Viime viikon keskiviikkona lähdin maailmalle kuvaamaan kaunista Suomemme maata. Ensin suuntani oli ohi Kuopion Suonenjoelle.

Ysipirtin%20rantaa%20Kuopio-Suonenjoki%2

   Ensimmäisen kerran "rantauduin" Ysipirtin rantaan. Siellä oli jäätä vielä rantoja myöten ja siinä ihmisten jalkojen jälkiä ristin-rastii.

 

Suonenjoen%20museo%20%281%29-normal.jpg               

Suonenjoella verestin vanhoja muistoja opiskeluajaltani. Kuljin tuttuja katuja ja kujia pitkin. Edelleen siellä oli museon oven edessä pönkkä... kuten jo silloin joskus noin 30 vuotta sitten.

 

Siioninsillalla%20Suonenjoella%20%282%29

   Museon tutuilta nurkilta kaarsin Siioninsillan kadulle. Parkkeerasin Siioninsillan kupeelle jossa minun kevääni ensimmäiset joutsenet tekivät yli lennon. Olipa mukava kuunnella joutsenten ääniä.

 

Suonenjoelta%20kohti%20Mustolanm%C3%A4ke

   Suonenjoelta jatkoin tuttuja teitä pitkin Karttulaan. Oli tienvarsien puihin tullut tuntuvasti pituutta sitten viime matkojeni - n.30v. sitten. Toisin paikoin taasen puut olivat omistajansa toimesta nähneet jo tiensä pään. Uuttakin tuli vastaan: minulle oli a-haa elämys nähdä että mansikan viljelijät peittelevät nykyään mansikkamaansa jo syksyllä harsopeitteiden alle, suojaan talven pakkasia vastaan ja kevään auringon paahtavaa paahdetta. Aikoinaan he muistini mukaan peittelivät ne keväällä lumien sulattua juuri ennen kesän tuloa... Mutta maailma muutuu, ja näin tietopankkini karttuu siinä samalla.

   Autuaankannaksella katselin uhkarohkeita pilkkijöitä jotka taistelivat siellä peili-jään päällä, ison, ison järvenselän edessä, todella tuntuvaa tuittupäistä tuulta vastaan. Kauhistelin kuin he sinne jäälle uskaltavat mennä? Vasiten kun rannassa oli ensin paksua jäätä kiinnittyneenä rantakiviin järven veden laskeutumisen jäljeiltä, sitten oli sulan veden kaistale jotain viiden metrin leveydeltä ja sitten vasta se suuri jäinen järven selkä.

Autuaankannaksella%20%281%29-normal.jpg

Mietin mistä pilkkijät sinne jäälleen pääsevät? Aikani heitä seurattuani ja järvenselkää kuvattuani huomasin kuinka he kaartavat jalkaisin läheistä rantaa päin ja rantautuivat sitten sieltä... siellä ei ollutkaan vesikaistaletta rantakivien edessä! Olipa siellä rannalla jotain minullekki: huomasin nimittäin rantakivien päältä yhden veden huuhtoman ja ajanhampaan syömän laudanpätkän. Arvaa kuka otti, ja mitä otti  "talteen"?

   Himppua ennen Karttulaa huomasin eräällä sänkipellolla noin 30 joutsenen parven aterioimassa. Tsekkasin kamerani ja asensin jalustakiinnikkeen sekä jalustan valmiiksi. Sitten askelsin hitain, varmoin ja vakain askelin kohti tätä parvea. Aika lähelle pääsin kunneka he havahtuivat lähestyvän "uhkani" ja kaulojansa ojennellen alkoivat kuullostella että kuka kumma heitä nyt lähestyy?

Autuaankannas-Karttula.%20Kohta%20Karttu

   Joutsenten jäädessä taakse lähestyin Karttulaa. Kiertelin, kaartelin Karttulan yksi ja kaksi katua läpi. Surffasin Tervoon surauttaen sen keskustan läpi, ajaen tästä 10 kilometrin päähän hakien sieltä äitin mukaan.

   "Paluumatkan" teimme kaksissa tuumin mutkaisia Lohimaan ohi kulkevaa tietä pitkin mökkiämme kohden. Mökiltä koppasimme autoni kyytiin mattoja viedäkseni ne poikani uuden, oman, vuokrakämppänsä lattialle. Tämän jälkeen kyyditsin äitini kirkolle kotiinsa ja suuntasin kokkani kohti kaakkoa. 

   Matkaa taittaissani aloin pikkuhiljaa köhimään. Köhintäni lisääntyi ja aikani "paukuteltuani", sietokykyni venyessä viimeisille pisaroille kurvasin kaarani tienposkeen - tietysti turvallisesti, tieliikennesääntöjä noudattaen, ja puukkasin nokkani autostani ulos. Syynä tähän köhintääni olivat kyydissäni olevat, mökiltämme mukaani ottamamme matot ja niiden pölyisyys. Tovin siinä ilmaa haukkottuani, köhittyäni nieluani kuntoon ja hengiteltyäni hapenotto-elimeni kuntoon tuumailin että kun nyt kerran satuin pysähtymään juuri tälle paikalle niin kuvaampa sitten nyt tältäkin paikalta muutamia kuvia. (Paikka oli tuttu Lahtelan-tilan ranta jossa olen joitakin vuosia sitten edellisen kerran näppäillyt valokuvia.)

Lahtela-tilan%20ranta%20Martikkalan%20ri

 

Koivusel%C3%A4lle%20p%C3%A4in%2C%20Akkal

   Lapinlahtea lähestyessäni, Akkalansalmen jäädessä jo taakseni, näppäilin lisää kuvia kamerallani... Paikkana oli nyt tukkipuiden puotospaikka.

Paasisel%C3%A4lle%20p%C3%A4in%2C%20Allal

Siellä taivaanrannat kuulsivat kauniina auringon aloittaessa laskuaan tantereen taakse.

   Näin taittui tämän keskiviikkoisen päivän tunnit loppua kohden, reissuni läheni loppuaan. Olin tyytyväinen päiväni saldoon. Hyvä minä!