Huomenta.
   Nyt rikon varmaankin hivenen itsein ns. kirjoittamattomia sääntöjäin: kirjaan aivan jotahin muuta tähän Raissaaja-Lissin postaukseen mukaan kuin vaine reissun päältä ajatuksia, asioita ja tunnelmia. Omanipa on blogini ja sitä myöten sitten teemmä nyt näin - jotenka olkaatte höylin....

   Täsä Jussin jälkeisessä elämässä-mätässä ko kaik viel näyttävät ( ainakin täsä solumajoituksessa ) vetelevän autuaallisesti hirsiä vaik Aika-Rauta jo yhdeksää nakuttaa, mie istua nakotan kyökin puolla ja pohdin sekä selvittelen netti-sfääreistä asioita mitä nytten mielen päällä on ollut ja mistä mm. nuihin mukanain olevaisten mukeloihin kerakin ollahan juteltu sekä pohdittu.
   Katsastin juuri... ja arjen tultua pitää nenga soitellakkin et varmuuden vakaan saisin.... mitä voisin ansaita -eläkkeeni lisäksi? Misä kulkee raja siitä et olen työntekijänä tahi sitten vaikkas ihan jopa yrittäjänä?
Ihan sillä näitä pohhdin ja selville taasen halajan, ettäs jos täsä vaikkas kuinkakin....?
Eihän sitä konsa tiedä; "Maailma on ihmeellinen.".
   Huomasin sen, ettäs esim. osa-sellaisella saa ansaita vähemmän ko täydellä eläkkeellä. Ja sitten taasen jollahin kuntoutuksellisella eläkkeellä/tuella viel vähemmän ko osa-sellaisella.
Eivät ihan kaikistellen mene jakeluun tollaiset yhtälöt - ainakaan miulle. Miksihän näin ovat suunnitelleet ja tekevät?
Itse voisin ajatella et ansaita saisi ns. miedommalla mahdollisella kuntoutus/eläketuella eniten ja sitten mitä varmemmin ihminen olisi eläkelläinen ja eläkkeellä niin sitten kaikkein vähiten ansaintamahdollisuutta. Miksi täydellä eläkkeellä ollessaan ihminen saa ansaita enempi ko osa-sellaisella tahi vasiten sit kuntoutuksellisella tulella/elkkeellä tms.?

   Katsastin tuossa mennehiä muistoja Naamataulun ja löysimmä sieltä, nottas jotahin 2020 ollahan sukumme kesken ehken viimeisiä kertoja kokoonnuttu näin Jussin aikaan Sukumme Mökille yksissätuumin. Täten laskeskelen, ettäs nyt on tänä vuonna ainaskin kolmas Jussi täällä Luovolla.
Vähä niin-ko jo tapana. Voisiko sanoa kenties et "vakiokalustona" täällä? Kuin muuttolintu joka ain palajaa sinne tiettyyn paikkaan?
   Sainkin tosa eilennä ehtoolla, ennen maate menoa yhden "muistutuksen" täällä kulkemisestain.
Miulle tuntematon ihminen laitteli Naamataululla viestiä: Mites sää Hailuodossa olet aika usein? Oothan etelässä asumassa, vai?"
Mietin tovisen ( ääneenkin lausuen Pirpanoillein ), ettäs mistäs moinen lausunto, ja ennen kaikkea mitäs mie tuohon vastaisin? Jotahin kohtelijaasti lausuisin, loukkaamati asian omaista, muttas silti siten et - suoraan sanottuna et; mitäs se siulle kuuluu kuin usein ja misä käyn? Mikä tilivelvollinen mie kellehään olen, vasiten nuin täysin vieraalle ihmiselle?
   Kiitin kommentistaan ja kerroin laittavani hänelle yksityisviestin mesen kautta.
Mesessä tuossa sit loineh lausumahan, nottas mielestäin esitit Naamataulussa miulle henkilökohtaisen kymysyksen ja en mielelläin elämääni kerro misään julkisesti, enkä ventovieraillekaan. "Jotenka totean nyt täsä siullehin, ettäs se misä kuljen, kuin usein kuljen, se lieneen miun päätettävissäin." Ja perään siel hyvät kesän toivotukset.
Mietteissäin miun mieron, et kuinkahan nyt meni: ottaako tuo ihminen outo miulle, nokkiinsa lausumastain vahi hyväksyy selityksein tää ihan järkeen käypänä?
Meni kotvanen ja sydämen kuvan täkkäsi hän miulle takaisin päin. Helpotuksein huoksin: asia ymmärretty siis - tahi näin mie ainaskin tuon tulkitsin.
   Tuolloin ehtoolla, oikeestaan jo aikas lailla yönkin puolla, ajatuksein askartelivat tyyliin, ettäs mitäs se tosiaankaan kellehään kuuluu et misä mie käyn ja aikain vietän? Vasiten miulle mentovieraille ihmisille?! Eikää tuo liene sit samalla lailla kuulu kellehään et kuin usein ja misä?  Eikös se ole aivan sama jos vaikka kerran viikossa ajelen, menen, tahi vaikkas lentäin liitelisin, jonnehin "Hono Luluun" ja sit takaisin kotian, on se sit milloin misäkin?
En ole tilivelvollinen ventovieraille ihmisille tekemisistäin sen tahi näiden matkojeni suhteen, hyvä jos edes läheisillenikään!
   Sen verta kerron eilisestä pohdinnastain, nottas tekipäs mielein miun ihan UHALLA vastata tuolla Naamakirjan saitilla suoraan päin "naamaansa" ja päin asiain laitoja: "Asun täällä!"

   Pohdin täsä tänä aamuna jo ( nuita muistoja mennehiä katsellessain ), ettäs oli aika ko puolisoin eli ja tosiaan silloin ain Jussin aikaa Sukumme MÖkillä pruukattihin vietellä. Siellä ne taisi läpeensä hänen aikana mennä. Ja myöskin sit samalla sukumme kera.
   Oli aikaa, ei Jussin, mut muutoin, ko Georgen kera täällä "luuhattiin".
Muistoja sellaisiakin tuolta esiin tuli jotka häntäkin sivusivat:
"Jos maailmassa olisi tarpeeksi ISO
postikortti...
Jos voisin -
jos psoti kulkisi välillämme,
lähettäisin sen sinulle.
Kirjoittaisin siihen:
Kaipaan sinua niin!"
       - made by mi 2015 - ; ja nämä muistot satuttavat yhä edelleen...
   Eilennä eka kerran kävin täällä meressä uimassa hänen jälkeensä. Aikaa se siis on ottanut, että hänen vaikutus on lientynyt näin; et voin, kykenen "hänen jälkeensä" mereen menemään, ilman häntä.
Kyllä kaihoten katselin kun pariskunnat käsikynkkää tahi toinen edeltä, toinen perässään, menivät kaksistaan uimaan.
Muistoissa ne kesäiset helteen ko ME mentiin kahdestaan uimaan muun porukan jäädessä "rannalle ruikuttamaan", touhuamaan omiaan.

   On se vaine jänskä juttu mitenkä sitä voi joku ihminen vaikuttaa toisen ihmisen elämään ( tiedostamatikaan ) ja sen elämän, toisen ihmisen elämän, kulkuun? Ja kuinka kauan se voikaan voikuttaa senkin jälkeen ko kyseinen ihminen on lähtenyt tahi muutoin poistunut tämän ihmisen elämän läheisyydestä, vaikutuspiirin likeltä?
   Miten sitä me ihmiset olemmekaan toisistamme niin monella tapaa sidoksissa ja liitoksissa. Ihan tiedostain ko tiedostamatikin? Vaikkemme me mitään keskenämme puhuisikaan, emme asioita toistemme kera jakaisikaan ( enää ), niin siltikin sitä vaikutamme toisiimme erinäisin tavoin ja muodoin. Esim. niin tämä George joka vain "käymäseltään" matkassain mukana oli, nytkin viel minuun, saati sit puolisoin edesmennyt joka ihan konkreettisestikin arkipäivissäin oli silloin aikoinaan mukana. ( Ja esim. tuo eilis´iltainen henkilö joka viestin tuon miulle laitteli. )
   Miten sitä mm. näiden kolmen ihmisen mielipiteet ja sanomiset ( teoista puhumatikaan ) ovat vaikuttaneet miun nyt jo menneeseen lämääni ja siellä tekemiini valintoihin? Mitenkä ne ovat vaikuttaneet ihan vaikkas tään päiväisiin sanoihini, tähän skriivaukseeni, ja erinäisiin tekemisiini? Ja ennen kaikkea kuin ne myöskin peilaavat tulevaisuuteni erilaisiin valintoihini, tekemisiini ja jopa puheisiini?
Kuin sitä vastaisuudessa reagoin joihinkin toisiin ihmisiin ja heidän esille tuomiin asioihin jotka koskevat jollahin tpaa miuta ja miun ihmisenä olemiseeni? Kuin mie mm. heidän sanojensa ( ja tekemisiensä ) kautta tulen toimimaan eteeni tuleviin asioihin, kuin mie niitä tulen käsittelemään, kuin suhtaudun taasen jo ennestään tuttuihin ihmisiin ympärilläin ja kuinka sitten aivan ventovieraisiin ja miulle ennestään tuntemattomiin ihmisiin? Otanko vaikkas jonkin laisen torjuvan, ennnekkoluuloisen kannen heihin ilamn viellä heitä tuntemati, vahi suhtaudunko eim. sankkevan utelijaasti ja ennakkoluulottomasti?
   Mitenkä mm. he tulevatkaan vaikuttamaan ihan KAIKKEEN mitä tulen tekemään, sanomaan ja miten toimimaan?

  
   Kello kymmenen.
   Ekat herääjät miun jälkeeni tässä solussa juuri heränneinä. Nyt alkaa siis toisten aamut auveta ja aamuhommat edetä.
Kyl se tästään viel päiväksi muuttuu tääkin päivä olevainen.
Mitähän se meidän poppoolle etehen tuopi, mitä suopi? Pysytäänkö suunitelmissain entisissä vahi teemmekö muutoksia uusia? Mihkä suuntamme nokkamme tänä pänä vahi asetummeko sittenkin aloillemme - vaikkas tähän majapaikkaamme? Tuskinpa vaine - ainakaan mie.
   Kassotaan, ni saamme elää.