...Humisevallaharjulla:
Eilennä laittelin tassuin leikkauksen jälkeen ekan kunnon annoksen, entisen määrän, taikinajuurella taikinaa Kaikettomien Leipästen aluilleen. ( Kuvassain täsä kuplivainen taikina josain vaiheessa päivää eilistä: )
Voi et sitä osaa ihminen olla epävarma issestään:
Eilennä laittelin tassuin leikkauksen jälkeen ekan kunnon annoksen, entisen määrän, taikinajuurella taikinaa Kaikettomien Leipästen aluilleen. ( Kuvassain täsä kuplivainen taikina josain vaiheessa päivää eilistä: )
Voi et sitä osaa ihminen olla epävarma issestään:
Kuin monta keraa sitä kysyinkään isseltäin et onkoo jo hyvä? "Vieläkö laitan jauhoja lisää?" Tahi sit et laitoinko jo liikaakin jauhoja? "Tuleeko tästä nyt mitään?" "Velliä kummempaa?" "Kivi?"
Miten sitä osaakin epäröidä itseään ja näppituntumaansa vaik' jo vuosia tehnyt olen näitäkin leipiä! Mut niin se vain tuollainenkin parin kuukauden tauko saa ihmisen "epäuskoon", epäilemään et josko taito hyppysistä on hävinnyt? Vasiten et josko se lekuri leikkaavainen ne taidot hyppysestä oikiasta "valutteli" siin sitä leikatessaan, samalla poies....?
Annahhan olla - tuli aamu tää jo alkanut ja Mummero tää köpötteli kyökin puolelle.
Katsastin heti ekas' teks' tuohon "tiinuuni" ja noiduin mielessäin et "voihan sun täyteinen minkäs teit!"; kun näin tään;
...tään et eihän siitä taikinasta sit mitään tullut. Ei ni mitä. "Läpi-lasku-pannukakku - kohonut nenga ole mihkään suuntaan!"
"Mut leipäset se tuostain on tehtävä; ei taikinaa tuota, vaik kuis matalan kohoamaton onkin, hukkaankaan voine heittää!"
Annahhan olla - tuli aamu tää jo alkanut ja Mummero tää köpötteli kyökin puolelle.
Katsastin heti ekas' teks' tuohon "tiinuuni" ja noiduin mielessäin et "voihan sun täyteinen minkäs teit!"; kun näin tään;
...tään et eihän siitä taikinasta sit mitään tullut. Ei ni mitä. "Läpi-lasku-pannukakku - kohonut nenga ole mihkään suuntaan!"
"Mut leipäset se tuostain on tehtävä; ei taikinaa tuota, vaik kuis matalan kohoamaton onkin, hukkaankaan voine heittää!"
Avaisin "salaisen arkkuin", raotin liinasen kulmaista vähäsen; toivossa-suuressa-väkevässä, et tokko nyt edes jotahin pelastettavaa kuiteskin olisi?
YLLÄRI-pylläri!
YLLÄRI-pylläri!
Wautsi wau!
Sehän olikin kuin olikin, kohonut!
Eikää muutes vaine vähäistä vaan kattokaatte kuis: täl viisiin yli äyräiden asti! Ihan on roikku-helmaset tehenä tälle tytsille.
Kyl muuten läikähti syvän alassa, ailahti rinnassa. Lie pari hyppystäkin väliin jättännä.
Olenpas onnessain; viel on tatsi tallessa, taito takaraivossa - eikää se lekuri niin kauhia sit olekkaan....
Kommentit