... Luovolla?

( Jälkikirjoitus: tekstit nää kaksi ensimmäistä osaa loin Luovolla ollen; ei nettiä siinä mökissäin olevaisessa, mut tietsikassain kirjoitusalusta johka nää nakuttelin - onneksi.
Nyt sit vaine kotio tultuain nää tekstini kopsasin ja näihin siirsin - jatkan hivenen jälkimmäiseen kolmanteen osaan uusin sanasin.
Ja kuviain tältä reissultain tekemältäin: taidan "lyödä" ne vaine "pläjäyttäin" ain päivänsä kohdalle.... )


----------------------------------------------------------------------------

   Aamusella kun havahduin päivään tähän ja oli säkkipimiää, verhoset kiini sekä valot Humisevallaharjulla sisällä päällä siten et ei oikein ulos nähnä et mimmottiis sää ja tila sekä vasiten keli ulkona vallitsi, oli hivenen jänskät paikat mielessäin.
Pelkäsin ettäs jos ennustukset Sää Ilmeilijöiltä olisvatkin menheet himpun pieleen ja tuol olisikin lunta! Jo ihan tuolla Humisevanharjun tiemeellekin asti sataneena eikä vaine Lappiin! Jos ulkona olisikin lunta, sitä valkiaa höttöstä, jo jokunen viidestä kymmeneen senttiin ja mertriin? Tahi nyt ainaskin sohjoista lirua sen verta?
Ulos mentyäin, kaps´säkkini Hepo Hopian selkään taasen raahattuain, hokasin et ei lunta ei räntää vaine hipsien vettä.
Matkalla sit viel paree; aivan kuivat asfaltit monin paikoin - kunne tänne perille ehättäydyin; tääl hipsii räntää.

   Saavuin tänne.... tai no tuonne lauttarantaan klo.10.00. lautalle lähtein ajoon aamusella seittemän jälkehen. Ajoa tuli siis sen noin kolmetunteroista yhtäkyytiä. Nyt nimenomaan yhtäkyytiä sillä en noussut maihin kertaakaan. En edes "Puolimatkankrouvissa" käväissyt. Ajelin vaine. Se siitä ja sen kestävyydestä....
   Mietiskelin et miksi taasen matkaan ja tänne etenkin? Ihan ekas´ teks´ : koska voin! ( vielä ).
Siks toisekseen tykkään toillaan ajaa ja ajamisesta vaikka ajo on sinällään miulle väsyttävää ja voinen nukahtaa rattiinkin jos en ennekoi ajomatkaani, aikatauluja, levähdyksiä, ja edeltävää tarpeeksi pitkää unen saantia.
Kolmanneksi.... on se suurin tekijä. Se yksi. Mut se siitä taasen täl haavaa.

   +13´C on sisäinen lämpö ja tila tällä hetkellä tässä majassa josa taasen olemma mie. Ylläri-pylläri, täsä samaisessa josta vajaa viikkonen sitten läksimmä poies ja mietiskelin et tokkopa tuota heti tänne tulen kun on tää klyyvarini olemasa. Totuuden sannoiks se on illehenkin olemassa.
Oli ystävämmällisesti tään omistaja täsä aikaisemmin laittanut tänne lämmityksen kaasuisen päälle jotta kerkiäis hivenen edes lämmä ennen kuin mie tupahan astelen tassullain. On se noissut muutamia asteita siitä mitä omistajansa kertoili kun tuos aikaisemmin nähtiin avaimen vaihdon ja maksun yhteydessä, on.
Muttas se varjo puoli tosiaankin illehen et kussa ovensa aukaisin, tassuin sisuksiinsä asetin - wum! Ompas kivat tuoksut. Kiva on alkava jomotus klyyvarissain ja onteloissain noissa. Tiedän kyl mitä tuleman pitää, mitä tuta onkaan muutamat tovit täsä sit.
Tietty: mitäs tulin? Niinpä. Ihan oma valintain taasen tää.

   Joka tapauksessa - MERI näkyy! Tytyväisyys nro.1. on siis saavutettu jo nyt.
"Nro.2." on ehken sellainen et sitä en tule täyttämään tällä pika-pika-reissullain. Luulen näin. Ja se on valokuvaaminen.
Toki, otinhan mie kamerain kaikkinensa taasen mukaani - tietenkin. Se vaine et nyt ei ole mielessäin et "pitää" kuvata jotain. Ei ole edes sitä viimeviikonloppuista markkinatapahtumaa enää jota voinen menneä kuvaamaan. Toisaaltaan.... onhan täällä tänä endinä vinttikoira-miitinki.... meinasin kysellä mut jätinpäs meinaamiseen sen. En vaine viiti itteeni tyrkytellä, en.
Näinpä luulen et valokuvaaminen, kamerain kera heiluminen, jääpi aikas vähiin nyt. Vasiten kun ei ole lupaillut sää ja tilaa poutaista vaan vaine alvarista sadetta paikkaan-joka. Miksipä sit mie ittein tieten tahtoin tuonne miljoonennen viidennensadannentuhannen kuudennensaden kahdeksannenkymmenen seittemännen ja -kahdeksannen sadepisaran väliin änkeisin?
( En edes "Kotipuuta" tullessain valokuvanut! )
Pidän vaine kameran varulta mukanain, täsä pöydällä - nuin ja olla öllöstelen kerrankin. Otan kirjasen luettavaisen kopraani kahteen tsipaleeseen, painan persiini alas tuonne sängylle, tahi tuohon nojatuoliin, ja luen vaine.
Lämmitän pirttiä tätä pienoista, kenties saunastakin?
Painan yöksi pääni pieluksiin nuihin jo tuttuihin ja ka´ aloitan sit huomen aamusta samaisen rumba-samban uudelleen!

----------------------------------------------------------------------------


   Toisin siin, tahi täsä, sit kävikin: mie otimma ja stallade rannalle-sannalle tuolle ja siin vierähtikin sit pari tunteroista ynpäri-änpäri, ihan mukavasti. Happee haukkaa, ja silleensä.Ä
   On se vaine mahtava tunne kussa tuonne hollille ja ihan vierellekin pääsee! Wau! Ei sitä kyl mikään voita, sitä tunnetta.
Se äärettömyys, se "ulapattomuus", se rannattomuus ( vaik´ rannalla olenkin ), se - kaikkinensa. Ja MERI sellaisena kuin se kulloinkin sit on. Voisi nenga sanoa: "Tule sellaisena kuin olet." ja aina se meri siltikin on yhtä ihanainen.
   Tuolla käyskennellessäin mietiskelin, jotta jos vaine mie voisin leipätyökseni kirjoittamalla elantoin hankkia ( joka on ihan utopinen kuvitelma, tiedän tään ), niin mie se kyl nauttisin siitä kirjoittamisesta ja muuttaisin johkin tällaiseen paikkaan saadakseni siin ohessa sit nauttia tällaisesta paikastakin!
Kirjaisin, kuvittelisin, ajattelisin, suunittelisin, antaisin ajatusteni virrata maita ja mantuja sekä ulappaa aavatonta, pitkin ja sitten välleen lähtisin täl/tuol viisiin happee haukkaa rantamilleen. Kuljeskelisin, käyskentelisin, kävelisin ja antaisin aivojeni nollaantua, kenties latautuakkin siin samalla tietenkin, uusia aiheita, asioita ja ajatusetenjuoksuja varten. Olis sit taasen "kotio" palatessa "aihettta lauluun".
Voih, mitenkä mie nauttisinkaan!


   "Tulehen tuijottaja" ( misä sitä näin sanottiin? )
   Miul palaa täällä nyt sellainen "ikuinen tuli" tuossa takassa kun omistaja saneli et sitä voi lämmittää surutta, ettei tarvihhe tuota kaasu-masinaa sitten niin poltella; vältyn sen aiheuttamalta tuskalta paree. "Niin hekin ovat aikoinaan sillä tätä mökkiänsä lämmittäneet, ennen kaasun tuloa."
No, se tulinen nyt sit on palanut siitä asti tuossa kun mie tänne astelin. Piirsin sen heti ensimmäisinä toiminani. Kunne ulos välleen ämpesin, niin silloin se taukosi, laskin sen alas. Ja kunne takaisin tipsuttelin ni ka´ hiileen puhalsin ja uuden tulen piirsin.
Näinpä se iloisesti tuossa loimuaa. Kärtsäsin mie siin yhden makkaranikin jo - enempää en paistele nyt tänään.
   Katselen tuota tulen loimotusta tovien, kaksi ja useamminkin. Näköjään asetun aloilleni ain välleen ja katselen vaine. Mietin tahi sit en mieti, mitään. Aivot nollaantuu, tuli hypnotisoi niin sannoiks. Kiehtovaa, varsinkin kun en ole saanut katsella ihka elävää tulta noin takassa tahi uunissa sitten kun Majastain Matalasta sen seittimisen vuotta sitten läksin - juurikin eilen päivälleen seittimisen vuotta sitten!
   Tuota voine tuijottaa lakkaamati. Sen kummemmin tekemäti silloin mitään. Istua vain ja nakottaa.
   On se varmaan ennen muinoin, kauan, kauna, kauan, sitten kun olemma ihmiskunta ollut luolamies-tasolla ja sen jälkeisillä avotuli-ajoilla, ollut aikas keskeinen tekijä ihmis´elossa. Sitä on silloinkin samalla viisiin katseltu ja ajateltu syntyjä syviä tahi vaine oltu ilman ajatuksen ajatusta.
Siinä on äärellänsä paraneltu maailmaa silloista ja suuniteltu tulevaa. Siinä on perheet yhes´ koos´ kokoontuneet ja aikaa tappaneet - kuten nykyaikana Näköisen Radion äärellä tahi viel uudempana kännyköihin jokahinen erikseen, itse tuijottaen samassa huonetilassa kuitenkin, kenties.
Samalla on tehty evästä syödäkseen ( kuten mie tuon yhden tsipaleen nyt kärtsäsin ), kenties haudutettu hiilillä tahi hiilien alla maukasta, mureaa, paistia juureksia, naurista, lanttua, jne.. Evästä nyt kuitenkin syödäkseen.
Pakko myöntää et olemma kade heille joilla on huushollissaan elävän tulen mahdollisuus.
Ja pakko myöntää et olemma kade myöskin heille joilla on siin rinnalle sit joku toinen, katselemaan ja nauttimaan, tuollaisesta ihanuudesta. Mik´ oliskaan täsä iltaa istua, viettää aikaa, olla vaine lähekkäin....


-------------------------------------------------------------------

2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%281%

   "Ihan kohta!"

2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%283%

   "MERI!"

2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%282%

   "Kauneus on katsojan silmissä."
   Ja tää oli miun mielestäin kaunista katsella - nää värit muutoin aika yks´-kaks´-värisellä rannalla.

2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%284%

   Virpiniemellä ja...
... Virpiniemeltä sit tähystys Marjaniemeen josta näkyikin majakka ja koko satamayhteisö tuo kun selkiä sää ja tila oli/on.

2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%2818


2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%288%

   "Tupsulandia."

2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%289%

   "Haaksirikko."

2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%2811

   Ja sit viel ennen ehtoon hämyä takaisin päin tullessa tuokio fiilistellen sekä ihastellen maininkeja näitä.

2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%2813


2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%2814


2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%2815


2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%2816


2021.10.15.%20Virpiniemess%C3%A4%20%2817

    Onni on kamerassain myöskin salamatoiminto olemasa....
   "Hyvästi jää, ranta tää - huomenissa tavataan, jos "sää sallii ja viskaalit suo".... "