...on puoliksi täysi.

   "Jano?" "Ei, miulle ei ole jano, ei." "Maistampa kuitenkin, seuran vuoksi..."
"Tämä maistuu... mehulta? Kyllä." "Hapanta tosin... ihan kuin olisi jotain hapanta hedelmää tuoremehussa mukana." "Passion? Joo, kenties."
Mainitsen havannostain tästä Ystävällein; "Maistatko? Onko tässä jotain...?"
Ystäväin maistaa ja toteaa että ihan on ehtaa - tuoremahua, joo.
   Ilta etenee, tai siis oikeesti yö. Naukkailen hörpyn silloin, toisen tällöin ja mietin, ettäs voishan tuon jättää juomatikin, muttas olisihan se nyt epäkohteliasta kun seurueemme yksi jäsen sen miulle tilasi ja maksoi? "Miltä se näyttäisi kun toiset iltaansa siinä istuvat ja mie sitten hyvää hyvyttään tarjotun juomat koskemati, juomati, jättäisin?" "Aikas töykeetä!"
   Seurueemme pöydässä juomat vaihtuvat. Tyhjiä kannetaan poies, täysiä tuodaan tilalle. Miulla tyhjenee vakaasti ja varmasti se yssi ja ainua. "Vielä mie sen pohjaan saan, vaik nuinkin pahalta maistuu."
Tuoremehulasillinen tuo tyhjeni vihdoin viimein, muttas yö tuo tumma ei viellä lopuillansa ole. Ei suinkaan. Tahti jatkuu samana. Sotit pöytän ja siitä edelleen.
    Ei aikaakaan, kun viimeisen pisarain nielaisin tuosta lasillisesta, alkoi tuntumaan ettäs ei he-le-katti - nyt happee miulle tuokaa! "Heti, nyt, täsä, näin."
Tuttu tunne entuudestaan. Mm. raskausajoiltain, kun happi loppui ( pieretti - vitsi, vitsi... ). Muttas aikain tätä oloa ja tilaa siinä pitelin ja tuumailin vaine, ettäs kyl se tästään vielä. "Eiks vaine? Kuvittelen vain...." "Varmaan heikolla syönillä olen ollut?"
Sitten alkoi tuntumaan jo muuallakin. Tuli tunne, ettäs nyt ei ole kaikki kohillaan. Tämä olevainen Maailma Mahtavainen ei ihan ole samoilla huudeilla, kuin mitä mie oleskelen par´ aikaa? On kuin päässäin heittäs? "Sitä se hapen puute tekee!"
"Olenhan sitten noin 20 vuoden jälkeen eka kerran kapakkaseurueessa mukana. Siis tälleensä ahtaassa, nykyään onneksi ei enää tupakan savuisessa, useamman ihmisen täyttämässä, piskuisessa tilassa. Ja varmaan hivenen jänskättääkin, kun ekaa kertaa näin TÄSSÄ seurueessa liikkuin!?  Jotenka eihän tuo nyt ihme jos jännitykseltäin en muistakkaan henkkevä vetää!"
   Hengittelin, happee haukkasin. "Asettelin" itseeni aloilleen.
   "Ei helekatti - kieli turpoaa?"
   "Nyt ulos ja äkkiä!"
Mainitsen lähdöstäin henkilölle viereisellein. Mennessäin ulos päin päätän kuitenkin pyörähtää ensin tiskillä. Kysäisen ettäs olisiko antaa sokeria? ( Siis miulle! Ajatelkaas Lukijain Armaani, miulle joka olen tään viimoiset viisi vuotta KIERTÄNYT kaiken mahdollisen sokerin! )
Löytyi sitä sieltä "olan takaa jemelistä". Naukkasin nassuuni ja ajattelin ettäs onhan se tää ennenkin auttanut - raskausaikoinain kun oli vastaava tilanne. "Se nostaa verensokeria äkimmin ja täten sitten avittaa olosta ja tilasta tätä."
Tuumaan siin samalla henkilölle tälle tiskin takaiselle, ettäs muistatko kun äsken toitte pöytään tuohon ja tuohon, juomia kera tuoremehun? "Olihan se tuoremehua, vain ainuustaan tuoremehua?"
    Arvatkaas mitä sain kuulla?
    Eipä tietenkään, ei ollut! Olivat tilaajan tuon kera jutelleet tilausta tuota täyttäissä, ettäs tuoremehu kossulla!
    "Ei he-le-katti!"
Eräänkin kerran sadattelin ja "noiduin". Kerroin tälle baarihenkilölle, ettäs se oli sitten elämäin eka "drinkki" jonka nassuuni vedin! "Juman kekka - ei koskaan, ei ikinä - kiitos!"
Juttelimme siin miun kertoissa, ettäs kun en tiedä mitenkä reagoin tuohon juomaan; kokemusta ei ole? Ja kun olen seurueemme KUSKI!
Oli pahoillaan palveluhenkilö ja pyyteli anteeksi sekaannusta; seurueemme jäsen kun oli tilannut -mehun kossulla... "Enkä mie Tollo Tolvana ollut tajunnut TERÄSTÄÄ hänelle tilatessaan, ettäs VAIN tuoremehua - ei drinkkiä!" "Pas-kat! Kusessa ollaan!"
Neuvoi tämä henkilö ystävällisesti, että ota vettä, se helpottaa ajan kanssa.
   Vetelinpäs sitten loppu yönseudun valomerkille asti, vettä lasillisia. Toivossa, suuressa, väkevässä, ettäs vereni "laimenee", oloni helpottuu, maailma asettuu paikallensa.
Teki mieli käväistä pyytää lisää sokeria, muttas en tohtinut, en. Vaikkas tiedän, ettäs se olisi avittanut miuta henk.koht. ja vaikkas tiedostan, ettäs siinä nyt ei ole todenperäistä faktaa tämän asian hoitoon.
   Maailmain sumeni, ei asettunut. Heitti, pyörytti. Tolpillain pysyin ihan kuitenkin. Vasiten kun istumassa olin.
Juttelin tälle vierelläin olevaiselle läheisellein, ettäs ei ole mukavaa. "Ei, tämä ei ole minä." "En iki-kuuna-päivänä halua kokea tätä uudelleen." "Tää on persiistä!" "En tykkää!" "En halua."
   Kielein oli turta edelleen. ( Siitäkö/tästäkö johtuu aina humalaisten ihmisten sammallus? ) Heikotti.
Pelko persiissä, ettäs kykenenkö ajamaan seurueeni takaisin koteihinsa? Onko miusta rattiin?
"Mitenkä se vaikuttaa, tuo drinkki, minuun?" "Paljonko siinä oli alkoholia? Sen 1/3 tuoremehulasista-ko? Mitä ne ovat tuollaiset juomat yleensä, mitenkä ne tehdään, paljon alkoholia, paljonko mehua?"
"Entä jos en kykene ajamaan - mitenkä me KAIKKI kotiamme?" "Entä jos menen rattiin, niin pysynkö tiellä? Häiritseekö se mitenkä havaintokykyäni; kun on näin "pehmeä" Maailmain Mahtavainen nyt?" "Entäs jos otankin "laidasta laitaan"?" "Tai jos nukahdankin rattiin siin ajaessa - sillä olenhan iltapäivä nukkuja ratissa.....?"
   "Voi, tätä ihmis-poloa." "Voi, tätä ihmis-eloa." "Voi, tätä Maailmaa KATALAA joka tällaista tekee!"
"Anti sitten olla viimoinen kerta kun joku miulle tarjoaa! Ensimmäinen kertahan on ollut jo kauan sitten ( miten ne ovatkaan kaikki ne tarjotut, pysyneet "vesilinjalla", eikä ole sattunut tällaista? ), muttas tää oli sitten taatusti se "ensimmäinen" ja VIIMEINEN kerta!"
"Tilaan ja haen kaiken tästä lähin itse - ja kyselen sen, ettäs taatusti tulee oikein!"
"Nytkin kun painotin tälle tilaajalle, ettäs sitten vain tuoremehua, muttas kun hän ei tuntenut miuta ( emme ole tavanneet ennen ), niin tottapahan hän oman tapansa, elämäntyylinsä, mukaan oletti, ettäs se on sitten tuoremehu kossulla - tietenkin."
"Paskat!"
"Ettäs miun pitkin juoda se kokonaan!" "Ettäs miun pitkin uskoa tätä Ystäväin vierelläin!" "Vaikkas JUURIKIN MIE ITSE maistoin sitä juomaa ensimmäisenä ja jo enkalla "naukullain" hokasin, ettäs hapanta on! Ei ole tuoremehun makuista täysin....?" "Miksen uskonut makuaistiain, miksen vain luottanut omaan mutuuni?" "Miksen käväissyt vaikkas siin vaiheessa tiskillä tarkentamassa, ettäs mitähän mie sain?" "Pas-kat!"
"Kuinka mie epäilinkin silloin tään tarjojan kysellessään miulta miulle tarjottavaa, ihan ääneen lausuin Ystävällein vierelläin, ettäs tuskinpa vaine tällaisessa paikassa ihan vaine tuoremehua saa? Ei ainakaan ole jokaisesta paikasta ennen vanhaan saanut? Onko sitten täällä saatavilla...?" Olihan siellä sitten ihan oikeesti, muttas se vaine tuotiin sitten erheen kautta tällaisessa muodossa - pöh!
   No, muttas, olihan kokemus. Ystäväin tämä ihan kivat "naurut" sai. Ja "kunnian" miut ensimmäisenä henkilönä joka on juottanut miut humalaan! Sillä hänen takiaanhan sitä tuolla reissulla oltiin....
Kokemus joka mieleeni jää. Kokemus jota en soinen koskaan kokevain uudelleen - vaikkas tämä varmahan monesta aikas "vähäiseltä" kuulostaakin ja tuntuisikin! Miulle kuiteskin aivan riittäväinen; ei kiitos.
   Lie vesilasillisilla nuilla ollut jotahin tehoa sittenkin, kun ajoin mie kuitenkin kaikki meidät kotiamme. Ihan tiellä pysyin, pääni selvitessä ja lopulta jo selvänä ollen.
TIEDÄN - riski oli olemassa. Rikoin lakia - kait. Onko yhden kossu-tuoremehun promillet mitkä? Onko sen haihtuvuus millainen? Haihtuuko se misä ajassa? Sillä siitä meni viimeisestä naukustain sen noin kaksi ja puoli tuntia kunne ajoon lähdin... näillä miun kiloillain?
   Kotiimme päästyämme ( Ystäväin ja mie ) miuta "kusetti kuin pientä oravaa"! Olin sen verta nestettä itseeni dumbannut! Sen juoman ja useamman vesilasillisen sit sen jälkeen.

   Elämäin eka humala - ja viimeinen.
Pitimmä näemmä tääkin sitten elämässäin täsä-mätä kokia?! "Edes" täsä vaiheessa elämäin? "Mitenkä ihmeessä sitä onkaan selvinnyt tänne asti ilman alkomaholia?..." "Johan tuo oli aikakin....?"
   Tätä ennen ja tästä lähin: "Olkoon lasini tuo sitten puoliksi tyhjä tahi puoliksi täysi, muttas ei alkomaholilla terästettynä - kiitos."