"Etukäteis-tietoutta": kirjaan tekstini tään nyt jo kois ollessain, jälkeen yhden päivän siitä ko läksimmä ajelemaan Luovolta kotia kohti. Ihan sillä et tää väli täsä, yksi vuorokausi, on ollut aikas haipakkaa; en vaine ole kerennyt istahtaa aloillein - ja aivan kohta täytyy taasen mennä.

    Toissa iltana olimma siis viellä Piilopirtillä tuolla ja vuottelin ehtoisen Aurinkoisen laskua sitä seuraillen, et tuleeko siitä mimmottiis vahi eikö millaistakaan.
Eikähän siitä tullut millainenkaan:



    Se toi Ruottin puoleleta yhtenäisen pilvimassan päälle Taivahanrannan ja sit yölliseen aikaan kuljetti sen Taivahankannen eteen avaten hanat vuotavaiset pikkuhiljaa. Aamulla olikin sit sadetta ihan reilusti jo seuduilla noilla olleilla.
Eli ei se kesä tullutkaan sittenkään vielä. Tuli sadetta ja Tuulta Tuittupäistä edelleenkin.

    Täten ei ollut siinä suhteessa vaikia jättä seudut nuo.
Pakkailin kamain kasaan, tiskasin astiani, siistin ja katselin et jälkeeni jää vaine siistiä seutua ja kaik on ihan ok. Ei mitään konetta, kojetta, virtapiireihin kiini, pellit ovat kiini takassa, verhot akkunoiden edessä, jne..
Ja sitten kamat Hepo Hopian selkään ja menoksi....



     "Tyhjä koti."
     Juuri kun olin astumassa autooni, istumassa ratin sen taakse, huomasin siin auton oven vieressä tällaisen tyhyjän kuoren. Voin vannoa aivan taatusti ettei tätä esim. toissapäivänä tuossa ollut, eikä silloin ehtoon korvalla kun autoin tuohon paikkaan jätin. Jotenka se oli ilmestynyt tuohon sit toissayön aikana. Jonkun koti.
Koti tyhjä, hyljätty, jätetty.... Kuten miekin juuri tuona aamuna tein: jälkeeni jätin tyhjän Piilopirttisen tuon.



    "Suudelma."
    Potinlahdella maastouduin maihin ja katselin kuin Taivarahrannassa sateisessa maisemassa Pökönnokka ja Väntelänkari liki pitäin suutelevat toisiansa! Ihan pieni aukkonen jää ns. vapaalle merivedelle tuolla niiden välissä auki suuremmalle selälle! Enpä ole tuolla käydessäin viel konsa nähnyt tällaista. Jeeru jos olis ollut aikaa, ni olisin kyl halunut mennä jompaan kumpaan niemeen kokeilemaan.... pääsisikö lävitse... mitenkähän olisi....

   Kahdeksanlautalle kerkesin parin muunkin kulkijaisen kera.
   Yhä itki luonto puolestain kun poies lähdin. Itse en itkenyt, muttas mielen täytti taasen haikeus sekä apeahko mieli. Haikeus hameen helmaani kiini tarttuvainen.... Tosin nyt teimmä näin kesäiseen aikaan sellaisen poikkeuksen, et kerrankin lähdin matkanpäälle HOUSUT jalassain! Se on miulle kyl harvinaista. Tavallaan tosiaan hameen helmoja heilutellen mieluummin. Ja senkin "kotipuun" kuvaten - nyt en. Ei vaine tehnyt mieli nousta lämpimästä auton sisuksesta ulos hyytävään, kylmään tuuleen ja sateen pieksettäväksi. Surku.
    Matka taittui kotia kohti sujuvan sukkelaan. Sunnuntai ja liikennettä aikas vähäsen, eikää rekkojakaan kuin jokunen "hurja" vaine. Puolimatkankrouvissa kaffeetauko ja sit etiä päin.
Tuolla Vieremää ennen vaihtui sää jaa tila siten et tietkin jo aivan kuivia olivat. Perille kotio päästyäin ja välittömasti siitä sit mentyäin rastain huoltoon, kuulin ettei täällä ole oikein mitään satellutkaan!

    Näin se sitten tuli tää reissuin heitettyä ja kotio palattua. Huomenna alkaakin sit arkein kesäinen; Töihin.
Tää päivä menee kotihommia tehden, pyykkihuoltoa hoitain, evästä laittain, et on sit ensialkuun Töissä mitä ru´uaksi syödä. Asiain hoitoa netin kautta ja tuolla kylilläkin.
Pian se siitä taasen ehtoo koittaa uusi ja yö saapuu.
    Kiitos matkaseurastanne Armaat Lukijain miun. Näkyillään taasen joskus....