulla on jotenkin keheno - suhteessa vasempaan. Samaten korvain kuulo. Sit kun "valutaan" alemmaksi niin oikean käjen ote on ain kehenompi ku vasemman. Sitä särkeekin useammin, ja se puutuu nopeammin - useammin. Oikeassa lonkassain on isommat kulumat ku vasemmassa ja se ilmotteleekin useammin miulle että meinaakko sie toillain nyt kävellä tahi liikkua jonnehii? "Älä vaine uneksi moisesta!" Oikea polvi ja nilkka protestoi oman osansa. Oikeian jalan vaivasenluu onkin jo operoitu seuraamuksella et siihen on jo sen leikkauksen jälkeen kasvanut samanmoinen patti paikallensa ku mitä ol ennen leikkausta. Vaik lekuri tuo sanokin sillon leikatessa että sitten kun tulet mummo-ikään niin sitten toistamiseen sama operatsuune... Miulle joka olin jo sillon mummo - oisinko miusta nyt sit vasta tullut toellinen mummo: kuuven muoskan muksun mummo ku nyt jo olen.

   Josko on luusto ja nivelet tällä oikialla puolella kehenoissa kantimissa ni sitä ne on tuolla suuvärkissäkin. Kävin meninaan taasen tänään hamppilekurissa. Taijan olla ns. yksi vakioasiakas siin puljussa. Viimotteeksi käväsin siel suunnilleen kuukausi sitten. Ja sitä ennen varmaan alle kuukausi, sitä ennen.... alvariinsa toisin sannoin.

Lääkäri tää tuttu lähteissäin sieltä poies sano nuo jokakertaset tutut lähtösanasensa: "Jos ei ilmaannu mitään akuuttia niin kahden vuoden kuluttua sitten ensikerralla." "Hah": sanoin mie, "se olisikin ennätys ja historiaa miulle. Mie vasta kahden vuoden kuluttua uudelleen hammaslääkäriin? Mie joka ravaan siel alvariinsa!"  Ja muuten sen OIKIAN puolen hampahiin taatta nimenomaan. Sieltä on mm. juurihoijettu yksi alahammas joka sit meni loppuin lopuks mönkään niin et hammas tää poistettiin pois päiväjärjestyksestä kokonansa... ja toinen ylähammas samaten. Juurihoijettu siis. Mut se on kuitenkin viel paikallansa mut oirehtii ielleen. Siin on kuuleman röngtenkuvassa jokin hiushalkeena joka vois nää oireet aiheuttaa...

   No mutta tänään... siis siel hamppilekurissa, siel korjattiin OIKIAN puolen takimmaista hammasta josa piti olla pien reikä. Tai siis siin OLI pien reikä. Reikä tuo pienoinen joka sit yllätti röngtenkuvienkin jälkeen lekurin tään sisältäin varsinaisen onkaliston hamppini sisällä! Näin lekuri tää valkeine vaatteineen kertoili.

Jotta tää hammas sit saatiin yleensäkin porailtua ja paikkailtua niin ensinhän se piti tietty puuduttaa. Puudutusta tätä oivallista vaine tartten mie kipuherkkä immeinen ain joka kohtaan ennen operatsuuneja ns. tuplaten. Vähän niin kuin jämäkämmänlaisesti ku normaalisti tarvitaan. En muuten puudu. Kipu kun tuo vihelijäinen, puskee muuten läpi ielleen. Tunnen kaiken, tunnen kivun, tunnen kulloinkin tehtävät toimenpiteet.  Näimpä sitten kun olin tänäänkin "tuplaten tumpattu turpeeseen" niin men tovi kunne puudutus tää oiva häipyvi tuulen teille poskestain tuosta puutuneesta. Porattiin, operoitiin aamupäivän tunteina kellon käydessä kymmentä - mut puudutus tuo helpottava laskeutui vasta noin kolmen aikoihin kun Aurinkoinen Taivaallinen alkoi suunnitella mailleen laskua. Olipa siin vaiheessa jo pienoinen nälkä! Puudutetulla poskella kun ei voi oikein syyvvä. Menis muuten kaik ihan "poskelleen"...

Mutta, muttah... porattu on, paikattu on... hiottu ja puunattu. Kipu on kauhia ielleen! En voi vielkää ehtoisen kellon raksuttaissa kohti yheksää, purra sil puolella mitään. Siihen KOSKEE kun puren hampahat nää puhtoiset yhtehen, saati jos narskahutan jotain syyväksein. Mitäpä tästä taasen opin: menen varmaankin "kahden vuoden kuluttua uudelleen" hamppilääkäriin?! Eli taitavi olla "keikka" tiedossa tulevalle maanantaille päivystävän hemppilakurin pakeille. Endinä kun ei oikein viitti jos ei ole ihan PAKKO: päivystys kun toimii noin 60km päässä kotoain. Syön vaik toisella puolella siihen asti - tahi en ollenskaa...

   Joo, muuten oli tuiki poikkeuksellinen hamppilekuri käynti tänään. Oli nimittäin tään likan eka kerta kun tämä leukapielien venyttäjä, tämä valkoisen kaluston katsastaja, totesi lopuksi että hyvässä kunnossa kalusto on tää: ei oikeestaan ollenkaan hammaskiveä, ei ienvetäytymiä. "Ihan hyvät hampaat." "Siis anteeksi - mitä?" "Miullako hyvät hampaat; ei kiveä, ei ienongelmia?" "Täh, olikohan se suu jonka nyt tarkastit, varmasti miun?" Ei voi olla totta! Ihan tosi? Kerrankin miulla. naismuistiin, näin hyvässä kunnossa hampaani miun! Uskomatonta!

Uskottavahan se oli loppuin lopuksi. Jopa niinkin "kivasti" et siitä varmuuveksi ja vakuudeksi sain mukaani miun "elämäni ekakerran" nuin huikean hammaslääkärilaskun; 85,00e! Haa ja huh! Kalliiksi käy näin "ihanat ja kunnossa olevat" hampaat... vasite kun vähä välleen sil ramppaan uuvelleen... vasite kun vähä välleen saan mukaani sieltä ain uuden ( tosin himpun pienemmän ain ) laskun tuon maksavaisen...