"...laudat edessä ovien...." ja niin edelleen meni kuulu Jukka Kuoppamäen laulu armaasta Suomemme maasta mutta en mie siitä nyt meinannut paasata - enkä mistään maamme kauneidesta tahi sen maaseudun tyhjyydestä. Meinasimpas muuten vaine jorista tyhjän päiväisiä.

    Kuten vaikkas siitä että Töissä olen saanut toteuttaa aika lailla itseäni ja ennen kaikkea saanut käyttää näitä harmaita aivosolujani aika haastavasti. Meillä onkin siellä monesti "päivän sanana" "soveltaminen". "Sovelletaan" sitä, "sovelletaan" tätä, ja etenkin tuota. Haasteellista mutta ah, niin ihanaa. Ei tarvitse tehdä ns. koskaan samaa tuotetta uudelleen ja samalla tavalla kuin ennen. Aina muokataan tahi se sit muokkautuu vain jo sen takia että tehdään siitä "tänää" vaikka gluteeniton ja "huomenna" kanamunaton versio.
Ja maukasta silti aina. Ajanhermolla ollen.
Tässä pari esimerkkiä niistä joita itse olen tehnyt ( kun ei satu aina kamera olemaan mukana Töissä tahi sitten on sen verta kiirusta siellä työskennellessä että ei kerkiä edes kännyn kameralla nappaamaan kuvia - niin ei ole näitä kaakkusten kuviakaan tullut talleteltua niin paljon kuin mitä teen... )

19095656_1580200468680020_24003208007000

Laku-sitruunajuustokakku ja...

19466318_1595259220507478_82227861120607

...Englanninlakritsi-karkki-juustokakku jossa on lakritsikarkin tapaan kolme makukerrosta. Tässä muistini mukaan sitruunainen, lakritsinen ja sitten kampsikkainen.
   Ihanainen Työ ja -paikkakin. Tykkään ja - tykkään, vaikkas raskaaksi käy näin iäkkäälle seistä päivät pitkät jalkojen päällä koko päivän ajan. Jalat veisaavat edelleen Hoosiannaa sillä sen ne tuntuvat osaavan hirmu hyvin. Vaikkas nyttemmin on hivenen tuonut helpotusta se että miulla on koko ajan käytössäni ne Varvaskengät, Five Fingersit tai ne sellaiset varvas-versiona. Ne näyttävät auttavan aika lailla mukavasti. Onneksi.
  
   Olen täsä lukenut yöpymisestä taivasalla tahi muutoin luonnon helmassa. Olen kuullut ihmisistä jotka tykkäävät yöpyä ulkona yönsä. Ja olen aina haaveillut tänne muutettuani että näin kesäisin olisi varmaan mukava joskus kopasta ja yöpyä tuolla varastossani ja sen kesän viileydessä.
   Nyt ehtoolla roudasin jo sinne patjoja, petauspatjoja, liinavaatteet ja petivaatteeni. Eli meinaan kopasta onnaako se miulta edes siellä varastoni hämyssä ja sen hivenen viileämmässä syleilyssä kuin mitä tämä Majani Mahtavainen kesäisin tarjoaa? Saanko nukuttua? Onko siellä "ystäviä" yön aikana? Tosin pitis varmaan käydä virittelemässä jokin verkkomainen kangas vaikka sinne ilmastointiputkien eteen jotta ne pysyisivät loitolla yön ajan....
Do - niin... Nyt ne ovat siellä paikallansa. Ne "ystäväsuojat" eessä tuuletuspotkien. Laittelimma vanhoista muoskieni sideharsokankaista ne, teipaten vaine taustaansa kiinni maalrinteipein. Toivottavasti pysyvät paikallansa yön ajan?

  Sitä olen täsä pohtinut mielessäni tuon George Clooneyn kohdalla että miksikähän mie meinaan aina kutsua, nimittää, sanoa puolisoni nimellä? Mikä siinä on että se "taipuu" niin kielen päälleni aina kun jutellaan? Pitää pinnistää etten vahingossa kutsu "Ristoa Mikoksi" ja täten sitten esim. suututa tätä Georgea sillä että hän luulisi miun sotkevan heidät sekaisin näin mielessäni. Pitäväni toista toisena?
En todellakaan pidä. Tiedän kuka kukin on. Aivan taatusti. Ovat he sen verta erilaisia. Vaikkakin yhteävyyksiäkin kyllä on...
He kumpainenkin ovat Miehiä ISOlla M-kirjaimella. He määräävät ns. kaapin paikan - tai ainakin näin luulevat.... sillä eikös se vaine olekkin se nainen joka tietää kaiken? Tietää kuinka ja mistä naruata vedetään jotta Mies toimii? He ovat ihanan jääräpäisiä - ihanalla tavalla. Välleen ihan ärsytykseen asti, mutta onneksi on olemassa tiettyjä naisellisia juttuja ja ominaisuuksia jotka avittavat aikas monen onkkelma kohdan ylitse ja löytämään vaik kumpaakin osa puolta tyydyttäviä ratkaisuja. He ovat parreltansa saman moisia; isoja ( siis miuta isompia ), Miehen mittaisia henkilöitä. Ja ennen kaikkea Miehiä olemukseltaan eivätkä esim. pentuja, poikasia tahi mikä pahinta - naismaisia miehiä!

   Tänään aamulla anivarhain käväisin tekaisemassa kaupat yksistä pienehköistä, vanhoista, akkunan pokista. Ovat kuuleman jotain 1916 vuoden tietämiltä peräisin. Vanhoja saunan laseja joissa on vielä saranoita ja hakasiakin paikallansa.
   Nyt miun pitis putsi-putsittaa ne puhtoisiksi ja sitten laitan ne toviksi varastooni vuottaa "aikaa parempaa" et jahka kerkiän Töitteni jälkeen niin palajan uudelleen "astialle" ja alan suunittelemaan toin teolla niistä tehtäväksi lyhtyä. Sellaista isoa lyhtyä joka on siis pienistä akkunoista tehty.
Miun pitis vaine jostain kekasta tahi löytää siihen sellainen "hattu", "myssykkä", "lakki", sinne huipullensa. Mielellään metalista tehtynä. Ja sitten pohja myös... Sekä kuin mie ne akkunat toisiinsa liitän? Teenkö jostain kehikot ja liitän ne sit yksiin vahi yrittelenkö vaine liitellä pokta toisiinsa? Mee ja tiijä sitä.
   Muttah sitä ennen; huomenissa mie otan ne pokat mukaani ja suunistan mökkimme pihalle putsittamaan ne kun on luppaillut kaunista ja lämmintä ilmaa. Samalla sitten näin vapaapäivieni ( joista jo tänään toinen oli ) ratoksi otamma ja oleilen siellä. Valokuvaan varmaankin, teen notskin, syön ja - haaveilen kaikenlaista.
Toivottavasti siel ei ole huomenissa muita vaan saisin ja voisin olla yssinäni sillä olisihan se kiva olla rauhassansa...

   Ja ennen sitäkin: nyt loppu luritukset ja alan painella pehkuihini tuonne varstoni syliin - öitä!