Ärräpäitä Humisevaltaharjulta - ei mennyt kuin Strömsössä...

   Käväsin eilennä parturissa ja sen jälkeiset tunnelmat olivat:
   "En enää KOSKAAN mene parturiin! En siis koskaan-koskaan!
Uskossa uljaassa että lyhennetään entiseen malliin on siis sitä että malli muuttuu ja miusta tuli "kalju"!
Kun ajattelette Suomisen Ollin pikkusiskoa Pipsaa ( vai mikä hänen nimi olikaan... ) niin malli ja olo tila on nyt kuin olisin hän. Pikkulikan hiusluukki - tahi pikkuPOJAN! WAU, ettenkö sanoisi!
Oooo-key, oli puhe että kolme senttiä ja silleen mutta kuitenkin... ei hyvä. Ei sit ollenkaan.... Melkeimpä tekisi mieli hakea tyttäreltä ( joka muuten leikkasi PALJON PAREMMIN kuin tää parturi! ) parturikone ja vetää nää muutamat viimeiset haivenetkin POIS!"
   Tänään olen potenut tätä kaljuuttani koko päivän Homma-paikassain poimiessain siellä viinimarjoja taltehen. Olen potenut, kenkutellut, harmitellut, yms.. Ja onneksein omistan erään ystä-mäm-mällisen ystäväisen ihan ISOLLA Y:llä eli Ystävän, jolle voin soittaa ja keskustelin hänen kera tästä "tragediastain".
Ihanasti sanoi hän että onhan se omansa mutta ei kuitenkaan ihan sellainen maailmaa mullistava - kyl ne siitä viel kasvavat...
Näinhän se on kun sitä sitten isseksein mietin. Jos ajattelen että ne kasvavat - jos kasvavat enää näin vanhalle Mummerolle.... niin siihen menee KUITESKIN vielä kolme tahi JOPA kuusi kuukautta ennen kuin ne entisellään ovat! EIKÄ! Mutta jos taasen ajattelen että maailmassa on isompiakin murheita; esim. joku syöpää sairastavan "pakollinen" kaljuuntuminen niin tämähän on TODELLAKIN pientä siihen verraten. Nämä kasvavat ( ? ) ja eikä miulla ole sairautta. Eli "pullat" pitis olla ihan hyvin "uunissa" miulla - "kaik Muumit kotona", ja mie kuitenkin märehdin tätä... Hävetä saisin.
   Olen mielestäni ollut iät ja ajat ihminen joka ns. "viis veisaa" kuontalostaan. "Kuhan se mukana pysyy" ja ei ole ihan akaasiapehkon näköinen...
Nyt, tänään, tajusin että onhan ne miullekin kuin kelle tahansa aikas merkitykselliset sillä ilman niitä tunnen itteni vajaaksi. Tunnen etten ole oma itteni. Häpeän ulkonäköäni - en ole "minkään näköinen". Enkä osaa laitella näitä mitenkään kauniiksi. Kaik kikuratkin menivät... ne kaikki mitkä tyttärein viimeksi nää miulle leikatessaan, sai esille leikattua! Ne kaik kaunihit kikurani miun... snif...
   Hirmu ikävä entisiä hiuksiani jotka olivat viel kevähällä tuonne lapaluitteni alapuolelle asti pitkät. Sitten pläjytin ne tyttärein avustuksella sellaisiksi lyhyviksi... sanoisinko että naisellisiksi mutta silti sellaisiksi kauniiksi, himpun tyttömäisiksi, hiuksiksi joissa tunsin kuitenkin viel itteni itsekseni. Ja ennen kaikkea NAISEKSI! Nyt en ole sitä missään muotoa! Olen NUTIPÄÄ, KERIPÄÄ, pikkulikka, pikkuPOIKA, lyhyvine hiuksineni. Plääh!
Olen viimeksi ollut NÄIN lyhyvillä hiuksilla tyttöpäänä yläkolulun aikaan. Siis jos satuin mainihtemaan täsä välillä teille Armaat Lukijain että "nyt pätkäistiin" sitten tyttöpäänä oloni jälkeen hiukset lyhyviksi niin se EI kyl ollut MITÄÄN tähän verraten! Siis ei ollenkaan!
  
   Toinen "äksidentti" eilennä:
   "Miksi, oi miksi?
Miksi ihmiset ottavat näyttelystä esiteluetteloita ja vasiten TAITEILIJAN ESITTEEN itselleen mukaansa? MIKSI?
Kävin tänään kattomassa näyttelyni perään ja huomasin että sieltä oli kyseisiä lähtenyt kävelemään neljä kappaletta yhteensä! Ja etenkin se miun itseni esittely teksti! Mihkä ihmiset niitä tarvihtee muualla? Mitä he niillä tekevät? MIKSI, MIKSI ja MIKSI? En vain ymmärrä!
Vasite jos tietäisivät että MIULLE on muste melkein LOPPU tulostimestani ja se huutaa jo HOOSIANNAA kuivuuttaan! Millä ne luulee et mie uusia teen ja sinne vien? Hei, HALOO!"
   No, tuohtumiseni laantui hivenen eilen ehtoon käydessä ielleen ja miun kopastessa tulostinta että jos se vaikka suinkin siitään vielä... ja sain kuin sainkin tulostettua kaik neljät kipaleet uudelleen.
Tänä aamuna ennen Hommiin menoani kiikutin ne sinne kirjastolle käytettäväksi näyttelyni tueksi. Nyt on kaik hyvin siltä osin - jee...
   Silti en edelleenkään tajua mitä itua on sieltä viedä niitä papruja mukanansa poies...

   Kolmas "Konkka-Rokka" oli sitten se kun...
   "Tänään sain kauan KAIPAAMANI lampun postissa kotiini :)


002.jpg

Mutta tulos oli kuvan kaltainen...! Oh, ja voih! Ei voi olla totta!
   Siis tieto oli että tulee lampun lasi - ei sen lieriötä. Se oli ok. Näin tiesin, näin sovittiin. Mutta että se lampun johto.... se käsitti tällaisen paketin! Ei edes sokeripalaa!
Ja lampun kantaan/kannaksi on laitettu lavuaarin pohjasihti! Hei HALOO! JÄRKI älä JÄTÄ! Eikäs tuolla lampun kannallakaan periaatteessa tee yhtään mitään: sen johdot on kuorittu esille tuosta päälysestään ja se ns. roikkuu vain niiden kahden varsinaisen ohkasen johtonsa varassa... Oih - ja voih!
Eli nyt sitten alkaa lampun kasaaminen käytännöllisesti katsoin ihan alkeista. Vain lasin voin käyttää... Kaik muu on haalittava muualta.
   Tietty voisin perua kaupan - totta kait.... Mutta kun haluan nimenomaan tuon lasin! Se on juuri sopiva tuonne pukuhuoneeni/suihkuni kattoon. Siihen kaapiston eteen niin ettei kaappien ovet siihen yllä kun niitä availen... Siis lyhyesti sanoin juuri passeli!"
   NO, päivä tuo eilinen vaihtuvi päivään tämän päiväiseen ja mie innoisani Hommieni jälkeen käväsin varastossain kattomassa entisiä tarpeitani joita sinne jemmannut olen, ajatuksella että niistä sen kasaan uuteen, ehtaan, oloonsa. Kuis kävikään - no, arvaatte varmaan; ei mitään itua. Ei ensimmäistäkään lampun osasta jota voisin tähän uuteen lamppuuni hyödyntää! ELI SIIS: KAIKKI on hankittava ja IHAN KOKONAAN tehtävä uusiksi. Pöh!


   Kunne kerkesin näiden tapahtumien jälkeen eilisen illan jo yön tunteihin tummuttua, tokaista:
"Kahta ei ilman kolmatta." Tässä kyl on jo kolme kipaletta yhdelle päivälle mutta silti pelottaa et mitähän viel sattuu ja tapahtuu? Mikä viel voi mennä päin PEETÄ?"
; niin tyttärein ( 24/7 ) henkilökohtainen avustaja ilmoitti koht sillään että hän on joutunut sanomaan itsensä irti tästä kyseissetä toimestaan!
   Eipä siinä sille iltaa enää voinut "enempää toivoa" kuin mahdollisimman hyviä, syviä, ja kunnollisia yöunia!
   PS. tänään selvisi että hän oli itse sairastunut sellaiseen tautiin ettei voi jatkaa nyt välittömästi pestissään... joten laittelimpas sitten uutta avustajaa hakuseen