Tiedä en, tuleeko tämä nyt mitenkään ylläri-pyllärinä kelleskänä, muttas näin kun YSSIN elelen, niin eipää tuota kenkään tule nokkaansa nakuttamaan, kun istahhan välleen tään masinan äärelle ja alan nakuttelemaan tekstiäin tätä, kesken töitteni arkisieni.
Aloitin jo, aloitin sähköisen uunini putsi-putsistuksen. Ovensa irrotin, ritilät poies "revin", ja "riivin" kertaalleen pintansa lävitse. Ei vaine puhdasta näytä tulevan joten... olkoon nyt tovinen rauhassansa - jatkamma kun siltä tuntuvi, kädet jaksavi, ja mieli periksi antavi. Muttas tänä pänä kuitenkin. Liesituuletin pitäisi vosekkia samoin tein. Hellan tuon taustat myöskin... Kaupalla käväistä. 25/7 muoskain papruhommia olisi, ja Piipparit koristelijaansa vuottaisivat. Yms., yms..
Muttas kuten totesin niin ONNI on olla yssin: ei nenga kenkä nokkaansa nakuta, ei koputa olkapäälle mainiten, ettäs kun pitis tehdä tämä-tuo ja se-kin.

   Tänään siis "juhlimme" kautta Telluksemme tallattavaisen tään yksin eläjiä.
Juhlia - mitä se siten itse kullehin onkaan. Muttas ainaskin siis ilmineerattu on "kaikelle kansalle", jotta tänään se sitten on, se "single day".

   Eilennä ehtoolla mietiskelin taasen tuossa Itulaatikossain istuskellessain, puoli unessa nuokkuissain, ja syvänalaani kuulostellen, jotta jos tätä täsä nyt ottaisi ja kunnolla rutistaisi, niin mitä sitä kerkeisikään tehdä?
Sama "virsi" jatkui sitten vällyin välissä lämpimissä; "Kerkeisinkö ottaa edes kännykän tuosta viereltäin käteeni?" "Kerkeisinkö avata sitä näytöltänsä?" "Kerkeisinkö soittaa hätänumeroon?" "Kerkeisinkö ylipäätänsä tehdä mitään ennen kuin Tuonen ovet avautuisivat?"
Kerennyt en sinne asti, ettäs kuins sitten jos kerkeisinkin, niin KUKAS se sitten tuon ulkoisen oven avaisikaan mahdollisille palastajillein? Enhän mie sinne asti itse kykenisi ryömimään tuskissain nuissa - jos nyt edes henkkissä silloin enää olisinkaan!
   Miettinyt olen sitäkin näin "ehtoisena emäntänä", notta jos ja kun joskus tänne otan ja "jään" johkin kohtaan, niin mikä se onkaan siten se aikajana jonka kuluttua JOKU tulee tänne ja löytää miut keturallani jostahin kohtaa huusholliain? Se kun ei ole kirkon kirjoissa kirjatta, ettäs tykönäin ylkeensäkään joku pistäytyisi päivittäin, saati viikottain! Kuin pitkään sitä rato raadollinen saisikaan yssin maata matollansa ja ruumis väsynyt värjötellä väsyneenä - kuolleena josain kohtaa Majani Mahtavaisen kattoin alla?

   Sukumme Mummo soitteli tänä aamuna miulle.
Kertoili hän, että se siten pii-paa-autonen käväisi viimeyönä ( taasen ) tykönään. Oli verenpaine ottanut ja "vähäsen" antanut tuta hänelle. Mittaileet olivat ( ja kuuleman toisen näistä ensiapu-henkilöistä, harjoittelijan, päätä heittänyt sen verta siinä samoilla holleille, että hän oli meinannut itse siinä ottaa ja pökrätä tilanteessa tuossa, sinne Mummomme kodin lattioille! ) sekä kehoittaneet sitten päivän valjettua menemään päivystävälle lekurille.
Mummomme tämä soittanut olikin sitten aamusella ani varhaiselle päivystävään, muttas olivatkin vastanneet ( "ylläri-pylläri"??? ), ettäs kun ei ole akuuttia, niin ei tarvitse tulla!
   Mummomme tämä pohti tuossa miulle soittaissaan, samoja ratoja kuin miekin:
"Kuka hänet täältä löytää sitten ja milloin, jos jotahin käy, jotahin sattuukin?"
"Kun ei kukaan peräänsä soittele ( mie, ja hänen ystävänsä eräs päivittäin ), eikä käy katsomassa ( korona-varovaisuutta itse kullahin )?"

    Ettäs otappa täsä ja nauti sitten näin yksin eläjän, päivänä tästä yksinäisyyden ykseydestä!
Nauti täysin rinnoin vasiten näin vanhempana ollessasi. Kun pelko persiissä asustaa jatkuvaan, ettäs jos jotahin koissa tapahtuvi, etkä itse kykene silloin sitten mitään tekemään, jotta apua auttavaista paikalle edes saisit!
   Toinen jutsa se olis varmaan nuorna ollessa? Ainakin näin kuvittelisin, ja muistelisin.
Kun eihän silloin ole Tuonen Viikatemies jatkuvaan nurkan takana vuottamassa. Ei, eikä sitä silloin tule edes sellaista ajateltuakaan. Ei todellakaan. Sitä vaine porskuttaa lujassa uskossa uuteen tulevaan, ja hyvin voi.
Jos se sitten joskus yllärin antavikin, niin sitähän silloin moni meistä eleleekin sellaisessa sosiaallisessa verkostossa, ettäs JOKU nyt aina on jossakin likellä, jotta apua ainaskin saat. Tahi peräti asuvatavi samaisen katon alla; vanhemmet, sisarukset, kämppäkaverit, asuinkumppani, avopuoliso, aviopuoliso, perhe, tahi joku nyt ainaskin.

   Positiivari-puolista en nyt pakise sen kummemmin, koskapa niistä on nyt tullut aina silloin tällöin täällä jo mainittuakin...