Itse asiassa otsikkona oikeestaan kävisi paree sanonta: "Kuka lohduttaisi Nyytiä?", muttas menhään nyt tuolla "pitkittäin" sillä en menannut miteskänä poikittaa sanontaani nyt keskeltä rytmikkäästi poikki.

IMG_0008.jpg

Eilinen meni kera tään kuvasein jonka aamusta nappasin ennen kuin muoskain mukleot koulutillensä läksivät, Humisevanharjun kukkasen lehdeltä. "Itku." tili nimeksi tälle ja se aikas paljon sanookin tunnelmista eilisitäin miun.
Käväisinhän mie kyl Taivaanrannanmaalarina, ei siin mitä, muttas muutoin aikas alavoittoisesti mentihin eilinen-kin.Pohdiskelin mm. sitä et vaikkas tuntuukin ettäs olisi nuita "ottajia".... ainakin SEN ottajia, muttas sitten pysyvimmistä suhteista saattaa olla et ei olisikaan tietoa mitään...., niin ei vaine mahda mitään, ettäs mieli oma on sellainen et ei vaine taivu milläskänä pelkkään sexiin, ei. Ja se minkä täsä eilennä laitoin merkille niin ei edes pusuun suulle, saati sitten syvempään suudelmaan - ei kiitos! Ei vain hoksita olleskana. Halata voinen, muttas muuta ei. Ei vaine kestä. Joko miulla ei ole jostahin syystä nyt tunteita sellaisia olemasa olleskan. Tahi siis en vaine saa täkyjä kestäkään vastapuolesta - jos niitä ehdokkaita noin niin kuin vastatusten on/olisi TAHI sitten tämä George teki hyvän työn kun "rakansi" miusta tään tällaisen olevaisen! Enempi luulen, ettäs on olo ja tila juurikin tästä Georgesta johtuvainen - "tappoi" mitä "tappoi". Onnessain tavallahan olen et itse tään tiedostan ja tajuan sekä, ettäs tiedän mistä johtuu moinen "kylmyys" nyt. Se vaine sääli on että olisihan tuota elämää elettävänä sillähin saralla vielä miunkin piikkiin. Ikää on eikää mikään muutoin estelisi jotenka miksikäs ei sitten? "Vapaa maa. vapaa tahto." Muttas kun ei, ni ei. Ei vaine mieli ole olleskan halukas. tosin jos sitten taasen ajattelee, ettäs onkos sitten vikanen siellä vastapuolella? Onkos niin etteivät ne ole vaine jostahin syystä sellaisia et syttyjä antaisivat? Jos se oikia ei vain nyt ole täsä "huudeillin"? Tiedä vaikkas sitten KUN SE tulee vastaan niin kuin sitä silloin....
"Polttaa
Rinnassani rakkaus sun polttaa
Saat mut syttymään
Aina vaan sä saat mut
Hehkuu."; Lauri Tähän laulaman laulun sanoin ilmaisten. Tiedä vaikkas kuin jalat altain vetäisee. Maankamarat tärisevät, taivahat tähtitaivailta näyttävät ja hehkun niin sisäiseti kuin ulkoisestikin silloin? Olisikohan moinen "järistys" mahdollista? Onko sellaista olemasa, tapahtuuko sellaista konsa? Mitä olette mieltä Armaat Lukijain miun? Mie kyl hartahasti toivon, ettäs sellaista on olemasa ja ettäs sellainen viel joskus miunkin vastahan tulevi. Oikein sellainen tsunami suuri, noin niinkuin tunneskaalalla puhuttaissa. Yhtä vaikerrusta taitavi eloin tää olla siihen asti kunne tuo tuollainen vastahain käyskentelevi? Tuskaa ja valituksien tummaa syvyyttä tuntematonta. Toinen tuska tumma ja syvä ( kuvain tuon seuraavan nimike on "Plääh." ) on tää muutoin oloni ja tilani nyt olevainen. Ei, ei käteni tää - se on muuten aikas hyvässä kondiksessa täl haavaa vaik isse tään nyt toteankin.


177333594_2540504326251748_8618119965349

Vaan se, ettäs jos vaine ei olisi virusta olevaista ilmoilla "iloksemme", niin enhän mie nyttenkään täsä koissain istua nakottaisi ja vuottasi, ettäs ulkoistamain akkunoihin vosekkija kohta tulee töihin sovittuihin ahertamaan. Ei, vaan mie olisimma menossa aivn sfääreissä muissa. Tai näin miusta ainahin tuntuu nyt tältä. Hepo Hopia on ajokunnossa taasen kun sen Konitohtorilla käytin. Elikkäs se on taasen tovin ns. elämänsä kunnossa. Mikäs se olisikaan sitten lähtiä sillä juurikin nytten reissade johkin suuntaan? Ei ni mikään. Ei-kusta-vaine Hepon selkään ja Maailmalle Avaralla.... muttas toi virus! Paskat! Mielessäin tosin heittelen tälla haavaa arpaa, ettäs jos lähtisin, niin mihkäs nytten sitten? Rannikolle, Luovolle - kyllä kiitos. Tuttu ja turvallinen, jo osiksi tuntemain paikka. Muttas nyt kun ei ole enää "syytä" sinne ämmetä, niin miksikäs ei pitkästä aikaa johkin toiseen suuntaan Suomemme maata tätä suurta? Onhan täsä, herra-mu-aika-sentäs, montahin muuta tutkittavaa paikkaa! No - aivan päinvastaiseen suuntaan sitten? Tuonne itään? Siellä on mettää... mettää... mettää... Niin, siellä on mettää. "Joku" Pieleinen vesistönä olevaisena ja sitten Saimaakin. Muttas ei aavaa ja ulappaa suurta, ei merta olevaista. Jotenka miksikäs sitten sinne suuntaan? Mie halajan merta, mie halajan vesistöä. Elikkäs pitäisi olla vesistöä siis. Saimaa ja Savonlinna? Olemma kerran käväissyt sielä näin yssin ollen, muttas eihän tuo sanoisi etteikö sinne voisi mennä uudelleenkin? Ei vain hoksita, ei... Kyl se vaine vetää tuo merenranta tuolla enempi. Vaase, Kokkola? Äsh, ovat liian suuria keskuksia miulle. Liikaa turismia, liikaa ihmisiä. Tietty riippuin siitäkin sit, ettäs misä siellä liikkuisi ja oleskelisi? JA kun kaiken tään summahan yksiin tuumiin, niin loppu tulemaksi tulee sitten, ettäs entisille sijoilla sit kuiteskin sillä....

176778075_910761036344829_45808816974764

...siellä sydän on. ( "Päivän Sydän." Täsä kuvassain äsken kuvaamanani nyt sitten kaksin kerroin samoin tein. ) Se tuntuu kaikesta huolimati et sinne haluan, sinne menisin. Se on miun paikka. Ei yli, ei ynpäri, pääse vaik kuin ihan järjellisesti halajaisi ajatella. Sydän sykkiväinen vaine kuiskii toisin ja hukuttaa sen kuiskehensa alla moiset järjen juttelut...  Täsä pitimä mennä sinne viime endinä sen meinuun epäonnaten sitten lopulta. Nyt mietin.... hirvee hinku mennä, muttas järki sanelee aivan toista; "Rauhoituhhan nyt Mummero!" Jos ajattelen et olemma varauksen tehnä tuonne keskelle kesää kera muoskain mukeloihin sinne, niin se on jo kallis tikki se, vaikkas vanhempansa siihen osallistuvatkin. Sitten jos ajattelen kaikesta huolimati voivani yhden reissun sen lisäksi tehdä ENNEN sitä yssinäin, niin se pistävi tarkoin harkitsemaan, ettäs milloin ja minkä pituisena sen voinen toteuttaa - vahi voinenko olleskana? Riittäävätkö rahkeet vahi onkoo Matti sittenkin Kukkarossa kotona sen verta paljon ettei sinne rovoakaan mukaansa mahdu? Laitanko siis roposein olemattomat reissuun olleskana? Laitanko reissuun ja mihkä suuntaiseen? Vahi enköö laita olleskan - enkä mihkään suuntaan. Vaikkas kuin mieli sanelee toista, ja tuntehet puhelevat toista. Ei, ei ole luotu ihminen tää, päällä Telluksen tään, kulkevainen, paikallensa asettumahan. Ei vaik kuin ne tään harmajan aivoin soluset muuta voinevat väittääkin. Väitellä voinen myöskin vaik tään kätösein olosta ja tilasta. Se on nimittäin juurikin tänä pänä EKA sellattiis päivä, ettäs voinen puhtahalla omatunnollain sanella, nottas taitaa se elo vihoin viimein voiton vetellä tästähin "kamppailusta". On nimittäin eka päivä kun tuntuvi et käsi jekkasee, se toimii sittenkin! Ei täysin tosin vielkään, ei sentäs, muttas kuiteskin. Voisin kyl viel kysäistä yhtä viikkosta tahi kymmentä päivää ( kuten näyttää olevan määre tuo lekurien, jonkalaista "jaksoa" he aina antelevat saikkua ) saikkua lisää mut en tiedä? Onko viisasta, mitä lekurit tuumaisivat siitä? Tiedän vaine itse et nyt on tilanne sellainen kuin sen olisi pitänyt olla kait jo ajat sitten, noin puolikuuta, kolme-neljä viikkoa sitten; positiivarinen ja jekkaseva. Ajatuksella et viel se viikkonen lisää "lepoa" ( kotonain, Humisevallaharjulla ) puuhastellen pikku hiljaa kaikenlaista, niin kyl tästä vielä noustahan elävien kirjoille - eiks vaine? Elävien kirjoissa tahi ei, muttas arvatkaas vaine kuin kyrsii Mummeroa tätä kun tuli täsä nakutuksein ajan kesken se auttavainen akkunoihin pesijä, ja huomata sainen, ettäs eihän nuista akkunoista niin puhtahat tule kuin mitä niistä tulisi jos sen itse tekisin! Oo-key, kyl ne tulee pestyä ja puhtaiksi, ei siin mitä, mut... jos puhutahan et akkunat vosekitaan puhtaiksi, niin siihen kyl kuuluu sitten myöskin esim. kaikkien kaihtimien putsi-putsistus paikasta joka, eikää vaine päälliten vosekkiminen! Tiedän - maksan kaiken tään lystin ja jos maksan pidemmältä ajalta, niin sehän sit tulee tehtyäkkin, muttas kun kuuntelee ns. välistä lukien tekijäänsä ( nuori likka ), niin ei tunnu olevan tapana tehdä niin perusteellisesti puhtoista. Ei sen puoleen... vaatisi tää huushollini muutoinkin kohta taasen vosekkimista. Olikin täsä pikkuisten likkohin kera, muoskain mukeloihin kera siis, juttua et heillä tulee täsä ensi kuussa ns. taksvärkki koulussa; voisivat tulla miulle sen tekemään itsekukin, ja sehän sit tarkoittaisi sitä, ettäs mie maksan sen heille ja he tekevät miulle - puhdasta huushollissain. Hyöty kummallahin puolelle siis. On se vaine kiva kun on osaavia jälkipolvi olemasa. Ja se mikä hyvä, ettäs ( ainakin mie ajattelen näin ) ovat oppineet jo pienestä pitäin et töitä pitää tehdä eikä ilman olla. Tietävät mistä ns. raha tulee ja "kuin kana kusee" - "ei valmiiseen pöytään tulla". On nimittäin Maailmassamme Avarassa sellaisiakin lapsia ja nuoria jotka eivät tiedä, eivät osaa.... Siihen täsä havahduin heidän viimeksi tykönäin ollessansa, ettäs ovat muuten jo sen verta isoja ihmisentaimia et sitä on niinkuin meikä Mummero siirtynyt taasen yhdelle uudelle "levelille" elämässäin kun ei miun enää tarvihde oikeestaan huolehtia heistä. Ei tehdä tykö. Ei passata, ei valmista tehdä. He osaavat kyl oikeestaan jo kaiken. Mie vaine olen läsnä. Katselen ettäs jööti pitää paikkansa, ja hommat hoituvat. Olen vaine takapiruna olemasa siel josain samaisen katon alla. Tai oikeestaan kun tarkemmin asiaa ajattelee ja pilkkoo pienemmiksi palasiksi, niin sehän on vaihtunut toisin päin, tää meitin suhde. Mie olenkin jo se avitettava ( mm. tään käden leikkauksen takia nyt ) ja he ovat avittajia, tekijöitä. Oih, kuin se tää ihmiselo onkaan ovelainen. Ensin ollahan avitettavia ja sitten avittajia - kunne aikaa tulee, aika antaa, niin sitten taassen ollaahan avitettavina; vauva, aikuinen ja vanhus. "Vaipoista sie olet lähtevä - vaippoihin sie olet tulevainen." - vahi mites se menikään....? Aivan kuten tänä pänä mietiskelin erään laulun sanoja mukaillen "Kengät kertoo kohtalomme, onnemme ja ahdinkomme..." - onko se näin? Sit kunne asetuin aloillein tuonne eteiseeni ja katsastin omiain meno-monosiain, kalossejain kulkevaisia, niin tajusin, ettäs kyl se varmahan näin on. Siin on nyt "rivissä" ( rivissä tosiaan itse asiassa sillä en tykkää pitää kenkijäin sinne tänne heitettynä, jaloistain poies riisuttuain ne ) mm. punaiset maiharini. Ne selaiset nilkkurit, "maihin nousu kengät" , "mummon potkinta kengät", jotka ovat todellakin punaiset! Ja viimetteksi suutarin ihan näkyvästi nahkaisella paikalla ulkoa päin paikkaamat, sik-sak-ompeleilla päälitsensä vetämät, menokkaat. Sit miun mustat "varpikkaat"; kengät joissa on jokahiselle varpahalle oma kolo, oma olo. "Tassut" ihanaiset ja itseasiassa aikas kesäiset selleiset, muttas nostimma jo nekin siihen hollille kuiteskin. On yhdet Convers´tkin. Musta-valkoiset tietenkin - miut tuntien. Ja "kuin pisteenä i:n päälle", yhdet kalossit. Tosin nykyaikaisesti jotahin muosi/komposiitti maassaisesti ne itse pohjat... mut kuiteskin; korkia korkoisemmat kuin mitkähän muut miun kenkkäsein! Helpot vetää jalkahan ja helpot kulkea.

176845299_254912613011351_83186389514920

"Hollannikkaat" ja siltikin kätsät kävellä - aikansa. Vetänyt olen niillä vuosia sitten mm. yhden kesäreissuin lävitse Reissaaja-Lissinä ollessain.... tuolla itärajan puolella oli se reissu silloin.... Niin, mitä kertovat kenkkäset kulkevaiset siis omistajastansa, ja etenkin nyt tästä kyseisestä Mummerosta? Osaatko sanoa sitä, oi, Armas Lukijain, sie? Mie jos "analysoisin", jakaisin osiin, niin loineh lausumahan, nottas olen mukavuuden haluinen ( matalat kengät nuo ja varpikkaatkin ), muttas silloin tällöin haluan kuitenkin "kärsiä kauneuden tähden" ja steppailla korkkareissain ( "hollannikkaat" ). Haluan sulautua massaan ( mustat ), mut siltikin sitten välleen hiukan säväyttää räikeän punaisilla ja korkeillakin kenkkäsilläin. Kuin sanoiks et huomaatkos miut? Osuinko oikeeseen analyysissain täsä....? Siin osuin oikeeseen ainaskin, nottas jos ei vaine ole ihan pakko ulkoistaa siivousta, vasiten akkunoihin vosekkimista, niin en sitä tee, sillä häätyy muuten sanoa, ettäs ei oo itse siivotun ja pestyn voittanutta! Kyl puhdasta tuli ( näin sanoa ja arvioida voine nyt täsä vaiheessa jo kun on kaik akkunat vosekittu ja tekijä kartanolta poistunut ), muttas jälki, se jälki! "Läpi näkyy, lämpimän pitää" mut sit ei paljon muuta. No, oikeesti onhan ne puhtaat. On, on. Eivät vaine niin puhtahat kuin mitä itsein pestyä.... Kääpäjän paskaa näkyilee iellehen. Mut jottei ihan "kakka-hommiin" nyt menisi tää täsä, niin laitetaampas halki, poikki ja pinoon - Öitä.