Jep, täksi päiväksi lupaili näillekkin leveleille pilvistä säätä ja kenties hivenen luntakin hippuvaa siin samalla. Näinpä ajattelin pitää kotipäivän tänään ja vaikkas askarrella pari päivää sitten aloittamiani joulukortteja.
No, kuis kävikään?
Katsastin aamusella ylösnoustuain ja aamuisia askareitain tehdessäin kohti Taivahanrantaa huomaten, ettäs sieltähän muuten Aurinko Armas pilkotta! "Aivan varmasti muuten pilkottaa! Tuolta mettärajan ja Taivahankannen välistä." "Ihan taatusti nättää siltä, jottas kohta muuten paistaa!" "Ainakin tovisen josko ei sit koko päivää jos se sen lumisateen tänne tuopi...."
No - mitäs mie siitä tuumasin ja sitten tein?
Katsastin nettisfääreistä Aurinkoisen Taivaanrannan "puhkomisajan" tuumaten, ettäs sehän on aivan kohta! "Jos mie laitan oikein sutjakkaan kimpsuin ja kampsuin kasahan, niin miehän muuten kerkiän - tuonne rantamille!" "Eikää sillä väliä niin jos en kerkiäkkään. Olenhan muutoinkin haaveillut täsä jo päiviä muutamia et ko vaine pikkasenkaan selkiää näyttäisi, niin meikä Mummelihan lähteis tuonne Sunikarille ja siitä sitten mirs-marssien suuntaan "Ryhmä-rämä" elikkäs Iso Sunikarilta Sunikarille ja siitä iellehen Kunninperälle päin niin pitkälle kuin "sielu sietää ja viskaalit sallii". "Jotenka mathahan vaine Hepo Hopiain!"




    Pöllänlahden päästä kohti Aurinko Armahan nousua Syökarin takaa.

    Tuolta Pöllän kohdilta ko ajelin kohti Iso Sunikaria sitä ns. mökkitietä pitkin, niin tulipahan mielehein jotain 2018 vuoden tiemee kun ensilumilla samaista tietä pitkin painelin. Nyt tosin ei "painelusta" ollut puhettakaan, hyvä jos 40km/h pystyi ajelemaan, kieli keskellä suuta ollen, kun oli tosi iljakas tienpinta tuo. Oli todellakin sellaisella jäällä et enpähän tuota muista milloin viimetteeksi moisella luistelukentällä ajellut olisin?

Iso Sunikarin kalasatamassa:






    "Mannerlaatat."










   Ihan aallonmurtajan kokassa katsellen vastarannan kaunista punerrusta....
....kuin myöskin sitten takaisin päin stallatessain vielä Sunikarin suuntaan;






   "Peilaajat."





    Tässä kohtaa otin askelluksia muutamia kohti tuota Sunikaria jonne tosiaan suunittelin lähteväin stallade, muttas sitten otimma kuiteskin ja pyörsin takaisin päin aallonmurtajan alkuun!
"Miksi mie tuonne Sunikarille lähtisin kun olemma jo kertaalleen sinne stallade hivenen matkaa - miksen lähtisi kohti aurinkoa ja kohti tuntematonta?" "Enhän ole konsa tuolla suunassa käynyt?"
Niinpä - näinpä sitten läksimmä kohti tuntematonta, kohti paikkoja joiden nimeä en entuudestain tiennyt, en tuntenut, ja joiden paikkojen nimet tarkistin netistä sit vasta tuonne "perille" asti tassuteltuani sekä sainen tietää, ettäs olimpas saapunut sen nimiseen paikkaan kuin Itänenä. Ja kun sitten sinne asti pääsin, niin menimpäs sitten samointein ( kuten tulet huomaamaan kohta ) tuon Itänenän ihan merelliseen päähän asti.













   Se on muuten ns. hiekka jonka pinnasta Aurinkoinen näissä kuvissain, peilaa itseään.
Se on rannan sannan pintaan jäätynyttä kosteutta, kastetta, pienoista jäätä ja lumipintaa - näitä kaikkia yhdessä.



    "Rannankulta."








    Paikkoja näitä tosiaan sen kummemmin tuntemati, tietämäti, sanoisinko ettäs täsä olen suunilleen Fiskin Sunikarissa;



   "Hetki."




    "Tarrin alku."




    "Rantanummella."





    Ja sitten Itänenä:



    Täsä kohtaa eteeni aukesi "aava".
Siis jeeru tätä mahtavuutta! Tuossa etu-vasemmalla IIIISO aukia rantamien puutonta, pensaatonta, ns. laidunmaata. Tosin sitten myöskin vesijättöistä maata, kuten muutaman kerran tassuin sinne hupsahtain sainen huomata, muttas kuiteskin, aavaa ja vaine ns. heinikkoista maata. Sitten kaistale isompien "vesialtaiden" täyttämää maata, rantaman hienoa santaa sekä rantojen kivikkoja ettäs viimoisena meri ja sen vesistö. Sekin "tosin" jo täsä vaiheessa, tällä aikaa, jäätyneenä aikas hyvin paikasta-joka.
   Sen verta jäätynyttä, ettäs MIEKIN uskaltauduin nyt jo toisen kerran jään päälle mennä vaikken rantoja ja syvyyksiään olleskana tiedä, en tunne! Muttas sinne mie menin kuitenkin.
Katselin kuljettavia paikkoja joissa olisi ns. maata tassuin alla. Paikkoja jotka näyttivät, ettäs siellä ei esim. virtaavaa vettä allaansa ollut, kuten oli paikoin näkyvissä: ne paikat kiersin kauempaa, etsien maata kantavaa. Kuljin erinäisten pilkistävien maakaistalaiden kohdilta, kivikkojen esiin pistävien päälitse ja sitten - niinpä.... paikoista joissa oli selvästi kantava jää tahi lunta kinoksina; hankikantoa oli noissa paikoissa!



    Tuolla horisontissa on oikialle jatkuva maakaistale josta näkyi puita, metsää, sen päällä.
Sanoisinko, ettäs se on.... Riisinnokka ja Isomatala?

    Tuota horisonttia katsoissain mietiskelin, nottas voi jospa olisi joku tuttu joka kävisi miut nappaamassa määränpäästäin: olisi tästäkin voinut jatkaa matkaani iellehen. Vaikkas Pöllään asti ja sieltä sit valmiiseen kyytiin - eiks vaine?
Mikäs olis/oli käyskennellessä rantamilla näillähin. Helppoa tuolla on tassutella kun vaine malttaa eikää kohella. Katsoo mihkä "kivenkoloon", lätäkköön, mättääseen tahi leväkasaan, tassunsa ain asettaa, sit painonsa sen päälle painaa ja askeltaa loppuun asti.
Tältäkin rantamalta rantakaistaleet nää on joko leikattu, niitetty, alas pensaineen kaikkineen, tahi sitten paikoin ovatkin jo alkujaan sellaisia et on valmista aavaa astella ja tassutella. On luonon eläinten tekemiä "valtaväyliä", polkuja poljettuja, joihin miekin näytin ain automaattisesti etsiytyväni ja sit niitä käyttäväni. Ne kun ovat niin helppoja askeltaa jo valmiiksi poljettuina. Pääasiassa näytti et Pupu-Jussikat niitä käyttävät, muttas oli siellä myös ihan aika-hirvienkin sorkkien painalluksia siellä ja täällä! ( Onni eivät vastaani tulleet! )




   "Jäänsilta."




    Matkalla rannan meren jään ylitse, kivikkojen päälitse, mättähältä mättähälle loikkien ja jokusen kerran jopa sinne meren syvyyksiin pikaisesti tassuin huopsahtain....
.... ja kohti tuonne Itänenän merellistä päätyä täl kohtaa;






    Näin ikkään. Täällä mie olin, tänne pääsin ja päädyin.
Juma, ettäs oli mahtavaa, ihanaa, kaunista. Ei ihan suotta ollut mielessäin "Aurinkoa kesyttämässä." -sanaset!




    Samainen Riisinnokka-Isomatala mereltä kuvattuna...



... sitten suuntana meri ja sen takainen manner josa jossain kaukana on mm. Ukonnokka, Tauvo ja sitten viel kauempana Raahe.
   Viel viimeisenä sitten suuntana Itänenä rantamineen ja "omakuvan" kera vielläpä;




    Paluumatka:







   Huomaa muuten kuvistain seuraavista , ettäs Aika-Rauta jo liki puoltapäivää täsä aikaa käy: on valon asento muuttunut jo sen verta, ettäs kuvissakin on aivan eri sävyt kun ne näin näkyvään muotoon saa ja laittaa.












    "Jäävuoret."

    Hifikamaa:



   "Tuikku."




   "Järkäle."
On muuten samainen kivi kummassahin edellisessä kuvassa. Se vaine, ettäs toinen ns. aamusen aikaan auringon noustessa, toinen päivällä päivänvalolla kuvattuna ja toinen vasten Aurinko Armasta, toinen siitä poies päin.
Senkin viel loineh lausumahan, nottas tuossa kiven "päällä", kun oikein tarkkaan katsoo, on kolme Joukkahaista meressä uiskentelemassa.




   "Jäätikön kutsu."




    "Tikku-risti." kertaa kaksi tsipaletta; jäätä ja rannan ruokojen korsia;






   "Sydänsiemenet."
   Täsäpä tää; "Päivän Sydän <3." Nyt vaine osaksi rannan santaan hautautuneena....




    "Luuppi."




    "Eilisen viesti."


    Nuin jälleen. "Tulipahan lähdettyä, tulipahan käytyä", ja hyvä kun läksin.
Kummasti siinä, tuolla, mieli lepää ja aivot askartelevat. Pohtii pienen Mummelin tään aivot aikas monta asiaa "puhki", "halki, pikki ja pinoon". ( Tosin tiedän et monta asiaa en voi itse ratkaista kun niin moni riippuu nimenomaan muiden, yhden muun, henkilöiden päätöksistä, eikää miun itsein....)
Samalla saanen happee haukkaa ja liikuntaakin kaivattua. Sitä kun ei tuu miun muuten varta vasten lähdettyä "harrastamaan". Vaikkakin esim. nytten tuon käppäilyni jälkeen, lonkkain kyselevät, et ihan oikeestiko sie haluat itseäsi kiduttaa?  No, vatsain siihen vastaa: "Tää hyvää on, tahdon tätä lisää!", sillä nyt on alkanut olla vatsantoimintain kera onkkelmia uusia. Luulen itseasiassa, ettäs voisi olla niin, jottas tattarille olisin herkistynyt...
No, muttas se niistä ja se näistä.
Olipa hyvää, olipa ihanaa. Kyl kandee - ulos mennä ja lähtiä. Menkäätte tekin Armaat Lukijain miun, ulos!