Luppo päivä. Mitään tekemätön. Ihan siis persiistä olevainen... näin tekeväisen mielestä.
On, se sentäs lohduttaa ja lohtua luopi, ettäs sitten huomenissa sitä onkin tekemistä täänkin päivän edestä! Luulenpa vaine että silloin sitä meikä Mummerokin, Reissaaja-Lissin puitteissa, toteaa ettäs olisipa tunteja lisää päivässä tuossa olevaisessa!
Suunitelmat ovat suuret...
No, muttas lohtuahan se tääkin tällainen tekemättömyys luopi siltähin osalta kun miettii ettäs on se kait hyvä ihmisen poikasen välleen opetella ja oppia, olemahan vaine? Tekemäti mitään, ei mitään tehden.

   Aamuinen tää alkoi sitten sieltä Levin kupeelta, heräillen jo jälkehen neljän. Tätä se tiettää kun "liian aikaiseen" päänsä painaa pieluksiin ehtoolla! Ei vaine unta nukuttavaista riitä, ei.
Aamiaiselle kunne sen aika tuli. Ihanhan tuo täyttä tuli nasuun piskuiseen kun ne normaalit tuorekurkut, tomskut, ja muutamat leikkelehet nasuuni popsin. Kera muutaman oman Kaikettoman leipäsen, joita mukaan otimma lähtiessäin, ja täten nytkin henkilökunnalle tuolle sitten sanoin niitä syöväni kun EI heidän valikoimastaan samanmoisia löydy... Siihen paistoivat, ylle leipäsieni näiden, kaksi kananmunaa - siinäpäse oli miun "lämmin aamiaiseni".



2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2

   Jerisjärven tuntumassa Keimiötunturi ( Muonio ) siintävi tien tämän päässä. Kittilä.

   Näitä piskuisia "sivuteitä" pitkin ajellessain, kun taasen etsiskelin "valtavirrasta" poiketen niitä piskuisempia, hiljaisempia, "jokahisen maitolaiturin kiertäviä" teitä, ( Tietävätkö muuten nykyiset nuoremmatpolvet mitä tarkoittavi "jokaisen maitolaiturin kiertävä" tie, vahi onko se tääkin käsite "katoavaa kansanperinnettä" jo? ) hokaisin jottas ovat muuten nämä Suomemme maan maantiet, ja piskuisemmatkin tiet, loppuin lopuksi he-le-katti hyvässä kunnosa! Sanoivat sitten toiset mitä vaine. Piste!
Sillä vaikka kuin jotkut purnaavat, vasiten sorateiden kunnosta, ja syrjäkylien teistä, niin muistakaatte ettäs mitä ne tiet voivat olla, ja ovat, muissa-maissa-vierahissa! Verratkaas näitä MEIDÄN teitä teihin nuihin, ja huomaatte, muistatte, tajuatte, että voi kuin meillä onkaan hyvä olla, hyvät tiestöt!
Kyllä, on isoa sorakkoa, kuoppaista - syviäkin kuoppia, on epätesaisuutta kallistuksissa, on rospuuttoa, on reikiä asfalteissa... on sitä, on tätä, mutta siltikin emmekös me kuitenkin voine aikaslailla JOKAHISESSA tiessä ajaa lähes melkein minkähänlaisilla vaine ajopeleillä? Misä milläkin sitten ja milläkin nopeudella, muttas joka tapauksessa voimme ajaa. Ja aikas monessa ihan oikeestikin vaikkas henkilöautolla vähintään!
Niin, eikös se silloin ole aikas hyvin, nää oltavat meitin? Mitä marpatamme?!

   Eilen porot ( tänäänkin muutama tsipale ) ja tänä pänä matkailuautot.
   Tiedän ja tiedostan, jotta niitä on liikenteessä. Kyllä, on niitä.
Tiedän että niillä matkustetaan ja sitten yövytään aina josain niillä/niissä. Joko virallisilla vaunupaikoilla, leirintäalueilla tahi sitten... Luonto-Äidin helmoissa.
Tänäänkin, joutuissain missaamaan MUUTAMANKIN kauniin valokuvauspaikan kun huomasin ettäs juurikin sille kohtaa oli jo joku "ennättänyt" miuta ennen, mietin ettäs näyttävät olevan kaik´ nämä ajokit aina parkissa josain pusikon takan piilossa!
Voisi melkeinpä alkaa bongailemaan asuntoautoja! Kuka hokaseen ensiksi, kuka kuinkin paljon löytää, asuntoautoja pusikoiden kätköistä noista?


   Kemiölahti, Keimiöniemen kupeessa. Jerisjärvi, Muonio:

2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2


2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2


2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2

   Sammaltunturin ( Muonio ) yllä utuiset pilvet kuiskuttelevat Tuulen Tuiteroisen kera.

   Sään Ilmeilijät täksi päiväksi lupailivat lävitse Suomemme maan, sadetta ravakkaa ja Tuulen Tuiteroisen puhkua ja puhallusta aikasmoista.
Ja sitähän se onkin ollut tälläkin levelillä nytten. Tai no... hivenen vaine rispunut on, muttas Tuulen Tuiteroinen on kyllä siitähin edestä huolta pitänyt meistä Maan Matosista! Nyt tänä pänä on pitännä, tälle syssylle eka kerran, ( ainakin miun ) ihan toillaan laitella lämmä päälle jotta tarkenee! Lämmintä alle, vällyä välleen ja sit vielä Tuulen Tuiteroisen loitolla pitäväisen kuorikerroksen päälimmiseksi! Ei muuten nenga tarkene, ei!
Se on syssy siis....
 
   Ruska.
   En lähtenyt itse tänne nytten sen takia ettäs ruskaa "metsästäisin". Lähdimmä sen takia ettäs NYT oli miulla eka kerta jälkeen kesäisten Töitteni ettäs johkin yleensäkin pääsin lähtemään. Ja nyt se valikoitui sitten sattumoisin tänne ylös, Pohjoisen Perukoille. Ei syytä, ei "vikaa", miksi näin muttas tänne nytten vaine.
Enhän tuota ole täällä käynyt sitten kuin viimeksi... puolisoin kera vuonna... vuonna.... no, vuottakaas... jotahin 2000-luvun alkupuolella! Siis noin parikymmentä vuotta sitten.
Ja pieru kun tään kaiken piti sitten osua nyt tähän ruskan-tuskan-tunkuun! Tästä tungoksesta mie en tykkää. En sitten olleskana, en. Muttas kun isse kesällä pääse en, ja talvella en tykkää tänne tulla; sitä talven viti-valkiaa kun saanen kokea ihan jo Kulmakunnallakin olleen ( vielä ainaskin, kun ei se tuo ilman ja muutos ole viel niin pitkälle päässy jotta se rokottas viel meitin leveliä ihan toillaan ).
   Miski ihmiset ruskaa metsästävät?
Kun täällä nytten ajelen, oleilen, ja katselen ynpärillein, niin kieltämäti mie sitä kait jymmärrän jollahin tasolla.
On nimittäin tää ruskan-tuska täällä sellattiis ettäs se on täällä ns. yhtäaikaa kaikkialla. Puut noi lehteväiset kun Luonto-Äidin toimesta kellakoituvat ja punaisiksi luovat poskensa nuo, sil viisiin yhtä aikaa, läpeensä. Elikkäs kaik lehtevät puut kellastuvat/punastuvat suunilleen yhtä aikaa. Sitten kukoistavat tällä levelillä aikansa ja sitten, sitten pudottavat ne myöskin yhtä aikaa poies!
Meillä kun alkaa "ruska", tuolla meitin levelillä, niin on puu yssi joka kellakoituu, on puu toinen, jne.. Sitten se YSSI aikansa kukoistaa... ja toinenkin, kolmas... Ja jokahinen pudottaa lehtensä nuo ruskettuvat sitten aikanansa alas maankamaralle rusehtavalle, yssitellen. Elikkäs meitillä ei ole mitään KAIKEN KATTAVAA ruskaa vaan jokahinen puu toimii lähestulkoon omillansa, omaan aikatauluunsa. Ja siksipä siis onkin sitten ruska tuo aivan olematon. Ei ole sellattiis  kaiken kattavuutta, ei massaista ruskaa, jota täällä ylhäällä saapi nähdä ja kokia.
Ja liekkö viel plussana kaiken päälle, tällä levelillä - kylmät ilmat/pakkanen? Ne kun kiprakoittavat värit nuo aikaslailla eritavalla kirkkahaksi kuin mitä etelämmässä!



2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2

   Kutunniva, Jerisjärvi, Muonio.
   Vasemmalla taivahanrannassa siintävi Isosaari Jerisjärvellä, ja oikialla pitävi rantaa Kemiläinen.

2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2

   Täsä vasemmalta kuikistavi Keimiöniemi...

2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2

...ja täsä sitten ( kait ) Toras-Sieppi kera Kemiläisen loppupään - vahi onkoo tuolla vasemman laidan maankamaralla jokin toinen oma nimikin...?
   Tästä kun "selvisin" ihmisten ilmoille ja poikkesin Muoniossa "Swiss Café Konditoria"´ssa, käyden katselemassa siellä sen Gallerian valokuvanäyttelyä jonka on tehnyt Thomas Achermann, niin hokasinpas vaine ettäs ovat sitä juurikin tätä paikkaa muutkin valokuvaneet;

118996814_252881389178188_69345412036980


119045414_343545583354485_66375527424454

...ja ettäs joku muukin "metsästää" sydämiä!

   Sydämistä puheen ollen...
   Hepo Hopiallain näitä maita ja mantuja karautellessain, Suomemme maan erinäisiä kulmakuntia kierellessäin, kuunetelmma mie aina rativota. Ja useimmiten sen kulloisenkin paikkakunnan omaa paikalliskanavaa. Milloin mitäkin, ja mistä päin vaine Suomemme maata, muttas kuuntelen kuiteskin. Hiljaisuudessa kun en osaa olla, en ajaa.
( Nyttenkin laitoin tähän majapaikkaani tultuain, ja tätä tekstiä sittemmin konehellain nakuttaissain, ns. omain paikallisen radiokanavan netin kautta ääneen, sillä tiedän ettäs sieltä tulee "miun näköistä" musaiikkia korvillein miun. Se on... no, muoskain mukelot sanoisivat ettäs "mummo musiikki"...Suomalaista iskelmää - ei poppi, ei nykymusiikkia. Tanssittavaa! )
Mm. eilennä kuuntelin paikoitellen täällä kolkalla ajelessain Saamelaista kanavaa, saamenkielellä. Ja saamelaista musiikkaia siin välissä.
   JA näistä sitten heräsi mielehein miun ajatuksia heidän puheistansa:
   Suudelma? Ensisuudelma ja sen mielehen jäävyys?
   Kyllä muistan sen. Muistan kenen kera ja misä muttas se jääköön salaisuudeksi ja jälkipolviltain jääviltä, piilohon... Toisen suutelijain miun mie myöskin muistan! Se oli sellainen joka vei sen astisen elämäin "tajunnan" aivan "sfääreihin"!
Eikää muuten ole sen jälkeen tullutkana ketään toista joka olisi samallaviisiin tehnä ja toiminut - miun ytimiini!
Muttas kun elämä ei ole reilu, elämä ei toimi aina kuten haluaisimme, niin niin miunkin kohdaltain se oli vain piskuisen ajan "huuma" ja hänet jouduin sitten "antamaan" toiselle ihmiselle puolisoksi, pariksi. Ei hänestä ollutkaan miulle kumppaniksi, ei.
Oli puolisoin miun, oli kumppaneita muutamia muitakin... muttas ei kukaan, ei ketään, joka olisi saanut aikaan "maailmaani mullistavan" tuntehen aikasiksi. Hyvä jos ovat edes pussata haluneet. Puhuppas siinä sitten suutelemisesta ja suudelmista mullistavista! ( Miussako se vika on? Eikö kenkään halua....? )
Jotenka: misä on se MIES, se ihminen kaks´ lahkeinen, joka tulee, suutelee, ja viepi jalat altain ja tajuntani mennessänsä?
Saanko konsa kokea moista "huumaa"? Onkoo miulle josain "kaapin takana" vuottamassa oma Mörkö joka ottaa ja tutisuttaa? Joku sellainen joka Miehisenä Miehenä ottaa ja pusertaa...?
   "Suuruus".
   Kaikkihan me tiedämme sanonnat ja sanaset että joku on kokoa XL, XXL, jne.? Tiedämme että käytämme ihmistä tällaisista substantiiveinä ( = millainen jokin on ) iso, suuri, kookas, tms.?
Tänään, juurikin tänä pänä, kuulimma miulle uuden, aivan uuden, ihanaisen sanan tähän kohtaan - "suuremmoinen"!
Wau mikä SANA! Mitenkä sopiikaan ja passaa juurikin tähän kohtaan tämä sananen!
Voikoo toisesta ihmisestä kauniimmin, osuvammin, ja ihmistä - hänen ihmisarvoaan mitenkään alentamati - YLENTÄÄ, kehua, ja kunnioittavammin sanoa?!
 
  
   Muonio, varrella virran Muonionjoen.

   Aikaani tapoin tänne tultuain kun en ilennyt viel aamupäivästä majapaikkaani tähän tulla kyselemään yönsijaani....
Ja eksyinpäs KIRKONmäelle! Ei, en kuvanut kirkkoa nyt. En ihan periaatteestain ( puolisoin kera opittu tapa, josta - kuten kertonut olen Armaat Lukijain miun - yritän päästä nyttemmin eroon ) valokuvanut vaikkas olikin ihanainen, puinen, vanha, kirkko ja ihan oikiasti sijaiten ns. kirkonmäellä!
Kuljeskelin hautausmaallaan ja etsin "täkyjä". Sukunimiä miulle oudompia, yms.. Jokusen löysinkin muttas ei ihan niin erikoisia sentäs ettäs mielehein olisivat jääneet. Paitsi "Laulavainen"!

2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2

   "Kaksoset."
   Tään löysin!
Mietin tätä ihanaista parivaljakkoa katsoissain jottas "ovat kuin kaksi marjaa". Ovat kuin kaksoset ikään.
Ei väliä ovatko samaa sukua, samaista perhettä tahi peräti saman perimän, geenikannan ja dna:n jakavaisia ( identtiset ) syntyjään, muttas jokahinen heistäkin kuitenkin aivan omansa yssilö on! Kuten miunkin tupalin ovat...

2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2


2020.9.8.%20Levilt%C3%A4%20Muonioon%20%2

   "Päivän Sydän."
   Erään puisen ristin kaunista patinaa.
   Jos miut joskus haudattaisiin ( ei haudata! ) ja siihen sitten ristiä laiteltaisiin, niin se olisi sitten tällainen ruksi jonka mie siihen kummullein haluaisin! Ei mitään muuta, ei minkään muunlaista. Ihan ehtanakin sen jo pitäisi tällainen olla!

119038972_320938359010130_10490149242700

   Rinteellä Muonionjoen.
   Tuolla se siintävi horissa ja sontissa, akkunastain tästä nytten vierelläin olevaisesta, kun tätä tekstiäin suollan tähän masinaani.
   On muutes hyvä paikka yöpyä! Todella hyvä! ( Ei "edes" tuoksuja! )
Ja niin kuin mie funtsin eilennä tätä varatessain että tokko tuota nyt kahta perättäistä samassa paikassa...? Hyvä kun varasin toisenkin yön tähän. Tiedänpähän huomenissa ettäs mihkä pääni sit ehtoolla painan, kussa päivän tuon "suuren" loppupuoleen saan saateltua. Ei tarvihhe mistään uutta majapaikkaa ettiä; saan tulla vaine "kotiin". Voinen päiväksi jättää tänne kaiken "ylimääräisen" matkastain ja ehtoon korvalla palailla samaiseen osoitteeseen. Hyvä!
Kammari, tupa-keittiö ja sauna! Arvatkaas kuka lämmä saunasen kohta?
   Varailin sit myöskin sinne - no, sanottakoon se nyt sit äänehen ihan - Luodollekin jo paikkain!
Se on sitten täsä lopumma viikkoa kun alan valumaan tätä Suomemme Neidon kuvetta pitkin alaspäin ja "kotiain" palajan. Poikkean Luodolla tuolla. Jee!

   Muttas nyt vaikenen.
   Haluaako kenkä kanssain saunaan?