... vai käykö?
Tiedättekö tunteen... kun pitis pakata reissua varten mutta ei huvittas sit millään, ei sit  yhtään?
Kyllä kaikkea muuta sit löytyy tilallensa: petivaatteiden tuuletusta, kukkien hoitoa, pyykin pesua ja laittelua. Ruokailua, lettujen paistoa, tiskien tiskausta ja roskien vientiä. Mutta ei missään nimessä pakkailua reissuani varten - ei vahingossakaan.
Läheppäs sit huomenissa matkaan maailmalle. Pakkaamattomin kaps´säkkeineen?
   Oikeesti: en epäilekkään ettenkö pakkailuani tekisi jossain vaiheessa loppuun asti ( olen katellut JO kasaan ns. saniteettitavarani mut en suinkaan viel pakannut niitäkään )  - viimestään huomen aamulla anivarhain. Tuskinpa sitä huomenissakaan mitenkään myöhään makoan sänkyin pohjalla. Siin kerkii hyvin ennen matkaan lähtöä tehdä viel muutakin kuin vain pakkailla. Katsastan mm. kukkani miun...

   Matkani tämä käy Kainuuseen.

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

Majapaikka on kolmeksi yöksi varattuna Vuokatin Katinkultaan mutta sitten sen kaiken muun ajan mitä en siel oleskele, niin kaiken sen ajan voin tehdä mitä vaine mieleeni juolahtaa ja halua.
Täsä kun kerkesin jo ääneen lausua ettäs olen sille tiemeelle menossa ja sain kyläilykutsuja sukulaisiin ja tuttaviin mutta luulen että en ehken käy missään niistä. Olen vain ja teen sitä mitä lystää. En ota mitään tressiä mistään. Tai ainakin yritän olla ottamati... Helpommin varmaan sanottu ku tehty miun tapauksessain. Mutta "yrittänyttähän ei laitella" - eihän?
Sen verta olen kuitenkin mielessäin pohtinut että jos sitä vaikka kelit olisivat suosiolliset, niin lähtisin huomenissa ajalemaan ihan ensimmäiseksi ns. menomatkallain Manamansaloa kohti, ja sitä tietä sit "suoraan" Oulujärven yläkautta sinne Vuokattiin. Mutta saa ny nähdä mitä se huominen aamu tullessaan tuo.

   Luulisinpa näin että ei ole mitään tressiä ilmassa saati mielen päällä kun ei "tarvii" hermoilla mitenkään lähtemistään. Ei mitään jännittämistä ilmatilassa, ei vouhkaamista tahi mitään turhanpäiväistä säntäilyä sinne ja tänne. Tuntuu et voisin vaik lopun ehtoon olla öllötellä Itulaatikkoni pohjalla ja katella sekä miettiä ihan rauhassa maailman menoa ympärilläni... mitä se nyt menee mihkään suuntaan ympärilläin näin yssin assuissa....

   Jotta näin tässä ja nyt tänään. Olkoon nämä kaik avaussanoja reissullein tälle. Onnistuneelle sellaiselle tahi epäonnistuneella mutta joka tapauksessa reissullein yhtä kaikki; onneva!
   We see...