Tällä viikolla on siun nimipäiväsi... kohta tulee kaksi vuotta täyteen erillämme... ja sitten synttäripäiväsi. Tämän jälkeen päivä jolloin tavattiin "eka kerran" - vuosipäivämme. Sitten kihlapäivämme ja päivä jolloin esittelin siut eka kerran perheelleni, suvulleni...
Siksikö alkaa taasen näin syksyn yltäissä mieli maita mataa? Kaipuu kurkkua kaihertaa, ajatukset ajelehtivat ajotukkeina aavojen aalloilla ja illat itävät itkujaan? Siksikö kaikki taasen kertaantuu, kaikki esille tulevat, kaikki palaa mieleen? Voi, vastaa miulle sieltä jostain. Kerro vastaukset näihin kysymyksiini miun. Kerro.
   Tänään kävin, ihan juuri äsken kotiain tulin, kattomassa erästä "mummon mökkiä" ns. korvessa. Voi kuin olis ihanaisen ihku. Pieni, sievä juurin sopivanmoinen. Meille kahdelle passeli mutta kun sie et ole TÄÄLLÄ! Haloo, sie olet siellä - etkä täällä. Ei ole miulle sinne talonmiestä joka kanssain kaik pulmat ratkaisesis, kaik kohat avittais ja osan tekisikin puolestain. Miksi? Miksi et ole täällä?
   Tänään kävin parin kuukauden tauon jälkeen eka kerran lenkillä josta osan matkaa kävelin. Kävelyt olivat tuskaa suurta lonkkain taatta mutta juoksut olivat helpompia. Kumma homma muuten et miksi näin? En ymmärrä itte sitä - osaakko sie sen miul kertoa et miksi niin?
Mutta se asia jota tästä lenkistäin haluan siulle kertoa niin: "Se on sitten syssy taasen." Jotenkin liitän sen sinuun ja siulle kuuluvaksi. En tiedä miten ja miksi? Onko se noi merkkipaalu-päivät jotka sen tekee vahi sitten se et sie olit sellanen syssyn pimeistä päivistä ja myrskyistä pitävä henkilö? Saje ja sie olitte yhtä. Ei haitannut satehet tahi muut tuiskut siuta kun painelit ulkohommille tahi vaikkas lenkilles. Oikeestaan mitä sakiampi ilma ol niin sitä varmemmin siun mieli halaji ulos. Tai vaikkas kalaan.
Syssyistä mieleeni miun tulee taasen päivät kuulakkaat kun kera kehden mökkeilimme. Vasite viimoisina vuosinamme.... Lämmitettiin saunaa, kerättiin marjoja, käytiin makkaroihin paistossa, tehtiin polttopuita, jne.. Ihan mitä vaine - kuhan oltiin mökillämme. Mutta se viimeinen syksy kaksi vuotta takaperin, se on mieleheni piirtynnä pysyvästi. Ne IHANAT ilmat, lämpö, hiki... niin siellä rankametässä, saunassa kuin myös saunain jälkeen... Ähky kuule et mie kaipaan niitä kaikkia vaikkas nyttenkin muistan kuin osaksi inhosin sitä kuumuutta, niitä rankoja - kaikkea. Mutta ne kun piti tehhä niin mehän tehtiin; mummolle puita mökille, ja muutakin.
Syssystä mieleeni tulevat autoajelumme - kuten nyt tein sitä mökkiä mennessäin kattoo. Se tunne, se tila ja Aurinko Armahan valo jota se nyt viljelee runsain mitoin kuin aikoinaan kaksi vuotta sitten ( ei viime syssynä! ) - ne kaikki on kuin muisto siusta. Sellainen kaipuun täyttämä haikeus syssyn kauneuden keskellä. Ahmin kyllä syksyn kauneutta sieluin silmillä ihan kylliksein sillä olenhan miekin syssystä pitävä immeinen, mutta kun tuntuu samalla että mie tukehdun siihen. Tulee ähky ja itku kun muistot "kömpivät" samoilla haukuilla sieluin syvyksiin. Ne muistot ja tunteet.
Muistelin tänään meidän syssyisiä kävelylenkkejämme ja niitä muutamia harvoja juoksuaskelijakin mitä syssykesällä kerettiin kahden askeltaa... Muistan kuin olitiin siellä kotimme mettissä, kankahilla, sorateillä... kuin sie tiesit koko ikäsi siel kasvanneena kaikki paikat ja niiden historiaakin. Kuin sie niistä miulle puhuit ja kerroit. Kuin sie tiesit ja tunsit kaikki paikat sekä immeiset. Voi mikä "tietopankki" sie olitkaan...

2014.9.11.%20syksy%C3%A4%20kuvaamassa%20

   Miul on ikävä siuta! Miul on ikävä siun tummia hiuksiasi jotka olivat jo ihansti harmaantumassa. Ikävä naamari juonteita, ikävä sitä huultesi tahatonta liikettä joka joskus jopa ärsytti "hieman" mutta sekin kuului siuhun. Kuului pakettiin; puolisoni. Sitäkin miul on nyt jo ikävä. Ikävöin siun talvipukeutumistasi johka ei koskaan kuulunut kalsareita tms. alustamineita. Ei koskaan. Ikävöin siun tupakointiasi ja sikarinpolttoasi - vaikkas teitkin kaiken sen salaa muilta! Siitä eivät varmaan muut tieneet mitään - paitsi mie. Ikävöin siun nauruasi, hymyäsi, leukasi kuoppaa ( jonka kaikki lapsesi ovat siulta perineet ) ja myös "hymykuoppiasi"... Ikävöin siun miehisyyttäsi - olit miulle ensimmäinen ja tähän astisen elämäni yksi ja ainut MIES! Mies isoilla kirjaimilla: siun sana oli ja piti. Mieltäsi ei heiluteltu eikä tuupittu suuntaan tahi toiseen. Päätöksesi pitivät - piste!
   Ikävöin SINUA! Kuulitko sie siellä jossain: Miul on IKÄVÄ siuta! Tule takaisin! Mie haluan siut tänne vierelleni!