Huomenta.  
   Päivä uusi ja uudet kujeet?
   Olen varmahan eilisen jälkeen jo kohta kymmenkunta kertaa tarkistanut viikkomme tään "lukkarissta", et onkos sitä allasjumppaa tänä pänä vahi eiköö ole? "Eihän sitä ole tänään!?" "Entä jos sittenkin oli....?" "Muistanko nyt aivan varmasti oikein, ettei olisi tänään?"
No, ei ole! On vaine vapaaehtoinen sauna/allasvuoro nyt aamun tunteina jos halajaa senkin alla-edun itse käyttää.
Mie käyn, kuten eilennä pakisin, vaine saunassa ja pesulla sekä sit sen jälkehen urkenen päivään tähän uuteen mielenkiinolla mitä tää tuopi tullessansa, mistä päivänen tää rakentuvi?
JA ennen kaikkea mikä onkaan lopetusajankohta ohjelmain tään päiväisten, sillä tarkoitus olisi miun, olkoon sit sää ja tila mimmottiis vaine, lähtiä käväisemään tuolla Kukkolankoskella asti!
   Sitä vuotan, sitä et pääsisin tuolla käymään.
Niinpä, Armas Lukijain miun, onkoo miulle tärkiää tää kurssi itsessänsä vahi mahdollisuus sen vapaa-ajoillaan kulkia ja valokuvata?
Siinäpä vasta kymysys!
---------------------------------
      "Aamu pesut ja "pisut" tehty."
.... ja mie tajusin, ajattelin, ylisillä taasen pitkin pituuttain pötkötellessäin, miksi kenties olemma niin Kapakala altaalla!
Vaikkas miuta on tutkittu useammankin kerran reuman puitteista, niin josko se siltikin muhii tuolla josain miun nivelissäin; en vai kestä kylää kuten yleensä reumaatikot. Vahi hei, onko se sittenkin vanhuuden oireita? Tjaa....
Nimittäin olen huomannut, et tätä nykyä en enää siedäkkään kylmää muutoinkaan misään olo tahi muodossa! Aina vaine hamuan lämpöä ynpärillein - poikkeuksena huoneilman hengitysilman lämpö jatkuvaan; se ei saa olla lämmä ( vaik kroppa sitä hamuaakin! ) vaan sopivan viileää, jotta voin hengittää, happee haukkaa! Liian lämmä ollessansa tuntuu et happi loppuu.... "pierettää"!


-------------------------------------------


     Kävelyllä ryhmämme kera iltapäivän tunteina Torniojoen jäällä.



   Kojamon, sen ison teräksisen lohen, vatsassa pistäydyin tassuttelemassa toisen ryhmäläisemme kera, yllä ja alla;






   Hannulan sillan kauneutta sen alapuolelta kuvattuna.
   Näin päin katsottuna, tältä rannan puolelta katsottuna, tään siltasen vasemmalla puolella, pohojois puolella, näi njoelta katsoissa nyt tätäkin vanhemman sillan rantojen kivikko"rempit".



------------------------------------------------

     Pikaisesti päiväkaffit täällä olopaikassamme ja sitten jo valjastinkin Hepo Hopiain reissunpäälle karauttain sillä Maailmalle Avaralle yksinäin.
Päiväsen tään mittaan ryhmämme eri henkilöiden kera Kukkolankoskesta jutellessa sainen vihiä et Suomemme puolella kosken tuon tiemeen rantalenkkitie olisi viel avaamati autoille ja täten talven jäljiltä viellä aivan lumen vallassa - mene ehdottomasti Ruottin puolelta sinne, siellä pitävät sen puolen lähitien auki.
Samaiseen henkkevän vetoon he ihmettelivät: "Ei siellä ole viellä mitään. Vesi ei ole viellä vapaa, ei kuvattavaa."
Kerroin heille, nottas si haittaa sellainen miuta, menen kuitenkin sinne nyt. ( Sillä näin olimma mielessäin päättänyt, eikää jokin vedettömyys koskessa miuta haittaa/olisi haitannut, mitään.)
    Onneksein en uskonut heitä ja lähdimmä -koskella tuolla käymähän. Elikkäs nää kaik kuvat tuolta Kukkolankoskelta ovat nyt sit Ruotsin puolelta Suomemme maata kohden kuvatut:















   "Lippoaja."-patsas jonka on seppä Erik Vargtand valmistanut Olle Hagmanin ja Margot Sehlstedt-Persson´n valokuvien pohjalta.
   Kukkolankoskella lipotaan siikaa keväisten jäiden lähdöstä tuonne syyskuun puolivälin tiemeelle asti.
   Kukkolankoskea pitkin ylävirtaa päin nousevat siiat nousevat vähitellen ylöspäin, levähtäin välleen kosken tuon pohjakuopissa. Näissä pohojakuopissa lippojat kuljettavat kuuden metrin pituisien lippojensa haaveja alavirtaan päin rantojen patorenkuilta tahi rannoilta tahi laitureihin kiinnitetyistä venhoista käsin. Kun lippoja tunnistaa lipponsa varrenpäästä, ettäs nyt on siikaa haavissa, niin hää kääntää sen verkkosen suuaukon ylävirtaan päin, näin "sulkien" sillä liikkeellään haavinsa kosken virtauksen voimalla.
    Aikanansa "ko miehet olivat rautaa ja leivat puuta", ni lippojen varretkin olivat puuta sekä verkkonsa nuo puuvillaista lankaa. Nykyaika on tähänkin tullut ja nyt ne vartensa valmistetaan lasikuidusta sekä verkkonsa nailonista.









   "Jääntassut."









   Alamylly korken rannnalla, yllä ja alla:






    Alamyllyn ja Ylämyllyn välissä oli tällaista.
    Tästä kun rannalta lähdetään koskelle päin menemään tuota kuvain tään vasemmalla reunalla näkyväistä siltaa ja kävelyreittejä pitkin, niin siinä välissä on kaksi pientä saaren taikaista maa-aluetta ( mie tyhymä en ottanut niiden piskuisten saarien nimiä mihkään itsellein ylös! ) joiden välistä vesi pääseen kulkemaan. Olisiko aikoinaan nuita kanavia pitkin vesi kulkenut ensin Ylämyllyn rattahin lävitse ja sit nuita kavavia pitkin Alamyllyn rattaille sekä iellehen takaisin koskeen....?



   Sähkölaitos ( kaitenkin tämä pienempi, tiilinen, rakennus täsä ) ja Ylämylly.
Näihin on liitettynä tuo myllyn toiselle puolelle saha. Siellä näkyi tukkien kuljetusvälineet/kourut olevan viel tallessa ja esillä.






    Kellotornin tään äänestä kalastajat ( lippojat? ) tiesivät milloin heidän työvuoronsa alkoivat ja päättyivät.
Tään kellotornin kellon koneiston on valmistanut Ylitorniolainen kelloseppä ja valaaja Salomon Ajo vuonna 1887.
Kellotornin viereisessä kalavajassa elikkäs jakopuodissa joka on valmistunut vuonna 1889, säilyttivät kalastusvälineitä ja ensi alkuun myöskin päivän aikana pyydystettyä saalista, kunnes sit valmistivat jääkellarin tämän tilalle.

------------------------------------------

    Käväisin tankkade Ruotsin puolla ja sit ajelin Haaparanda´n kautta Suomemme maan puolelle.
Ajelin tuolta ei-tullin kautta Krannigatan -katua pitkin ja/muttas näyttivät heti Suomen puolelle tultuain olevan poliisit kytiksessä siinä yhden tien poskessa.
Näin kun ajelin ihan vaine utelijaisuuttain kierellen hivenen kauempaa majapaikkaani kohden, niin sieltä tulikin sit tuosta Tornijojoen kupeelta, ns. uudemman sillan ( Torniojoen ylittävä silta ja tullille vievä tie ) tiemeeltä tällainen ihanuus vastahain!
Tornion ortodoksinen kirkko, ei siis tsasouna, vaan kirkko: Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko;












    Kirkon tään tarina on seuraavanlainen:
    Tätä kirkkoa varten ovat piirustuksensa piiretty vuosina 1878 ja 1879 jolloin suunitelmissa noissa oli ns. pitkäkirkko ( kirkko jonka pidemmät sivut ovat rakannetut useimmiten itä-länsisuuntaisesti ), muttas tästä tuli sittenkin ristikirkko ( kuten näkyy ) josa on "sipuli" keskustorninsa päällä sekä kellotorni eteisensä päällä.
Rakennustöitä oli valvomassa K.L. Lindberg.
    Tämä kirkko on alkujaan sijainnut täällä Hallituskadun ja Keskikadun kulmauksessa vuodesta 1884 lähtien jolla paikalla  se sitten vahingoittui tulipalossa vuonna 1911 jääden tuon jälkeen tyhjilleen.
Vuonna 1915 tämän kirkon ovat sitten kuitenkin ottaneet uudelleen kirkollisten toimtusten käyttöön ja se toimikin siinä käytössä seuraavat kolme vuotta.
Tuolloin 1818-vuonna Suomen valtio takavarikoi tämän sotasaaliina itselleen ja vuodesta 1925 lähtien Valtioneuvoksen päätöksellä tämä rakennus toimi Peräpohjolan ja Lapin kotiseutuyhdistyksen maakuntamuseona.
No, annas olla: vuonna 1956 rakennus tää ( silloinen maakuntamuseo ) siirettiin sitten tälle nykyiselle paikallensa, tähän liki Torniojokea.
Tuon jälkehen Helluntaiseurakunta käytti tätä rakennusta vuosina 1970-1980 rukoushuoneenaan.
1985-vuonna rakennus entisöitiin jälleen kirkoksi ja vuodesta 1987 lähtien tämä ortodoksinen kirkko on palvellut uudelleen ortodoksisena kirkkona.
    On siinä ollut "Raukka-Paralla" monta vaihetta. On siinä ollut rakennus hepakassa ko on joutunut näin montaa virkaa täyttämään. On siinä ollut matkallansa monen monta ja monenlaista "isäntää" tällä rakennuksella.
MUTTAS se mitkä on mielestäin hyvää ja hienoa, ettäs tää on nyt näin. Tää on entisöity silloin joskus näin; luulen et aikas paljon alkuperäistä kuosiaan mukaillen, vahi liekkö peräti alkuperäisekseenkin?
Olisipa ollut kiva päästä siaällensä kuikkaamaan. Jotenkin odotukset ovat isot; ettäs sekin olisi varmaan näkemien arvoinen, kaunis, hieno, koristeellinen - kuten on ulkokuorensakin tää!


---------------------------------------------


      Hyvää illan jatkoa ja öitä.