... saunalenkki, lenkki ja hiki... hiki tulee muuten tuolla saunassakin... Saunassa jossa mie olen pruukannut ain aivoillani näillä leikkaavilla ajatella ajatuksia jos monenmoisia. Kuin myös lenkeillänikin... tänäänkin:

 

   Voi kuin kurja keli. "Tulee akkoja helmat korvissa." Tuommosia nenäliinan kokosia rämpäleitä. Viitinkö lähtee. En.
Alotampas siis heti aamutuimaan hommat. Tietokoneella ja huushollissa. Täytekakun pohjan paisto, mustikkakukkojen teko, vastineen tekoa, soittelua sinne ja tänne... Mustikkasoppa, puhtaat pyykit kaappeihin.
Kyllähän nämä tästä, valmistuu. Ai, kello on viel vajaa puolipäivää. Nyt aivot nollille. Älä ajattele mitään. Laitat vain päälle. Ensin laastaria varpaisiin. Näihin miun kärsiviin. Sitten sukat, kerrasto, ulkohousut ja -takki. Piikkarit jalkaan tuosta, känny ja avaimet. Valmista. Nyt vain rohkeesti nokka-kokka ulos - noin. Heippa, koti Mahtavainen! Moi!

   Mihkäs suuntaan? Eteenpäin. Kaksieuronen mukana: jospa sitä kävis "Puolimatkan Krouvissa" kupposella kuumaa kaffeeta.... Mutta ensin kierrän tuolta. Tulee matkaa vähän pitempää. Eihän miuta kukaan kotona vuota. Sama se kuis kauan viivyn. Kurja vaine tää keli.
Tuulee etelän suunalta. Jos kierrän tuolta pohjoisen kautta niin saan tulomatkalle myötätuulen. Ei saja päin naamaa. Hyvä. Helpompi paluumatka. Niin taidan tehdä. Joo. Voi kauhee mikä lätäkkö! Mistä kierrän? Hups,kenkä haukkas vettä. En kyl kääny viel kotia - vasta alkumetreillä. Menoks, menoks vain "sano akka lumessa".

   +2´C lämmintä ilmottaa pankin lämpömittari, ja kello taitaa olla kymmenen tai jotain... se on muuten keskiviikko. Kirjastossa ovat siellä "vanhusten" tietokonekurssilla - toiset. Onneksi sanoin viime viikolla et en tule tänään. Mut mitenkähän olis jos kaikki SIELTÄ tuliskin lenkille. Koko se ryhmä... lähettäskii lenkille? Jos antas vaihtoehtoina  : tietokoneen käytön opettelu vai lenkille? Lenkille sanoisin mie.

   Tuosta voisin kurvata paloaseman nurkalta alas jalkakäytävää pitkin mutta - en. Ei käy. Lenkki lyhenisi. Reippaasti vain 5-tien yli siltaa pitkin ja "Rikkahiinrinteelle". Kaksi euroa taskussa. Sillähän ostas jo lähes paketillisen kaffia... ja kupista velottaavat saman verran. Onpa kallista. Huh. Taijan kotona juuvva kaffeeni. Ja mustikkakukon kanssa. Voi kun ei ollut maitoa tehdä vaniljakastiketta kaveriksi. Eikä jäätelöä. Kastikkeeseen tarviis munia - ei ole. Voiko kastikkeen tehdä ilman kananmunia? Antaa olla. Jos en käy kaffeella niin... hei! Käyn tullessa kaupassa ja ostan vaniljakastikkeen valmiina. Kerma ei varmaan maistu hyvältä kukon kera - joten kastiketta siis. Joo, näin teen. Ja tuleepahan muutama askel lenkkiä pitempää...

   Postimies jakaa postia. Kukahan jakajana? Ka, Erkki. Tai ainakin muistelen et hänen nimi on Erkki... ketäs siellä oli töissä sillon kun puolisokin oli siellä? Muistankohan kuinka monta? Erkki, Mauno, Timo, Juuso, Anu... Asta, Markku... heidät ainakin muistan. Moi, nostan kättä pystyyn. Muistikohan hän minua - ei tervehtinyt vastaan? Roskakuskikin liikenteessä... Kyl ne vaan "rikkahatkin" roskaa saavat aikasiksi... kukahan kuskina? Onko se puolison koulukaveri... se... kukas se nyt oli... en muista... Ei näytä olevan. No se siitä. Etiäpäin vain. Täällä on asfalttiakin näkyvissä. Onpa kiva. Siinä onkin helpompi kävellä kuin tässä sohjolumessa. Käytetäämpäs hyväksi siis...
Täällä jossain asuu se taloyhtiömme huoltofirman poikakin. Missähän näistä taloista? Jossain pihassa se auto täällä kerran oli...
Ketähän on huoltamolla kaffeella? Onkohan tuttuja? Ei, ei näköjään. Tästä sillan yli ja tuonne "pihatielle". Olisipa sielläkin asfalttia näkyvissä. Olisi kivempaa. Muistan kuinka puolison kera aikoinaan mie ain kävelin jäisillä kohdilla kun nastakenkäni pitävin jo silloinkin miut hyvin pystyssä. Ei tassut luistanut. Ja hän aina sit siin sulalla, vieressä. Mitenkähän se nyt olisi? Varmaan samalla tavalla...

   Tuossa metsässä mie kävin pissillä viime syksynä kun tästä lenkkeilin... lenkkeilin. Nyt en ole voinut. Viimeksi joulukuussa. Oon ollut kipeänä. Eikä kipeänä saa "urheille" hengellään. Sydänlihastulehdus - tai mikä se nyt oli - se voi tulla. Joten pareee näin vain "huilia". Ihana alamäki... kokeilisinko? Tämän mäen vain? Sitten kävelen lopun matkan. Joohan?
Olipa kivaa. Tähän vois tottua. Pikkuhiljaa taas opetella. Tästä ylämäki kävellen. Missäs oli seuraava alamäki... siinä voisin uudelleen... Älä hurji! Hei, otappa iisisti nyt. Kuuri on päällä ja räkä nielussa. Et ole terve vielä. Stop.

Tuosta ne autot ohi viuhahtaa. Kuinkahan monta siinä menee joka on tuttu? Kahtookohan kukaan sieltä että siinä tuo "raukka" happee haukkaa. Voi raasua kun on lähtenyt "kurittaa" itteesä. Mitähän ne ajattelee? Vai eivät mitään? Töissäköhän ovat ajaessaan? Onkohan joku vapaapäivällään tai lomalla? Minnekkähän he menevät?
Alamäki... se piti juosta. Hops. Rullaapa aika kivasti. Tuolta asfaltin kohdasta. Kivet rapisee kenkien pohjassa. Ikävästi ropisee. Mutta pysympä pystyssä - kun ei nyt tarvii tätä puolta "luovuttaa" toiselle... Mut hei! Piti ottaa rennosti: ei juosta! Kuis tää nyt näin? Ei se mitään. Ihanhan tuo mukavalta tuntu. Sen verran vain kun jaksan. Sen verran kuin henki kulkee - ei enempää. Joohan?

   Tuosta kääntys "Puolimatkan Krouville". En mene - ostan sen vaniljakastikkeen. Kuis helppo ois tuosta pätkästä? Mutta miehän päätin että kierrän ihan KOKO lenkin... ja vähän päälle. Kurvi siis tuonne päin. Onkohan tää tie kuin sula? Äh, ei ole. Paksulti lunta, jäätä ja tätä ihanaa sohjoa! Voih! 

Kohta synttärit. En juhli. Kakkupohjan tein. Olispa kermaa, tai väliin tuorejuustoa... jos laitan vain hilloa ja päälle suklaata. Nam. Synttärit. Mikähän viikonpäivä on ensivuonna kun on synttärini? Nyt perjantai... oisko sillon lauantaina? Missähän niitä pitäs? Kotonani, tietenkin? Ketähän kutsun? Onnitteleekohan miuta tänä vuonna ketkä? Muistaakohan Joku että on synttärini? Tuskin. Hällähän on nyt muuta... Pyöreet ensi vuonna. Sillon on kymmenen vuotta kun vietettiin 40-synttäreitä... kymmenen vuotta kun isä tappo ittesä. Kirjotin sen blogin tekstiin vasta. Tykkääköhän joku pahaa? Loukkaako se jotain? Ketä? Ja mitäs sitten? Nehän ovat vain miun ajatuksiain. Miun todellisuutta. Miksi miun pitäs totuuttani muuttaa - tai salata. Onhan varmaan muillakin perheissä itsemurhia? Vai eikö muka? Höpsistä. Taatusti on. Miksipä en sitten voisi puhua siitä "ääneen"`? Se on osa elämääni. Tosin synkkää-sellaista. Aina synttärieni kohdalla. Se ei unohdu koskaan...

Lasten ääniä. Onkohan täällä jollakin päivähoitolapsia? Tai niin pieniä? Hiihtävätkö he? Ei, nythän on suojakeli. Ai niin, nythän on hiihtoloma. Ne voivat olla lomalla koulusta. Isompiakin lapsia siis. Oliskoo lomalaisia tullut kylään jonkun kotiin? Vai onko oman perheen lapset? Tuleekohan sisko tänään? Hiihtolomalaiset. Mihinkähän aikaan tulevat, tyttäreni luokse? Käyvätköhän miun luona tänään? Perjantaina tulevat miun luokse yöksi... Tytön ääni kuuluu... loittonee - ja matka jatkuu.
Auto tulee takaa päin. Onkohan postinjakaja tänne jo ehtinyt? Viuh, ohi ajo. Ei ollut posteljooni. Kuka lie. Ompas jännä näin päin tää lenkki kävellä. Aina olen mennyt toisin päin. Poika se haasto että tuosta tuonne mennessä olisi pitempi lenkki. Mutta hehän ovat kulkeneet kevarilla sieltä. Niin se on "helppoa".
Tulee miul varmaan päälle 10km. Enempi kun tienhaarasta mökillemme. Sen jaksoin vie toissa kesänä jousta... voi kun tästä vielä siihen yltäsin. Jos juoksis mäkillä sinne tien toiseen päähän... tulisi saman verran kuin tästä - ehken. Onneksi et "tarvii" nyt kulkee ees -taas. Ei mennä tuonne ja tulla samaa reittiä takas. Se on tosi tylsää niin.

2015.3.4.%20Humppi%20%281%29.jpg

   Otampa kuvan tuosta. Siitä näkyy... jotain. Huh, mäki ylös. Ja tästä alas. Juoksen 5-tielle asti. Kyllä mie sinne asti jaksan! Täällä tuoksuu... tuoksuu... tuo on tuttu tuoksu. Ah! Oh-hoh, ovat tuoneet laaniin puita. Paljon puita. Tuo tuoksu on niiden. Muistan kuin lapsuudessa ain keväällä ajovat laaniin puita. Sama tuoksu. Ihanan havupuinen. Sitä ei voita mikään. Ihanaa.
Pääsenköhän 5-tien yli tosta vain? Onkohan liikennettä kuin paljon? Vois porhaltaa siitä yli. Noin vain. Vai joudunko odottelemaan ohiajavia? Oispa muuten sattuma sattumoinen jos Hän juuri tuosta ohi ajas... Tsemppaisko hän miuta edelleen: "Reipas olet!"? Kuinkahan monta kilometriä tästä lenkistä tulee? 12...13km? Mistähän netistä löytäsin uuden matkojen mittaajan? Se entinen oli hyvä. Miksihän ne sen muuttivat kehnoksi?

   Koira haukkuu. Ohikulkijaansa. Pihassaan. Luulee tietty että tuun revirilleen. Tässä se poikani silloin kerran ajeli pyörällään. Tuolta mie hänet huomasin ja kurvasin autollain tänne. Jutskattiin, vaihdettiin kuulumisia. Sillon oli kevät... vai oliko se syksy?
Jaksasinkohan juosta tään sulan pätkän? Tuohon ison sulan loppuun... ei kun tuon pienen sulan loppuun... vielä vähän...
Oliko tuon tien yli suojatietä? Vai ei? Tästäkin pääsisi "Krouviin". Ketähän siellä on? Ensin tuo auto, sitten mie yli. Lätäkkö! Eikä! Ohi tuolta puolelta... Näkyyköhän tästä tuonne "Krouviin" kun täällä jalankulkutiellä hölkkää? Tuonne valimolle kuttuvat joskus käymään. Ei oo tullut käytyä... Oliko se vuonna 2008? Millonkahan se oli? Mitähän jos nyt joskus menisin? Mitähän tuumaisivat kun tupsahtaisin sisälle ja sanosin että tässä nyt oon? Mut ei siellä taija enää olla töissä ne kutsun antajatkaan...

   Kaksi kävelijää edessä, huomio. Ketähän ovat? Juttukaverit päiväkävelyllä? Täällä asti; harvat tänne lähtee. Mies ja nainen? Kerkiinköhän ohittaa heidät? En. Heippa! He jatkavat matkaa eteen päin ja mie kurvaan tästä junaradan yli. Junaratojen yli EI SAA mennä! Tiedät sen. Tästä on kuitenkin aina menty. Menen nytkin.
Jäätä! Varovasti nyt. Kieli keskelle suuta. Tuossa pihassa kävin 2008. Kyydissä olin. Ottaskohan kyytiin jonnekkin matkalle jos nyt kyselisin että kartanlukia olis vapaaehtoinen? Juttukaveriksi? Vaikka Helsinkiin asti...
Mummon talo. Kato, siihen ovat tehneet takaportin. Mitä remonttia se Mummo tuohon teki juuri ennen kuin myi sen? Mitähän hän pisti rahaa siihen? Mitenkähän siinä Majassani Matalassa käy? Joudunko kaiken itse maksamaan? Ostaja osan? Onko kuntokartoittaja osavastussa? Voi kun sen vois sopia sopuisasti. Sanosin että näin ja näin. Toiset hyväksys sen? Voi kumpa.

   Poika sai töitä. Kerto Naamalla sen. Onnittelin. Hyvä kun sai töitä. Mitähän tykkäsi onnitteluistani? Onkohan nyt töissä? Polkupyöriä kaksi pihassa. Tuo toinen vois olla pojan pyörä. Kiva juttu kun on töitä. Pystyy elämässä kiinni.
Mitenkähän se yksi pojista. Käy kauampana työharjoittelussa. Kulkee linkillä. Joutuuko itte maksamaan matkat vai kustantaako koulu? Oli siitä varmaan puhetta jo. En muista. Iso on penni jos ite joutuu maksamaan. Riittääkö opiskelijalla rahat? Toivottavasti koulu maksaa kun se on kouluun kuuluvaa harjotteluakin...

   Kipasenko tuosta suoraan vai sieltä mistä suunnittelin? Mies, traktori, auto.... kurvi tuonne. Juosten rieteykseen asten. Poika asuu tuolla perheineen. Ohi tästä. Tuolla opisto. Ohi tästä. Onkohan tie sula? EI! Ähky! Ei voi juosta, sen verta pahaa sohjoa. Tuolla asuu se puolison kaverin tytär. Se tuli ilmi kun vein sinne muoskain muksua synttäreille. Tuli kotiovellaan vastaan.... Tuolla asuu poika. En taija mennä sinne asti. Käännyn tästä ylös. Vettä! Koko tien leveydeltä. Menenkö? Mistä?
Juoksempa tään ylämäen! Ihan kokonaan. Hiljakseen. Kyllä mie jaksan. Jaksanhan? Keskellä tietä. Varmaan nuissa kodeissa akkunasta kattovat ajattelevat et hullu kun keskellä tietä juoksee. Mutta kun tässä on sulaa! Tässä on helpompi kulkea. Tää pätkä vain...
Mitä jos ajasin autolla entisille seuduille ja kävisin siellä lenkillä? Vanhoissa tutuissa maisemissa? Siellä olis ihan toisenlaiset tienoot ja maisemat. Ei asfalttiviidakkoa. Saisi kulkee luonnon keskellä. Olisi vain luonnon äänet. Ei autoja. Sais olla vain omien aatosten kanssa. Itekseen.
Joku sanoi että saan käydä kattoo eläimiä. Ihanaa. Jospa sitä jo ensi viikolla. Ovat luvanneet hyvää keliä ensviikolle. Joku kaunis päivä... katsomaan tuttuja sinne. Otanko kameran mukaan? En taija. Ei tykkäis. Varmaankaan...
 

   Kaivuri tulee vastaan. Minnekkähän menee? Ei kun se tekee jotain. Kävelemään. Se "ruoppaa" nuita lätäköitä! "Puhkoo" vesille tietä. Hyvä. Tästä juoksuun. Tuolta mie sain Majaani Mahtavaan hyllylevyt. Saankohan mie pitää ne levyt - ja Mahtavaiseni? Kuinhan tässä käy?
Keskustassa en "kehtaa" juosta. Kävelen siis. Mut tossa ois viel pätkä...  Tk:n tienhaara. Kuinkahan tään juurihoidon kanssa käy? Ja se punkteeraus vielä. Voi ei. Toivottavasti se onnistuu helposti. Sama tekijä on. Lyhyt sananen se on. Sanovat että osaa. Onhan se ollut lekurina jo kauan. Teki jo aikoinaan miulle ponktioita.
Tuttu ajaa vastaan. Morjesta! Mitähän se ajatteli kun näki lenkillä? Tuskin tiesi että juoksen tahi lenkkeilen? Mitäs siitä? Haittaks´ se? Ei. Toinen tuttu. Hei! Hiki valuu sulta. Joo, pitkästä aikaa juoksen... Juokset? Niin, olen ollut kipeänä ja... heippa - hei!

   Nyt kauppaan. Se vaniljakastike, kiitos. Mistähän täältä löytyy? En tiedä. Siitä on kauan kun viimeksi tässä kaupassa kävin... ei maitohyllyllä. Missäs sitten? Tuolla on viilit - ehken siellä. Ei. Missä ne on? Kysyskö joltakin... Maitohyllylle. Pakko niiden on jossain olla! Ja täällä maitohyllyillä ehottomasti. Ei, ei, ei... ei, ei.. oh, tuossa. Onko laktoositonta? Onko? Tuossa. Ja saan kahdella eurolla. Mukaan lähti. Kasan kautta ja ulos. Nyt sit ei enää juosten; kastike kourassa.

   Kotia kohden nokkain tää. Alikulkutunneliin. Varmaan vettä pohjaltansa täysi. Erehdyin. Eipäs olekkaan. Hyvä. Lukion ohi. Siellä on nuoret opiskelemassa. Ei mut - niillähän oli penkkarit ja vanhojentansssit. Onkohan siellä ketään "enää" pakertamassa? Eka ja tokaluokkalaiset?
Kurvi tuonne, ja tänne. Pihaan. Naapuri tyttären kera kurvaa pihaan samalla. Hei! Oletko viikonlopulla täällä? Miulle tulee pieniä... voisitte leikkiä...
Kotiovelle. Avain reikään. Kääntö oikeaan. Miksi aina lenkin jälkeen oikiea käsi ei pelaa? Miksi on vaikia toimia sillä? Miksi, oi miksi? Kehenot on "eväät" Meikä-Likalla.
Ovi auki ja "vih-doin-kin kotona", kuten Förpelin palikat laulaa.

Huh. Nyt suihkuun, venyttelyt, kastikkeen vatkaus ja mustikkakukolle, Nam!