"Toinen tykkää tummasta, toinen vaaleasta." - kun puhutaan ylkän tahi muutoin mielitietyn "väristä".
"Toinen tykkää äitistä, toinen tyttärestä." - kun puhutaan iellehen siitä et kuka kenestäkin tykkä.
Ja mie en ole iki-kuuna-päivänä "liputtanut" vaalean leivän päälle, en. Se on on jotenkin ain ollunna vaine tumma, se leipänen jota olen kannattanut ja jota syönyt sekä aikoinain jälkipolvellein tarjota-antanut.
Niinpä sitä sitten nyttemmin kun Kaikettomaan siirtyilin aikoinain niin se oli ikävä ja hinku iellehen tummaa leipästä, ja täten sen sitten juurella ekas´ teks´ opettelimma tehnä.
   Nytten sitten liityin tuolla sfääreissä nettisen juurileipä-ryhmään josa monet tekevät nimenomaan vaaleata juurileipää ja vaaleaa juurta, tehden siitä sitten mm. Tillikoita, sämpyöä-pämpylöitä ja jopa pizzapohjaakin!
Enhän mie malttanna, en ni milläskänä; miekin-ja-kans halluun! "Enhän mie voine olla Pekkaa pahempi, enhän?" Ja kun.... saisin sitten ihan kanamunattoman-KIN taikinan kaikkeen vaaleaan leipomiseeni. Niin Sämpylä-pämpylät, Tillikat, pizzat kuine vaikkas Foccaciatkin! "Mikä oiva apu! Viel enempi Kaiketonna siis! Wau!"
"Tätä TÄYTYY kokeilla!"

FB_IMG_1616048560143.jpg

   Niinpä sitten aamuna eräänä, otimma palasen olemasa olevaisesta -juurestain tummasta. Laittelin sen astiaan tähän ja aloin siitä muokata päivää pitkin vaaleaa juurta sekä taikinata, käyttäin vaine vaaleaa jauhoa sen tekoon.

20210317_193634.jpg

   Ehtoon korvalla kunne lisäksein ( jauhojen ja veden lisäykset ) päivän mittaiset olimma tehnä ja taikinaksi jo laitellut ( ne viimeiset veden ja jauhoin lisäykset tehnä ) oli taikinain jo tään suuruinen.
Enempää en tohtinna tehnä taikinaista sillä pelko persiissä on ( ja tietämyksein suunaton entisistäin leipomuksistain vuosikymmenien ajoilta! ), ettäs jos liian suurta yrittämmö näin ensialkuun, niin suttahan siitä vaine tulee. Ei jaksa juuri käydä, ei nostaa taikinaa. Tulee ns. läpilasku, pannukakku, läpipasko.
   Näin kun tällaista vaaleaa leipää "kammoksunut" olemma ja sitä kuiteskin sitten aloin laatimaan -juuresta lähtien, niin arvaatkaas vaine Armaat Lukijain miun, kuin into-pinkeenä sitä sit teinkään!
Jännitin kuin lapsi joulua odotettavaa, kuin lapsi synttärilahjojaan avattaviaan.
Hyvä et en hihkunut ilostain, poukkoillut ja pompinut seiniä myöten riemuissain: vähä välleen käyden kurkkimassa AIKAANSAANOSTAIN tuota MAHTAVAISTA!?
Miettien samalla, ettäs ei nyt kuiteskana nielasta ennen kuin valmista tulee... jos tulee... tuleehan...?
"No, sen saanen huomen aamulla nähdä; nyt jätän taikina tään yön tumman yli kohoilemaan ja huokailemaan ylhäiseen yksinäisyyteensä."

   Ja kunne sitten aamusella kuikkavan "tiinuunsa" tuohon, niin sielläpä se sitten olikin: taikinain hyvin käynyt, hyvin kohonut:

20210318_072135.jpg

   Ei muuta kuin leipomaan vaine...

20210318_072635.jpg

...vaaleita Leipäsiä Kaikettomia ( ei edes sitä suolaa "mauksi" sekaansa ) näitä.
   Se ettäs nimenomaan näin Leipäsiä "vaine", niin siksi koskapa se on ihan helpointa alkaa näistä, tällaisen -juuren alustuksen jälkehen, leivonta tällaisista matalista Leipäsistä kuin esim. Sämpylä-pämpylöistä mahtavaisista. Kohotus ja kohoaminen paistaissa onnavi paree; jaksaa -juuri toimia. Mites se menikään... "Älä haukkaa liian suurta palaa ensialkuun...."?
Ja sitäpaitsi - vasurimi vaine oli käytössäin, oikian beesatessa tuossa mukana! Ei, vasurilla työskentely ei suju kuten oikialla, vaikkas täl haavaa siin onkin himpun enempi voimaa kuin mitä nyt on oikiassain.
Sitten kunne -juuri on jo vahvempi, useammin käytetty, niin sitten voinen kopasta mahtavaistakin, isompaa kohotusta tarvihtevaa, leivontaa jos halajan.
Se vaine, ettäs tuskinpa, sillä en tosiaankaan halaja sellaisia vaaleita "vehnäsiä" syödäksein ( jos ei sit johkin... esim. perheeni/sukumme kokoontumiseen mukaan? ) vaan mieluummin näitä matalempia joista enempi tykkään, joista enempi miulle itsellein käyttää on.

20210318_081923.jpg

   Täsä paistetut, ja aukaistuki, valmis vaalea Leipänen.
   "Sen minkä nuorna oppii, sen vanhana taitaa."; totesimma mielessäin maistellessain näitä aamuisen kaffeeni kera, ja päivän eväksein mukaani ottaissain Reissaaja-Lissiksi muuntautuessain.
Olimma sankkevan hyvilläin, notta ei ole taitoin näköjään päässyt ruostumaan aikain näiden saatossa, ei ole ajatuksein kalkkeutumaan ehättäytynyt; kyl mie viel jotahin osaan!

162084798_4121332927900082_3516269575975

   PS: Otimma juurta taltehen. Jos vaikka pizzaa seuraavaksi....