Pirpanaiset ja mie kerettiin lähtötohinoittemme kera liikenteeseen siinä puolen yhdeksän pintaan. Ja lauttaan klo.9.00. 

   Mantereelle tullessa oli huomio, että tuuli vähemmän kuin Luovolla. Mantereella oli puissa vähemmän lehtiä aina sinne asti kunne päästiin sisämaahan ja Savon sydämeen. Täällä on lehtiä puissa, jopa Pihilajissakin viellä. Lehtikuuset ovat aivan keltaisenaan neulasissaan ja niitä on näköjään täällä seudulla aikas paljon, nuita lehtikuusia siis.

   "Puolimatkankrouvissa" hivenen erilaisessä nytten.
Olemma mie tään matkan ennenkin tehnyt tähän suuntaan ja tätäkin kautta, mutten ole viel konsa täsä kuvannut muistini mukaan mitään "merkkiä" mihkään paikkaan.
Nyttempäs tuli kuvattua, niin vessasta tää entisen "Alien"´n korvaava perhonen? Vahi onko kirran naamaa ja viikset tää? En tiedä, muttas kuvattu on.
Muttas katsokaas kuin komiat, hienot, lamppuin varjostimet paikassa tuossa on!

   Käväistiin Sukumme Mummon luona. Mummomme tuo on mennyt alaspäin aikas lailla. Vielä muisti minut, vielä muisti Pirpanaiset. Muutoin... niin, muutoin alkaa muisti tehdä jo tepposiaan.

   Oli jännä matkata kotoa tänne. Nyt päin vastaiseen suuntaan kuin ennen.
Ennen matkasin täältä kotoain tuonne Luovolle vähä välleen, välleen vähän, muttas nyt sitten hivenen pidemmän ajan kuluttua ( mitä täsä onkaan mennyt nyt - noin puolitoista kuukautta? ) matkasinkin Luovolta kotoain tänne josa ei ole enää miulla kotia.
Oli jännä seurata maisemien vaihtumista aivan toisin silmin, aivan toisesta näkökulmasta, toisella lailla katsoin. Se mikä ennen oli kotiin tuloa, onkin nyt jonnehin aivan muualle menoa; työn perässä.
   Mietin sitä kuin se on joillahin ollut elämänsä aikana sitä, ettäs tullaan vierailuilla synnyinpaikalle, lapsuuden paikoille, yms. paikkoihin ja nyt sitten mie olen tuossa samaisessa tilanteessa. Palaan ns. lähtöpaikoilleni ja seuduille. Tunne on kuin... niin, oikeestaan sellainen olematon, tyhyjä, tunne jota tunne sisuksissain.
Toisaaltaan ja etenkin nyt olen enimmän osan sitä mieltä ja tuntemuksein ovat sitä, ettäs onpahan vaine hyvä kun ei tarvitse tänne "kotiin tulla". Tunne olisi varmaan nytkin saman lainen kuin ennne: "Eikä, taasen tänne!" "En halua, en halua." Nyt olen ns. onnessain ja riemussain, ettei tämä ole kotiin paluu tänne. Olen vaine vieraana paikoissa, seutukunnissa ( mm. tuolla Sukumme Mummon tykönä ) joissa olen liikkunut elämästäin sen noin 35 vuotta itsenäisesti, omatahtoisesti, ja milloin misäkin päin seilaten. Ja ain sitten täällä myöskin tänne jonnahin kotiin palanut matkojeni muiden ja muiden päätteeksi.
Kun taasen nyt pääsen täältä viellä poies, tänne en jää. Tää on vain tällainen "väliaikainen" hommeli. Tilapäinen tuokio, hetki ja kohta. Aivan kohta pääsen poies täältä – kotiin.
   On muuten jännä katsella ja nähdä täänkin ajan kuluttua nämä tutut maisemat ja katsella kuin ne ovat jo täsä välissä muuttuneet. Huomata kuin sitä katselaa toisin simmuin näitä seutukuntia. Toisaalta tuttuina ja niistä jotahin tietävänä, muttas toisaaltaan sitten vieraana, outona ja paikkoihin aivan mitään tekemättömänä, vaikuttamattomana muukalaisena. Sillä muukalainenhan mie nyt täällä olen, en seutukuntalainen.
Se mitä tunsin ennen täällä liikkuissa, et olen osa tätä kaikkea ja miun olemasa olollain, tekemisilläin, tms. olisi jotahin vaikutusta tänne, niin se on nyt sitten poissa täällä ollessain. Olen vieras, olen vieraantunut, vaikkas aika onkin täsä välissä nuinkin lyhykäinen.
   Se on nyt muuttunut ( tuo kaikki vaikutusmahdollisuuteni, yhteisöön korteni kekoon kantajana, yms. ) kaik tuonne Luovolle. Josko lie sielläkään vielä voi/voinen sanoa, ettäs minkäänlainen "tekijä" olisin.... Muttas siellä mie vain olen, piste.

    Yöksi Pirpanoiden kotiin elikkäs omain muksuni yhden tykö.
Siellä sitä on "herran kukkarossa" myöskin, kuten Sukumme Mökilläkin; ei mitään nettiyhteyksiä mihkään suuntaan näin vieraana ( eikä talon ) ihmisenä toisten kotona ollen. Pitis kysellä talonväeltä nettitunnukset, yms. ja enhän tuota kehtaa vaivata toisia, eikää se nyt yksi yönseutu sinne tahi tänne ilman nettiä mitään haittaa tee.

   Aamusella aikaseen, ns. ennen kukon laulua talonväki kömpi ylös miun siihen havahtuen ja välittömästi jatkain uniain kun kerta sängyn nyt allein saanut olimma ja näin oli juteltu jo ehtoolla ennen maate menoamme.
Talonväki hipsi hiljaa aamuaskareensa, pakkaili mukaansa otettavaiset ja lähti miespuolisen perheenjäsenen töihin lähtiessä, tämän mukaan viettämään vapaapäiväänsä maailmalla; syyslomalaisia kun ovat.
    Aikanansa heräilin miekin sitten. Aamuiset askareeni toimitin ja aloin orjentoitua tulevaan päivään, tähän täl haavaa ekaan työpäivääni taasen.
Siin sivussa käyttelin pari kertaa tuon perheen lemmikkiä ulkosalla tarpeillaan, lueskelin ja oleilin.
Mietinkin et on se tää kun ei ole omassa-kotona vaan toisten hoteissa, niin ei ole ns. mitään tekemistä. Sen tuollaisen vuotosajan ( töitten alkamista vuottaissa esim. ja ihan nytkin kun kirjaan tätä ehtootain toisaalla istuin ) sitä vaine on ja viettää aikaa. Puuhastelee jotahin, esim. lukien, nettiä selaillen ( tuolla se ei onnannut, kuten kerroinkin jo ), tms. pientä käppäilyä ja katselemista ylt´ynpäriinsä - ns. ei-mitään-tehden.
     Aamuaskareitain tehdessäin hokasin kuin tuolla muksuin tykönä on vielä tallessa täää yksi musta jakkarainen josta jo aika on omansa pinnoistansa lohkaissut poies;



Tään jakkaraisen rakensi Majaan Matalaiseemme aikoinaan yksi miulle rakas henkilö kun sinne seunaremppaa tehtiin ja uusimma lauteet jakkaran kera uusiin puihin. Teki hän näitä kaksin tsipalein ja sit kussa muutimma sieltä poies, niin toisen niistä nappasin mukaani miun - vieren muksuin huusholliin tään.
Tällä nyt ikää on jo vähintäänkin sen... 20vuotta! Vau!

--------------------------------------------------------------------------

    Päivä töissä ahertain, muutamaan kakkuseen sormein pistäin miekin likoon, yhden laitellen tulemaan ja Leipästenkin taikinaisen aloitin aluilleen; nyt juuri äsken tuossa sen alustin yölliselle levollensa!
   Niinpä - makuusijani on tänä tulevana yönseutuna sit uudessa paikassa. Paikassa jos en ole konsa viel eläissäin yöpynyt, muttas muutoin olen kyl täällä roikuillut - töitä tehden.
Onneksi on tällainen mahdollisuus olemassa; yöpyä Töissä.
Ovat täällä monet muut yöpyneet monia, monia, öitä ennen miuta, muttas miulle tää on tosiaankin eka kerta. Saas nähdä kuin meikä Mummelia täällä nukuttaa? Sanovat ja kertovat täällä yöpyneet ain et ko on hyvä olla ja yöpyä. Mitenkä lie sit itsein kohdalla? Ja mihkä kohtaa täällä pääni tulen kallistamaan?
On olemassa yläkerran piskuinen huone - kyllä. En vaine ole oikein yläkerrassa nukkujainen, jotenka olen hivenen ajatellut, ettäs jos roudaan petikamppehet tänne alakertaan, tänne josa teen normaalisti päivisin töitäin, ja tänne sit pitkäksein yölliseksi ajaksi laitan?



    Käväisin tuossa Töiden loputtua kylillä. Ostelin evästä ja yhden tällaisen näksinkin! Keitin kaffeeta mukillisen itsellein, nautiskelin jätskin kera ja laitelin tosiaankin tuon Leipästen taikinan, alustain.
Nyt sitten istuskelen iltaani tätä täällä vanhassa, vanhassa, vanhassa, mökkisessä.
Ei Näkö Radiota, ei. Netti pelittää kylläkin täällä; ollahan sen verta "ihmisten ilmoilla". Voisinkin iltain ratoksi laitella jonkusen elokuvan vaikkas pyörimään netistä itsellein? Miltäs kuulostais?
    Hei, tuolla kylän raitilla kun tassuttelin parissa liikkeessä eri puolilla tätä taajamaa, niin leikittelimpäs ajatuksella, ettäs voisin kait tuota vaikka tassutella Humisevalleharjulle ja vaikkas pirauttaa ovikelloaan: "Hei, mitä teille kuuluu tänne? Onko kaik mennyt hyvin? Mites sen yhden ulko-oven lukon kera; uusitteko sen, vahi ette - kun ei siitä ole kuulunut mitään?" Ja samalla saisin sit nähdä SEN asunnon siitä ovelta käsin.
Tahi sitten vaikkas tassuttelisin sen korttelin, Kulmakunnan, ynpäri ja näkisin tienoot nuo ainakin - pihanmaallensa ei ole asiaa mennä käyskentelemään jos en ole oikealla asialla sinne. Vaikkas sinne naapurin Mummon tykö! Hei, siellä pitäisi miun kyl nyt oikeestikin käydä kylässä kun kerta huudeillaan täällä nyt olen! Jotain viemisiksi, vaikkas kaffeepaketti, ja kylään vaine! Siinä olisi muuten ideaa ja ihan ajankuluakin, eikää vaine jotahin olemista!
   Katselin siinä käppäilessäin niitä katuja monesti stallaamiain, niitä ynpäristöjä monesti näkemiäin ja - arvatkaas mitä Armaat Lukijain miun? Olinpas hyvilläin, ettäs se nyt näin väliaikaista on vain, tää täällä olemiseni!
Toisaaltaan sit katselin "sillä simmulla", ettäs nyt pitäisi katsoa niitä sitten sellaisen "vieraan", muualta tulleen simmuin ja nähdä toisin ajatuksin nuitakin paikkoja - eiköstä vaine? Ei, ei se onnaa ainakaan viellä, miulta.

-------------------------------------------------------------------------------

    Meni yllärin hyvin viime yö nukkuissa. Ajattelin et henget olisivat olleet kiusanain, muttas ei, eivät ollehet. Aivan sainen yksin ja rauhassa nukkua.
Höösäsin yläkerrasta tuolta patjasen pohojimmaiseksi. Päällensä laittelin mm. tätä kiertolaiseläämääni varten ostamain 90cm leviän tuntopatjain. ( Patjanen jota tulen nyt Luovolla asustaissain tarvitsemaan ain täällä Töissä käydessäin, sillä majapaikkani tulee vaihtumaan paikkaan-joka ja täten tarvitsen selkäin kunnossa pysymiseksi tuollaista tuntopatjaa joka kantaa selkäin kunnolla, oli sen alla sit mimmonen tahansa vierahin patja. Tuo tuntopatja siis kulkee siellä misä miekin, samoin kuin tuntotyynyni on tehnyt jo varmahan vuosikymmeniä! ) Savupirtin puolelta hain yhden vanhan täkin omani päälle viel laitettavaksi ja ka - siin oli miulla "keko kaunis, komia", kasassa.
Niin meni yöllinen aika läpeensä tupasen tuon nurkassa, pönttöuunisen nurkkasessa. Siitä mie sit aamusella tään päivän itsein "löysin".
   Päivä meni uskomattoman nopiaan. Siihen mahtui mm. autoin korjaamolle vienti ja sieltä poies hakeminen - jo ennen Työni alkua! Siihen sit yhden sualuvan tykönä käynti.... yhden muksuin vieminen kotiinsa ja Töitä.
   Nyt ehtoolla matkasin toisen muksuin tykö ja tänne mie kallistan täksi tulevaksi yöksi pääni, pieluksille näille. Huomen aamuna aukaisen simmuin täällä. Käväisen yhdessä kaffiossa puoli-tuttuja myyjiä moikkaamassa ja sit urkenenkin jo Töihin taasen. Lupasin puljun tuon aukaista ko Pomo menee aamusella sienimetsään käymään.

   Ompahan muuten jänskä hommeli täällä näin olla yötä. Tuossa laskeskeltiin muksuin tään 24/7 ohjaajien kera, ettäs se on ollut viimotteeksi ennen vuotta 2020 ko täällä viimeksi ole voinut yöpyä! KOLME vuotta sitten kesällä!
Täsä ko se Koronan-pahus sotki Maailmaamme tätä-mätä, ja sulki paikkaset kaikki, niin sehän vaikutti sitten tähänkin juttuun; ei saanut edes näin perheenjäsenet vierailla saati sit yöpyä täällä omaisensa tykönä.
Sulut aikanaan purettiin, vierailluila pikaisesti maskien kera sai käydä, muttas yökyläily-kielto pysyi viel jonkusen aikaa senkin jälkeen.
Sitten vapauduttiin jo maskeista sekä vieraiulistakin varovaisista ettäs yökyläilläkkin olisi jo voinut.
Muttas ko sitä oli oppinut ettei enää yökylässä käynytkään kuten ennen Koronaa, niin eipä tuota tullut sit "asioikseen" lähdettyä yöksi toisen tykö! Sinällään kyllä typerää, myönnän.
   No, nyt kun maailma on taasen "vapaa", miulla tää tällainen tilanne ja kiertolaisena elelen, niin nyt voin yökyläillä, saan yökyläillä, ja "pitää" kyläillä sillä etsimällä  ETSIN itsellin yöpaikkoja tuttaviltani. Mikäs sen paree on kuin kysäistä oman perheen jäseniltä majapaikkaa, kysellä tuttavilta majapaikkaa, ja kuten jo kerroin, niin työpaikaltakin.
Näinpä sitten nyt on ollut syytä ja asiaa tulla tännehin pitkästä aikaa käymään ja yöpymään.
Ihan on kivat tunnelmat ja oli ohjaajien puheiden mukaan ollut muksullain 24/7 suu messingillä kun olivat kertoneet hänelle päivemmällä muistuttain, ettäs tänään se äiti tulee yöksi tykösi.