Maanviljelijät peltonsa plakkariin saaneet. Näytti et jo oli viljat konehella maanuumeniin laiteltu ja peitelty; nyt vaine vuottaa et se sieltä orastaa ja ekat vihiriät pintaan nostvi.



    Puolukat kukkivat kuten myöskin ne pienet siniset luonnon orvokit ( Metsäorvokit, tms.? ).



   Suruvaippa-perhoset, kuten se yksi pieni sinertävän-vihiriä perhonenkin ( Kangasperhonen? ), jo ilmojemme teillä viipottaa.
Erinäiset koppiaiset mönkivät maan- ja tienpintoja pitkin.
Ahomansikat kasvattavat lehtiään tienpientareilla.



   Pupu-Jussikat joukoltansa "piilossa" olivat ( laskin 8kpl! ) matalassa ruohikossa.



   Rentukat kukkivat raviojissa ja kaiken maailman höppiäiset sekä hyönteiset päin näköä lehahtelevat.
"Renttuja" olis siis saanut mukaansa jos vaine halua olis ollut ;)






   Ekat "hätäisimmät" jo nurtsejaan leikkelevät lyhykäisimmiksi! Niin yksityiset kuin kunnankin työntekijät ns. yleisiltä nurmialueilta.


   Nautin sieluin kyllyydestä sillä läksimmä liikenteeseen ajan kera, en mitenkään "verenmaku suussa"-mentaliteetillä. Yhtä täti-ihmistäkin kerkesin jututtaa paljasjalkakengistänsä ko huomasin hänet ohittaissain, et hällä sellaiset tassukat jaloissan oli. Kuin myös itselläin: varpikkaillahan mie liikenteessä oli, kuten yleensä kesäisin niillä kuljenkin paikkaan ko paikkaan - Töissäkin niillä tassuttelen.
Pääosin hölkyttelin, pienin osa kävellen; jostahin syystä vaine meno "kulki" nyt hyvin. Ihmettelin sitä ko luulimma et ainakin selkä vastahan laittelis, muttas ei, se antoikin mennä ihan hyvin.
   Hienhän mie pintaani sain, moisella hölkällä. Niinpä sit kotio palattuain laitoimma saunan lämmä. Olla öllyttelin sen ylisillä tovisen ja kaksikin. Pesaisin itsein ja rastain nämä, sillä tietoa ei ole et kospo taasen saunan lämmä tulen pääsemään...
Pesaisin hikiset lenkkikamppeeni ja hivenen muutahin pyykkiäin. Hellin ja hoisin koipein; karvat kintuistain veke ja jarppien kynnet vimpan päälle kuosiin. Apetta rintain alle nasuun piskuiseen, nestettä suolistoon lenkillä kuivuneeseen.
   Kaikkinensa, koko tähän rumba-sambaan itseäin hellien, meni ajallista aikaa noin viisi tunteroista. Kyl kannatti!
Miten mieli lepäsi, rauhaa sai ( vartalo rääkkiä kesti ).
Tuntui et "maailma lepäsi kämmenelläin", ei mihkään kiirusta. Mie vaine ja ajan kera. Ihanuutta kerraksensa.