... kun kerta peräti kokonaista yksi päivä täsä väliin näin jääpi vapaata! Vapaata on hivenen enempikin kyllä mut se meneekin sit huomenista lähtien toisiin kuvioihin jotenka ihan vain "mihkä lystää"-vapaaseen jää vaine tää päivä täsä.
Jo eilennä päätin et tänään lähden, menen - ihan sama minne, muttas jonnehin.
Ja se "jonnehin" oli nyt sitten kansallismaisemamme tämä keväinen - liki kesäinen jo.
Oli nimittäin todella ylläri-pylläri kuin se tää kevät/kesäkin jo on näin ehättäytynyt pitkälle et itse siitä mitään nähnyt olen, itse siitä mitenkään tietoinen olen. Sitä se teettä tää ainainen neljän seinän sisällä olo kun Töissä päivät on ja ehtoot sit kois, kun ei jaksa enää töittensä jälkeen eväänsä lotkauttaa suuntaan tahi toiseen - vasiten minnekkään.
Se meinaa taasen tää kesäisen ajan vuodenaika ohitse vilahtaa miun siitä mitään tietämäti.
Jälleen menisi yssi kesä kolisten, siitä mitään tietämäti, jos en näin välleen ihan ulkoistamalla itsein ulkoistaisi, ja tuonne suorisi.
Nytkin sainen huomata et jo monet kasvit kukkivat: Tuomi, Rentukat, Orvokit, Käenkaalit, yms. ja muutamat jo kukintansa kukkineet; mm. Leskenlehti.
Pääskyset, nuo kesän airueet ilmoja halkovat ( tosin Tervapääskysetkin jo täsä noin viikkonen sitten huomasin saapuneiksi lintusiksi, ilmojen haltijoiksi ihanaisiksi ) sekä Taivaanvuohet erikoisine äänineen, äänessä olivat.
Pörrijäiset: ampiaiset, mehiläiset ja itikatkin jo, ovat äänessä surisevassa ja inisevässä!
Ja se tuoksu! Oih ja voih! Ihan heti´miten kunne nokkasen vaine ulos työntää tuonne jonnehin muualle kuin tähän keskustaan, niin ei!
Mieleen palaa vuosikymmenen ja menkein jo uosikymmenten, takaiset tunnelmat puolisoin kera kun mökillämme Sukumme mm. oltihin. Lävitse kesänkin... Me kaksi kaksistaan, muksujen kera, suvun kera.... öitä, päiviä. Ne saunomiset siellä, ne puuhat, askareet.... kesä. Kesät muistoineen, ajat entiset - nuo jotka eivät konsa enää palaa ja jotka "aika jo kuultaa".
Niinpä.
No, nyt ja täsä tänä pänä kuitenkin.
Lähetääs reissuun - tuukko nää mukaan?
Mennään tuonne Väisälänmäelle, Lapinlahdelle - kansallismaisemiin:
"Oliivtarha."
Maisema joka ain tervehtii, tervetulleheksi toivottaa, ihanaisella rivistöllään; kuin oliivipuiden rivi hivenen etelämmässä....
Puna-ailakki.
Rentukka.
Se mik´ ihanaista niin katsella tuolal nuita Rentukoiden täyttämiä kosteikkoja! Ne kaik ojasten penkereet, notkelmat, ja muutkin kosteikkoisemmat alueet - wau!
Aho-, Lehto-orvokki?
Herkutellen.... Alla "Kehrä."
Leskenlehden kukinnon hantuvikkoja.
Käenkaali.
Santut, Saniaiset - ja tässäkin herkutellen.... hifistellen.
En ihan kerennyt ( kun kerta en ole ollut aikaisemmin liikenteessä ) kehriänsä kuvaamaan. Sukru sinällään sillä ne olisivat "herkkuain" suurta.
Maantie vievä...
"Sydämeni."
"Anttilan keväthuuma."
Tiedän mitä on, miltä kuulostaa, kun kukko kiekaisee. Tiedän kuin ääntää Fasaani. Ja juurikin tällä kohtaa kuulin äänen joka oli - sanoisin Fasaanin ääni. Se muuten "kieku" ja kaiku - aivan kuin Anttila keväthuumassaan.
Kielo.
Jokin Kämmekkä?
Metsäorvokki - sanoisin.
"Turva."
Mustikka.
Haa! Saimpas vettä! :
"Peili."
"Menneen kesän heiniä...."
Korte, muttas mikä Korte?
Metsä-, suo-, pikemminkin Lehtokorte.
Ketunleipä.
Tiesithän et Ketunleipä on samainen kasvi kuin Käenkaali?
Kuvasin kännykälläin myös tuota edeltävän kuvain näkymää ja ka - sattuipas "oma-kuvakin" tulemaan...
Alkoi satamaan.... Miun Mummon-saarein, tuossa etualalla toi piskuinen, peittyi hämäryyksiin...
"Varastoitu."
Oravanmarja kukassansa.
"Pitkospuut."
Kännykkä-kuva: karhu.
Mitä lie näitä erinäisiä elukoita pitkin tantereita näitä? Lie josain jokin neuvo, opaste, tekstiä, et mitä nämä ovat ja miksi ovat tääll?
Näin mie Karjunkin, Villisian karjun. Sitä mie "ammuin laakista ja vainaa" lapaluihin terästäin. Liekkö "osunut ja uponut" ollenkaan kun ei se kellahtanut olleskana...? Mut lavan taaksehhan se sekin eläin ain ammutaan? Kamerallakin....
"Täältä iäisyyteen."
"Käpy kukka."
Tuomi.
"Sataa. En sokerista ole. Kastun, läpi menee jo."
"Josain sataa "hivenen" enempi."
"Sateeseen."
Punaherukka.
"Mansikka."
Katselin, hämmästelin, kummastelin, et mitä ihmettä? "Kuka kumma on ja mistä löytänyt jo moisia kampsikoita punaisia?"
Näitä oli tuolla hollilla vähä välleen ja useita. Mietin et mitenkä tää voi olla mahdollista? En kopassut sormillain, en maistanut. Ajattelin vaine et kaikkea kanssa. "Kattia kanssa"; ja jatkoin matkaani iellehen....
....polkua pitkin askelsin ja sit äkkäsin maasta jo isompaa "kaliperia";
....KUUSEN KUKINTO!
Ylen äijy on kaunista, ovat kauniita, katsella! Kuin ruusu konsa. Punainen, "terälehdellinen" - kaunis.
Doin-ikkään. Pyörähdettyä tuli. Kuvattua tuli. Ja kastuttua tuli.
Kastuttua siin määrin et hivenen vettä hylkivä takkinikin alkoi jo lävitsensä pinnan vettä päästelemään. Kameralaukku imaisi osaksi pintansa lävitse. Kuontaloin rastainen läpikosteaksi alkoi ja tassuin.... hei - tassuin pysyivät kuivina! Edes jokin paikak joka kuivana pysyi - jee!
Näkyillään!
sunnuntai, 29. toukokuu 2022
Kommentit