Aamusella varhain simmuin aukaistuani ihan ekaksteks kuikuilin ulos akkunastain jotta mimmottiis myräkkää ja lumen määrettä se Ukko-Ylimmäinen nyt sitten oli ajatellut näille sfääreille? Olihan tuota tullunnut ihan kunnioitettava määrä ja lisää näyttäis viel koko ajan pukkaavan.
Saa nähhä onko meikä likalla mieltä tuonne "toisen ja kolmannen" lumihiutaleen väliin mennä tänään olleskana vahi oiskoo sitä vaine täällä sisällä nyt. Joko täällä huoneessani tahi sitten mennen lillumaan sinne kylpylän puolelle. Se vaine pahkura ettäs se oli joko se kylpylä tahi jotahin muuta joka ehtoolla laitteli sitten silmiäin siristelemään ja klyyvariani vuotamaan kuin sen kuulusan sulhaspoijan mun...
Muttas eiköhän se nyt yssi päivä sinne tahi tänne mene ihan hyvin oleskellenkin - ja lueskellen sillä kun nyt lähteissä oli hivenen tietoutta ettäs voinen tällaisen kehenomman sään viel meitille Ukko annella niin varauduinpas varulta ottain kaikenlaista luettavaa mukaani miun. Oiskiin se jännä pitkästä aikaa viettää yssi päivä pääskytysten vainen ollen ja vötkyillen. Se vaine pahkura etten sitten tule laittaneeksi tähän blogiini mitään uusia kuvia tältä äivältä jos näin teenkin...

003.jpg

   Tällattiis oli ( ja on yhä ) sää-olotila tänä aamuna täällä.

004.jpg

   Kunne olin kuikuillut ulos akkunastain ja päivitellyt tään päiväistä säätä niin aloitimma aamutoimein huomaten siin sivussa että ka - huoneeni ovi käytävään on AUKI! Ei se ihan Seppo-seljällänsä ollunna sillä onnekseni olimma ehtoolla laitellut tavan takaani ( kuten Majassani Mahtavaisessa ikään ) turvavitjan päälle joka sitä nyt sitten viel kiinni piteli. Ja senkin jälkeen muistan että kun ei "vara venhoa kaada" niin kuin mie kopasin viel varmuuden vuoksi ettäs oveni nyt taatusti on kiinni eikä vahingossa auki jää vaik siin vitja onkin...
Silloin ehtoolla mietin että olenkos mie ennen nähnyt hotelihuoneessa turvavitjaa ja miksi se siin nyt yleensäkään on kun eihän se periaatteessa ole mikään "turvallisin" tekijä jos sattisi vaik tulipalo yön aikaan: vitja päällä ja palokunta pyrkimässä ovesta sisälle? Tosin tiedän kyllä senkin että yleensä nämä tällaiset vitjat ovat vainen mielen rauhoittajia sillä jos ovesta ( kuin ovesta ) meinaa sisälle tulle joku raavaampi henkilö ( mies ) kuten esim. palomies niin eihän hänen tarvitse muuta kuin riuhtaista sitä ovea ulkopuolelta vähän rivakammin auki niin tuo turvavitja on silloin enää muisto vaine oven uksissa; ei se stoppaa sisään pyrkijää. Ettäs aikas turhakkeita ovat loppuin lopuksi koko turvavitjakkeet.
Kävin mie aamupalalle mennessäin kertomassa moisesta sattumuksesta hotelin tämän reseptsuunissa ja he ottivat asiani ihan vakavasti vastaan koodaten miulle uuden oviavaimen korttiini miun, kysyttyään ensin että eihän täsä miun huoneessani satu olemaan esim. yöiseen aikaan unissa kulkijoita? Kertoilin hälle ettei tietojeni mukaan - ei ainakaan kukaan ole viel tähän ikääni miulle kertonut ettäs mie unissain vaeltaisin?
Oli puhetta ettäs laittelen oveni taatusti ( mitäs mie muutakaan eilen ehtoolla tein kuin varmistin että taatusti? ) kiinni nyt päivän aikana ja seurailen sit ettäs kuin oveni käyttäytyy...
   Joo, et tälleensä alkoi päiväni tää jonka sisällä näyttäisin vahvasti viettävän; ei tee mieleni miun tuonne ulos pyryn sekaan ureta kun ei ole mikään pakko.



   Päivällä:
   Niinhän se men et mie läksin kuin läksinkin rypemään kylpylän puolelle lilluin siellä ulkoaltaassa taasen tovin yssinäin kunne muitakin sinne tuli. Saunan puolella löylyttelin "mennen, tullen ja palatessa" niin että melkein mutuin jo rusinanteksi.

WP_20170426_14_07_55_Pro.jpg

   Enhän mie olisi eilisen jälkeen sinne uskaltautunut muutoin mutta yksi henkilö, meidän asiasta kaksin jutellessamme, kertoili että kannattaa mennä näin jo aamusta/aamupäivästä niin silloin sitä kylpylän vettä ei ole viel niin "myllätty" että siihen isommin joku reagoisi. Mistähän moinen johtuu? En tullut sitä häneltä kysyneeksi... pahkura sentään. Totta kuitenkin taisivat hänen tietonsa olla sillä nyt kestin tään rypemiseni paljon paree kuin eilennä myöhä iltapäivänä.
hyvä siellä oli olla ja öllötellä - vasiten saunan puolella.

  
005.jpg

   Tänään rohkaistuin ja päätin käydä ostamassa itselleni elämäni ensimmäisen "leukun".
Katselin täällä viimeksi viime syssynä käydessäni, yhdessä liikkeessä kaiken laisia leukuja mutta en vaine tohtinut silloin viel ostella minkään laista leukua. Nytten taasen "eksyin" samaiseen liikkeeseen hivenen suuremmin odotuksin ja hivenen päättäväisemmin näin puolisen vuotta asiaa mielessäin haudutettuani ja tein tämän päätöksein kauaskantoisen.
Nyt on Mummolla tällä kunnon puukko! Kestävä ja pitkä ikäinen kunne en vain itse sitä piloille pistä "veistelemällä" sillä jotain sopimatonta. Vaikkas vaine kuten aikoinaan järeään muoskain miun "veistelivät" perheemme puukoilla mitä kulloinkin tarvihtivat - metalista lähtien kaikkea, varmaan ihan kiviinkin asti. Näinpä sit ei huushollissamme ollut koskaan kuvan puukkoa kun sellaista olisin johkin tarvinnut.
Ja ne samaiset puukkojen "jämät" mie olen sen jälkeen sit pitänyt itselläni ain tähän päivään asti ja niillä taiteillut sen minkä olen tarvinut; paloitellut lihaa, fileoinut kalaa ja veistänyt puuta.
Tään tämän päiväisen jälkeen ei miun tarvitse enää "veistellä" ( suoraan sanottuna nirhata! ) niillä huono teräisillä puukoilla mitään kun miulla on nyt tällainen kunnon leuku! Jee!
   Kauppias kyseli siinä myyntitilanteessa miulta että nimikoiko hän tuohon leukun varteen nimeni? Tottakait mie sen siihen annoin tehdä kun kerta siihen sellaisenkin samaan pakettiin saa...
Nimeni hän siihen poltteli ja näytti sitten miulle kysellen että miltäs näyttää? Kerroin suoraan kun kerta itselleni sen ostan, että jos saanen suoraan sanoa niin tuo ja tuo kirjain on kyllä sellaiset että jos itse saisin toivoa niin en ottaisi tällaisena sitä vastaan. Myyjä teki työtä "käskettyä" poltellen nimeäni varteen viel parikin kertaa uudelleen.
Se vaine kävi köplästi että eihän siitä mitään kaunista tullut ja myyjä tämä onnekseni ( ? ) vihoin viimein tajusi kysellä miulta että haluaisinko uuden leukun? Tuumasin hälle että mielellääni - ja jos ei ole haittaa niin mielellään nyt sitten ilman tätä poltettavaa nimeäni sen varressa.
Näin tehtiin; ostin tämän ihanan leukun siltänsä ilman nimeäni.


WP_20170426_14_05_16_Pro.jpg

   Käväisin mie "kannattamassa" paikallista ravintolaakin lounas aikaan.
   Kyselin heidän lounas tarjonnasta joka seisovassapöydässään oli et onko siinä mitä niistä Kaiketonna-pohjaista?
Tutkailivat asiaa tovin ja onnekseni suurin osa olikin Kaiketonta muttas itse lihatuote... sen he tekivät kyökin puolla vasiten miulle.
   Olinpas onnessain kun sain ns. lämpimän aterian edes joskus jostakin syödä näin Kaiketonna ihmisenä. Kiitelin tietty heitä tästä ystävällisyydestään, ja nautiskelin ateriastani niin että nyt ei kyl vähään aikaan ( itse asiassa varmaankaan koko päivänä! ) tee mieleni miun minkään laista ateriaa tahi suuhun laitettavaa... Huh, et osaa olla masu piskuinen onnellisesti täpösensä täysi.



   Ei "hullukaan" siedä päivää olla vain sisällä!
   Enkä miekään joten otimma kamerain ja lähdin kuvaamaan jotta edes himpun saisin happea keuhkoihini tälle päivälle:

2017.4.26.%20Katinkullassa%20%283%29.jpg

   Tämän sydämen huomasin jo eilen kun tulin tänne Katinkullan pihaan.
Katselin tätä aikani Hepo Hopiani seljässä istuin ja tuumailin ettäs jollakin on ollut ideaa... ja ideaa nimenomaan laitella tuolleen syvämen kyljellensä - kun eihän se oikein kärjellänsäkään pystyssä pysyisi.
"Miksihän se on tuohon laitettu ja mikä on tarkoitus sydämellä nimenomaan tälle paikalle, Katinkullalle?"

2017.4.26.%20Katinkullassa%20%284%29.jpg

No, annappa olla vaine kunne mie sitten lähdin tämän pihasta ielleen parkkeerakseni Poika Poloiseni varsinaiselle parkkipaikallensa täällä olo ajakseni: huomasin syvämen kohille tullessani ettei se olekkaan syvän vaan tällainen kello joka kyljelleen laitettu on.
Tarkoitustaan kuitenkaan silti tiedä en... mutta katsoppas tarkkaan kuin on oivallisesti puuklapeista tämä kellonen tehty! Vau - ettenkö sanoisi!

2017.4.26.%20Katinkullassa%20%286%29.jpg

   Käväisin mie peräti lähirannalla asti peräni heittämässä katsellen tuskissani kuin päivä tämä seljennyt kyllä on muttas kaikenlainen iloisuus ja reippaus on kyllä "tallautunut" kaiken sen loskan, lumen ja kosteuden alle joka maanpinnalle siunautui viime yön ja tämän päivän aikana. Ei houkutellut tallustelemaan minnekkään pitemmälle kun tassut olisivat silloin kastuneet totallisesti vaikkas nyt hivenen vettä hylkivät kenkkäset mukaani reissuun lähtiessäni otinkin ja kävelemään lähtiessäni ne jalkaani laitoin. Lokaa ja loskaa noin 5-10cm jokahisessa kohdassa.
Jotenka mars matkaan, mirs "kotia" kohen.

   Tähän päätän tään päiväiset nakutteluni ja toivossa suuressa elän jotta huomenissa sitten olisi enempikin kertoa ja kuvat, kuvata ja kertoa.
   Hyvää illan jatkoa kaikille teille Lukijani Armaani ja tavataan taasen huomenissa.