Hetki liian myöhässä: Aamulla ani varhain vuotin erästä suht tärkiää puhelua yhdeksän reikä reikä. Juuri ennen, siinä noin varttia vaille huomasin kuin oli itäinen Taivaanranta tulessa - ja mie vuottamassa sitä puheluani! Ääks! Halluu ulos ja kuvaamaan - heti! Mikä neuvoksi, mikä avuksi? Mietin tovin kunne äkkäsin että lähden vaine ulos ja kun puhelu tulee niin kerron etten voi juuri nyt jutella tietystä syystä. Se siinä. Helppoa ja kätsää; jutellaan vaikka huomenaamuna samaan aikaan. Kappasin kameran olellein ja mirs-marssin ulos. Huomataksein vaine että olin sitten tuhlannut ne kallis arvoiset minuutit ja sekentit "tyhjän päiväiseen" jahkailuuni ja pähkäilyyni; Aurinko tuo Armas oli jo kerennyt häippästä Taivahhanrannalta kauaksi pilvimassan taa. Voihan räkä! Räkä se on sekin kun olisimma Georgen kera tässä eilennä nähneet mutta tietystä syystä se ei nyt sitten juuri eilen onnannutkaan... Päätin kyllä isseksein että ensi kerralla kun onnamme ja nämme niin annan siihen hetkeen, siihen tilanteeseen kaikkeni! Piste! Kuten huomenna annan, tahi siis laitan, pisteen tämän Joulun Piippari leipomuksilleni. Olen nyt tehnyt nähkääs 600g ja 600g sekä tänään sitten viellä 300g taikinan ( puhutaan siis rasvamääreestä ) piipparitaikinaa. Leiponut olen viiosta vaille kaikki jo. Enää sitten on edessä kaikkien Piipparitalojen palojen yhdistäminen sekä ennen ja jälkeen tämän yhdistelemisen kaikkinainen koristeleminen. Huh, siinä sitä urakkaa taasen piisaa! Se on sitten nyt kolmas joulu Töissäni kun sinne teen myyntiin Piipparitaloja ja Piippareita. Vilköhän on seuraavakin joulu sellainen että siellä töissä olen...? Töissä jotka muuten alkavat nytten Joulukuun alussa - jos alkavat sillä ovat tuolla herrain-päässä hivenen hitahia käsittelemään kaikkinaisia paprujutskia ja lupa-asioita jotta mie sinne virallisestikin pääsisin. Enää ensi viikko aikaa! Mutta toisaaltaan... ajattelen... et oli lupaa tahi ei niin ainhan mie voin mennä sinne Töihin ihan vaine ystävänä, aikaani tappamaan, talkoolaisena. Eiks vaine? Luvan kera ollaan liikenteessä... tai no ei oikeestaan lupaa tarvita vaan vaine toisen hyväksyntää... toisen osapuolen hyväksyntää siin että juuri äsken tekemääni tarjoussumman hyväksyy toinen sopijapuoli - asuntokaupassani. Saas nährä kuis Mummeron täsä käy? Hyvääksyykö myyjä tarjoustani joka on uskoakseni miun puolelta se ns. viimeinen kipuraja, vahi pitäytyykö hän ielleen siinä hänen viimoisessa summassaan. "Eikä siin viel kaikki" - viel pitis sit saada tämä Majani Mahtavainen myytyä! Huh, huh! Eipäs olekkaan kuin "pieni pähkinä purtavaksi".  Kuin olisi siinäkin jos tämä miun "sairauteni" puhkeaisi pintaan juuri sellaisena aikana kun Töissä olisin. Olen täsä mietiskellyt että se se vasta onkkelmallista olisikin. Kyllä se näin kotona ollessa menettelee mutta että Töissä!? En usko että sitä hyväksyisi mikään taho - vasiten terveysviranomaiset... pitis varmaan saikkua hakia siksi aikaa kun se pinnalla olisi. Surku jutska.  Kuten sekin olisi surku jutska et jos mie tästään pienempään boxiin, siihen Pahvilaatikkoon, muuttaisin niin joutusin aikas lailla näitä miun kukkasiain ihanaisia karsimaan poies kun ei ne vaine sinne kaik mahtuisi milläskänä. Vahi mahtuisivatko sittenkin... jos vaikkas mie virittelisin OIKEIN seinäin, akkunoihin täydeltä kaiken maailman amppeleita, pylväitä yms. et kukkasistain oikia viherseinä tulisi? Muttas kun... onhan ne täälläkin viherseinänän liki katosta lattiaan asti jo nyt! Et silleensä; karsintaa olisi viidakkovaitsellä suoritettava oikein olan takaa - snif. Snif ajattelin aamusella myös tuolla rannalla käyskennellessäin ja siel venhoja talviteloilla nähdessäin: omani kun on siellä mökillä "talviteloilla" katon alla suojassa. Ikävä tuli omaani venhoa ja sitä että pääsisin vesille jo sillä. Tosin nythän on talvi jo et eihän se onnaisikaan nytten.... Talvi joka on tosiaankin jo tullunna ihan oikiasti näille sfääreille, näille levelille. On valkiaa lunta pitkin poikin ( ja pinossakin asti jo ) maita ja mantuja. Tuskinpa vaine sopukkaa enää löytyy ( ainakaan näiltä seutuvilta ) josa ei valkiaa untuvaa olisi olleskana. Ja Pakkanenkin panee parastaan: -5-6´C aika lailla tavan kirpakkana. Sen verta tavan kirpakkana että ihan iloillaan sitä ulos kaik petivaattensa sun muut roudaa Pakkasen pantavaksi ja raikastamaksi. Kuten eilennäkin raahasin taasen kaik ulos ja pesasin samoilla tain liinavaatteet sängystäni. On muuten ihan hyvin se uusi pyykkikoneeni toiminut. Ja se mikä itteeni hämmästyttää, kummastuttaa, niin mie - siis jopa MIE - jymmärrän sen konehen käytöstä aikas paljon! "Vau!": ettenkö sanoisi peräti. "Vau": sanon myös itseni uusimmalle hankinnalleni. Ostimma nääs täsä mennä viikolla itselleni upo uudet talvitassukat! Enkäs mitkä vaine -tassut vaan sellaiset ns. kotimaiset Sievin kenkkäset jotka ovat ns. huopikkaat. Huopikkaat nykyaikaisella versiolla. Niis on nähkää ulkopohjat ympäri-pyöriää kumipohjallisena ja sitten noin nilkkaan asti sisäisesti gore tex- käsitellyt ( kirjoitetaaks se noin - gore tex? ). Sekä ihku ihanaiset nauha-nyörit koko piiiiit-kän varren matkalla. Sellaiset purppuran, violettisen, punaiset. Miulle eka kerran elämässäni sitten teinivuosieni jälkeen oikiat pitkävartiset talvikengät. Vau, tosiaankin! Olempas hyvilläni tästä ostoksestain. Maksoivat maltaita muttas tiedän sankken hyvin että niis on kyllä todellakin pitkäksi aikaa miulle tassuteltavaa. Eivät nimittäin ihan helposti piloille mene miun piollain. Mietiskelin tänään että mitenkähän se on nyt talvi syvämenä siellä Töissäni et voinkos mie nyt talven aikaan, kylmillä keleillä, pitää siellä niitä keväällä hankkimiani Varppi-tossukoitani? O-ou - nou! Siinä voi tullakiin aikas moinen onkkelma vastaan: kun pitis olla ielleen sellaiset "helpot", hyvät, jaloissa pitää-kenkkäset ja kun sit siellä ei olekkaan talviseen aikaan mikään lämmin lattianraja koska paikkahan on jotahin 1900-luvun aluilla ( tahi aikasemminkin jo ) rakennettu eikää näin sitten kaikistellen lämpimän sisällä pitävä, ja kylmän ulos karkottava - sydeemi. Pitis varmaan rakentaa, tahi kehitellä, joku sydeemi myös tähän Piipparien leivontaan kun tuntuu ettäs koko kotini, tämä Majani Mahtavainen "haisee" Piippareille ja sit tämä klyyvarini yliherkkis tuntuu ottavan ittesään moisesta määrää jauhopölyä! Pitiskö alkaa leipomaan sellainen maski naamalla jotta jauhopölyiltä välttyisin? Vahi mitä kehitteleisin? Tuntuu vaine että klyyväri tämä yli-herkkis vain alkaa oikkuilemaan siitä kaikesta määrästä lenteleviä pien-hiukkasia. Otimma jo ekat tabut helttaani ja suihkehet vedin klyyvariini. Klyyvarista puheen ollen onko kukaan toinen, kuin mie, huomannut ( Armaat Lukijain miun ) ettäs nyt on ( nak, nak, nak - jotahin puuista pintaa vasten rysatyselläin ) mennä jo piiiit-kä aika siitä kun olemma viimotteeksi valitellut hamppiani tahi poskionteloitani? Miepäs olen huomannut, ja oikein iloissani ollunna moisesta muutoksestain elimistössäni. On oikein ilo ollut asustaa tällaisessa kropassa jok ei ole enää piiiiiit-kään aikaan mitään oikerra lykännyt nuihin kantilta esille. Tuntuu oikein että voikoo tää olla tottakaan? Sitä hämmästyy, kummastuu, moista mahdollisuutta ja olo tilaa - iloisesti tietty. Yhtä iloisesti kuin mitä mie par´ aikaa kiikun täsä tuolillain nakutetelemassa tätä tekstiäin. Istuskelin nimittäin vanhalla, puisella tuolillain johka Reissaaja-tyttärein toi miulle heiltä tarpeettomaksi jääneen ja siten joutavan, Satulatuolin pitkäaikaislainaan. Kiikun tämän päällä puolelta toiselle tuolisen tämän alla olevan pallon ansiosta. Täsä on siis Satulatuolin satula jok´ on sit pohjaltansa sellaisen pallon päällä joka asetetaan tavan tuolin - tahi jonkin muun tasaisen pinnan - päälle ja sit istutaan siinä taiteillen puolelta toiselle. Lie parantaa tasapainokykyä ja jotenkin kait kropan suoruuteenkin vaikuttaa muttas ounastelen että jotahin on aihetta myös pissin pidätyskyvyllekkin, sekä muuten vaine mukava keikutella ja kiikutella persiitään. Täsähän vois oppia ihan oikiastikin "peppunsa heiluttajaksi"! HAA, mikä huomio! Huomioin mie täs sen jutskan että taitaavi se olla taasen yssi joulunen toisen perään että meikä Mummero ei joulua kotiinsa tee. Miksikö? No, kun jos ja kun mie soinne Töihin menen, niin uson vaine että siellä saa tehdä joulua aivan kystä kyllä ja siks toisekseen esim. nyt näitä Piippareita leipoissa oikein olan takaan, niin ei enää niihin jälkeen viitsi esim. itselleen mitään Piippareita enää leiposkella. Sitä on aivan hiusmartoa myöten kyllästetty kaiken kansan Piipareilla ja Piipareihin tuoksulla - saati sillä jauhopölyllä.... Jauhopölyllä... yhtä entistä sukunimeäni läheltä liipaten, keikkuen tähän nykyiseeni nimeeni... olen tässä hivenen hommailemassa ensi kevähälle yhtä reissua tuonne rajan taaksen sukuni synnyinseuduille toisen ihmisen kera. Mie kerään lähtiöitä kasaan ja toinen hommaa sitten kokeneena siellä kävijänä kaiken muun asiaan kuuluvan jutskan. Muttas olisipa, ja on myös, sillä uson reissun tuon onnaavan KOSKA saadaan kasaan sen verta lähtiöitä että reissu tuo kandee tahdä, kiva päästä käymään siellä taasen. Olen yhden reissun sinne eläissäni matkannut mutta nyt olisi sellainen reissu joka tehdään vain sukumme kesken. Elikkäs kaik jotka matkaan tulee - me ollaan sukua keskenämme toisillemme. Jee, ihanaa! Ja sekin on kivaa ettäs mm. yssi poikain on sinne mukaamme lähdössä! Ihanaa! Sanoinko jo:"Ihanaa!". Muttas nyt on aivan pakko lopettaa jo tähän ja alkaa ( ihanaa? ) koplata noita Piipparitalojen palasia yksiin jotta tiedän ylihuomenissa kun poikan tulee miuta avittamaan niihin yhteen liimaamisessa, et ne taatusti yksiin käyvät - hippa!