Aamu Autereinen alkoi aamupalalla joka ei sitä eilisestään sen kummemmin ollut petrautunut... Mut se siitä. Sen sijaan mainitsempas, kerrompas, jotta otimma ja rikoin "normeja", "etikettejä" siellä pöytäin äärelle istuissa.
On nimittäin tapana näin Suomemme maassa ainaskin jotta JOS TILAA ON niin eihän, hyvänen ihme sentäs, ihmiset voi istahtaa viereisiin pöytiin istumaan - yssi tyhjä pöytä pitää ainaskin jäädä väliin! Ja sittenkin viel istumaan sil viisiin jottei toisensa kasvoja näe elikkäs selät ja kasvot samaan suuntaan, kuin perätysten istuttas.
Miepäs en tehnä niin vaan istahhin erään ihmisen vieruspöytään ja sil viisiin jotta kasv omme olivatkin vastatusten! Haa! Päivän aloitus se sekin on - eiks vaine!
   Kimpsut ja kampsut kasahan ja eikusta matkaan vaine Hepo Hopia!



69447253_490487001525901_329245722972625

   Jälkeen Vuokatin, Kajaanin ja Paltamonkin...
   "Maantie on leviä kulkia." Onhan se. On autiota kuin "hollin talli" olisi. Pitkää pätkää autotonna, pitkää pätkää suorana. Hyvä pinta tiessä, jne.. Joku "hurja" joskus näkyvi jollain pätkällä joko vastaan tulevan tahi sit miuta ohittain...
   Ajelen suurinta sallittua nopeutta automaatti säädöllä elikkäs sillä ajonopeudensäätimellä mutta siltikin ( tästä olen jutellut aikaisemminkin jo? ) miut ohitetaan?!
Mihkä ihmisillä on kiirus? Mustalla hyymörillä kysyen: kuolemaanko...?
Itselläin menoa huimaa rajoittaa muinoin saamani sakko, ihan suoraan sanoin. En tosin tiedä ( en ole ottanut selvää ) kuis se on nykymaailmassa: kuis monta sakko ja misä ajassa jotta kortti palaa muttas siitä huolimati tuntuu ettäs sillähin "uhalla" että sakkosen saisin, ei huvita ajaella "liikoja".
Toisaaltaan taasen - mihkäs miulla kiirusta täsä olisi? Mihkä miun pitis joutua? Otan ja lähden vaine ajan kera ajelemaan ain jostahin paikasta, kohteena jokin paikka, ja aikaa rutosti mukanain.
Muttas sitten taasen ajan kera ja ajatuksissa; niinhän mie sen viime sakkoinkin sain - ajelin ajatuksissain ihan tutussa paikassa, tietäin vasiten et nopeusrajoitus on juurikin siin kohilla juurikin sen verta ja niin vaine sakot rävähti kun kaasujalkapa ei pelanutkaan kun polla ei käskenyt höllätä vaan seikkaili josain "sfääreissä" juuri sil hetkellä!
Jotta ei kuiteskaan passaa ihan totaalisesti LOMALLA olla vaik kuin ajan ker ajeleekin...



2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

    Vaala, Utajärvi, Muhos, Madekoski...  jäivät Alli Hopa tämän tien alapuolelle kun tätä tietä piskuista matkaa taitoin Oulujoen vartta kohti Oulua, Oulunsaloa ja Hailuotoa. ( tien nro:a en siis muista... )
Olipahan vaine piskuinen tie tääkin ja mukava lesetellä kun ei liikennettä täälläkään liiemmälti vaik jo sanottaisiinko ettäs puolen päivän aikaan kahta puolta kuitenkin seutuvillaan ajelin.
Kandee muuten ajelle ihan jos tykkää hiljaisimmista teistä, tätä pitkin, ennenmmin kuin tuota Oulujoen etelänpuoleista, isompaa, tietä pitkin!


   Leppiniemi ja Pyhäkosken voimalapato.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Voiko kauniimpaa olla!

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Patoallan voimalan yläpuolella, yläjuoksulla.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Voimalan ylittävä ajo/kävelysilta.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   En tiedä teistä Armaat Lukijain muttas miusta ainahii nämäkin, nämä voimalan rakenelmat kauniita omallaan tavallaan ovat!
Siis katsokaatte nuita rakennuksen kupeeseen valettuja kaarevia uurteita, nuita kattojen muotoja, ikkunoisen muotoja... Simmu lepää kun ei ole kantti-kertaa-kantti... on veivi -meininkiä.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Laitoksen ihanainen, puinen ovi vuosimallia 40-luku! Wau!
Tämä Pyhäkosken voimalaitos on vanhin ja suurin ( Fortumin - sori tää "mainostaminen" ) Oulujoen vesistön voimalaitos. Tämän rakentaminen aloitettiin 1941 ja viimeisin koneisto on otettu käyttöön 1951.
Tämän Suomen suurimpiin lukeutuvan voimalan on suunitellut Aarne Ervi ja tässä on tehoa 140 MW sekä putouskorkeutta 32m.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Jostahin kumman syystä tästä kuvakulmasta miulle tulee mielehen: "Bond. James Bond."...

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Voimalaitoksen likeltä bongasin tällaisenkin ihanuuden; vanhan, vanhan, mallisen kävelyväylän/tien liikennemerkin!


   Pyhäkosken jälkehen suuntasin kohti, likemmä Oulua, pelko persiissä et kuis mie sen klaaraan? Kuin mie osaan "ohittaa" moisen suuruuden? Entäs jos eksyn jostahin syystä jonnehin sinne "viidakkoon" enkää osaa "ulos" mitenkään?
Madekosken/Maikkulan tiemeellä oli tietöitä meneillään mutta siltikin opasteet ihan hyvin näkysällä; osviittanan Oulunsalo isselläin.
Ja sitä paitsi... miulla edelleenkin fyysinen kartta, karttakirja ( se jokin Matkailijan karttakirja vuodelta... jotahin... kenties uusin tahi toisiksi uusin painos siitä - en niin nökönuuka ole et onkoo sen tieto uusinta uutta vahi hivenen vanhempaakin painosta... ) mukanain. Sitä lukien, siitä kattoin, hyvin klaarasin. Sittenkin.
Ja pirautin siin samalla ajelessain onneni surussain parit kyyneleetkin kun osaan, pelkään, klaaraan, ikävöin kuskia rinnallein...
   Kiittelin Ukko-Ylimmäistä ( tahi ketä tahansa joka jotahin opastetta kenties miullehin antelee jostahin päin... ) moisesta osaamisestain. Mie, tälläinen Mummero, yssin, kaukana "ei misään" ja siltikin vilkkaassa viidakossa, osaan ja taidan tään kaiken!? Mie ajan, luen karttaa, suunnistan - teen kaiken siin yhdellä kertaa, samalla räpäyksellä! Wau! Olen mie taitava, sittenkin. Onnettelin itseäin; olet sie mahtava Mummero!
Ennen olin vaine kartturi, toinen hoiti ajamisen. Ain mentihin perille oivasti ja oikeasti. Nyt sit miun yssin pitää se kaikki hoitaa ja hallita. Ei navigaattoria, ei kartturia, tai ajajaa... vaine mie.


   Oulunsalossa.

69405938_2394916980606529_36862314450151

   Seuraava maihin-otto.
   Samaisella kirpparilla kuin viimekkin sysynä tänne tullessain ( skriivan tätä siis jo Hailuodossa ollen... ) ja muutamia "aarteita" issellein kotiini sekä...
...kiitoslahjaksi siksollein yksi kukka-härpäke sillä hän soitteli täsä matkallain miulle kun oli löytänyt yhdestä Paikallisesta ( kukkaliike siis ) kaksi kukkasta miulle ostaa ja vielläpä edullisesti kauppaa tehden!...ettäs...
...joululahjoja ensi jouluksi muutamille henkilöille!
   Se miksi mainitsen tään nytten täsä on se ettäs "Kaukasi on pitkä matka.":
Viime käynilläin ostimma täältä ystäväin tyttärille joululahjat - ja nytten myöskin löysin juurikin heille täältä ensi jouluksi joululahjat! Mikä sattuma! Pitipä taasen tulle kauaksi "vasiten" joululahjoja ostaakseen!?
Samaten sitten viime jouluksi ostin täältä yhdestä toisesta liikkeestä Jyrälle Jyrä-aiheisen ( hieroja- ) kaffeemukin - nyt samaisesta puljusta löytyvi hälle sitten uusi muki hänen uuden, opiskelemansa, ammattinsa mukaan! Sekin aikamoinen sattuma, eiks vaine?

   Käväisin ruokaostoksilla... etsin pilttuutta Hepo Hopiallein isolta parkkipaikalta ja juuri kun olin löytävinäin yhden sellaisen, käänsin Heponi turvan siihen suuntaan, ja suustain karautin: "Perheparkki - perkele!"
"Oh-hoh"; ajattelin, "onpas nyt jotahin; Mummero päästelee?"
Hokasin silloin ettäs siitä on muuten aikas kauan kun viimeksi olen tiuskaissut kunnolla...


   Riutunkarilla ja lossilla.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   "MERTA näkyvissä!"
   Mitenkä onnessain olin kun tiesin meren lähestyvän... tai siis no, miun lähestyvän merta, eikä meren miuta!

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Lossille pääsyä vuottaissa tunsin kuinka meri maistuu klyyvarini tuella suussani, nenussani, sisälläni ja mietiskelin jotta miten se Armaat Lukijain onkaan, maistatteko TE meren suolaisuuden vahi onkoo se vaine tään miun yliherkkyyteni "suomaa kunniaa" saada kokea tällainenkin jutska? Mitenkä herkkä sitä ihminen voikaan olla...?

70139800_517302292412562_572852174897912

   "Etuajo--oikeutetut." Joopa-joo...
   Tiedän, tunnen... on heitäkin... ymmärrän, tajuan, miksi. Ja vasiten sitten kaistan; hälyytys ajoneuvot - tärkeää.
Siltikin siellähän me ollaan lautalla "Kuin sillit sumpussa", kaikki Alli Hopa.
   Niin täällä lautalla ollessa, kuin jo myöskin ennen lautalle tuloa, miulla on AINA pelko persiissä ( voisiko tään nätimmin kenties sanoa ja kertoa: perhosia vatsapohjassa? Plääh - liian hentoinen ilmaisu! ).
Pelkään että jos jotahin tapahtuu. Lautta kallistuu, uppoaa...
Sitten het´ perähän tsemppaan itteäin. "Eihän se äskenkään uponut! Henkkissä ne tuolta saarelta/luodolta rannelle tulivat. Ja kuin monen monta kertaa sitähii ennen ovat samaisen "tempun" jo tehneet suuntaan jos toiseenkin?" "Vasiten hurjimmillakin säillä ja tiloilla!"
Pienen pieni "pahulainen" kuikkaa olkain ylitse ja kuiskavi korvaani: "Kerta se on ensimmäinenkin..."
Oleppas sit siinä kuin et olisikaan?
Tuumailen ettäs onkoo tää sitä ns. normi jännitystä, normaalia meren mahdin, meren Ahdin, kunnioitusta? Tieto siitä ettäs sen kera ei pie alkaa leikkimään, ei pie uhitella?

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   "Linnunlintuin laulupuu."

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   "Tyrskyn ratsastajat."


   Luodolla - Marjaniemessä - perillä.

   Majapaikkaan avaimet, maksu heille tulevista öistäin, kimpsut-kampsut huoneeseen ja... rantaan!


2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Marjaniemessä sijaitseva Hailuodon majakka on rakennettu 1871 ja otettu käyttöön 1872.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Kohta tuolla....

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

...melkein jo....

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

....aahh - ihanaa!

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%


2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%


2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Kaunista...

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%


2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%


2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   "Päivän Sydän."
   Olin katsovinani ettäs TÄMÄ Sydän ei ollut tehty tekemällä kuten mm. eräs toinen tällä rannalla oli selvästikin piiretty, vaan tämä on syntynyt jonkun cruisailessa pyörällään tällä rantakaistaleella ja sit kun hän on välleen pysäköinyt sen pyöränsä tähän paikkaan - siitä syntyi sydän, niistä pyöränsä pysäköintijäljistään.
Tuo nurinperin oleva L-kirjain tosa Sydänen toisessa "kammiossa" on sen pyörän tukijalan jättämä jälki, elikkäs periaatteessa täähän on nurinperin koko kuvio, koko Sydän silloin...

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Astellessain pitkin rantaa varpain-jaloin, nauttiessain olosta ja tilasta suuren suuresti, tajusin yht´äkkiä kuin jotahin rasahti irti-poikki-katki tassuin alla! Säikähdin - minkä päälle astuin, mitä rikoin?
Katsahdin kamaralla maan, pinnalle sannan tuon, ja äkkäsin "laumoittain", metreittäin, tällaisiä tyhjiä simpukoiden kuoria siellä! Wau!
   Samaten kuin "läjäpäin" erilaisia lintuin jälkeensä jättämiä sulkasia. Arvaatte kuka keräsi ja mitä taltehen kotiinsa, Humisevalleharjulle, viedä? Ja meinasin ettäs joitakin "yssilöitä" niistä voisin antaa muoskain mukeloillekin "kyniksi"...

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Itse en kopassut mut tuntupas pelkkä näkeminenkin kylmältä kun tään perheen mukelot merivedessä pelmasivat...
Tosin ihanahan heitä oli tuossa katsella leikkimässä.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Aallonmurtajalta takaisin rantaan päin...

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

...murtajalta toinen Päivän Sydän....

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

...ja sit: "Seuraavaksi Ruotsi".

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

   Marjaniemen sataman vanhoja rakennuksia kaksin tsipalein.

2019.8.28.%20Vuokatista%20Hailuotoon%20%

    Ja omain yöpaikkain joka vanha Luotsiasema on.
    Tästä Luotsiasemasta olisi kiva tietää enemmänkin sillä täsä on ihana vanha porstua tuossa josta sisään tänne astellaan. Sellaiset nousevat portaat porstuan sisällä ( ainaskin täsä oikianpuoleisessa porstuassa ). Muutoinhan tää on sisuksiltaan uusittu kauttaaltaan - liekkö vanhat huonejaot edelleen suunilleen paikallaan muttas muutoin kyl petrattu kauttaaltaan.


   Muutama tovi myöhemmin kun Aurinko Armas maille jo mieli:

2019.8.28.%20Hailuodon%20Marjaniemess%C3

    Näihin kahteen kuvaan venhoista tekisi mieleni miun tokaista jotahin osuvaa muttas en löydä sanoja: olen sanaton...

2019.8.28.%20Hailuodon%20Marjaniemess%C3

 
2019.8.28.%20Hailuodon%20Marjaniemess%C3

   Löysin aallonmurtajan kokasta iäkkäämmän pariskunnan. Pyysin heitä osallistumaan Aurinko Armahan laskuun ( ja valokuvaukseeni ) suudelmalla. Läksivät "leikkiin" mukaan kertoin että kyl he normioloissakin pitkin päivää suikkaavat suuta.
   Isseksein tuumasin issellein tänne tullessain ettäs täsä vaiheessa, täsä elämäin "käänteessä", on viellä aina tänne tullessain tunne ettäs kuin kotiain tulisin. Ensinnäin silloin kun tuonne mantereen puolle lossirantaan asti ehättäydyn, ja viimeistään kunne tuohon kylän keskustaan tulen - saati sit tänne satamaan asti.
Kuinkahan kauan tätä tunnetta kestää? Milloin se häipyy poies? Milloin katoaa?
Sen kyl tiedän et mikä tään tuntehen voisi tappaa...

2019.8.28.%20Hailuodon%20Marjaniemess%C3

    "Panoraama."


    Do-niin. Nyt on sitten nakuteltu, ja taputeltu, tääkin päivä ehtoolle asti ja himpun senkin ylitsekkin. Yö jo saa, ja kutsuu tykönsä. Pieluksille painaisin miekin pääni mieluusti jotenka heissan, hopsan, halle-ralle-laa - huomenissa sitten taasen uudet kujeet, jne..