Mie immeinen joka ain etin kaiken mustana. Kaiken jota käytän, niin asiat, esineet ku vaattehetkin, ain mustana... Mie immeinen, nais-sellainen... Mummon hupakko, muoskiin muksuin sannoissa Höperö-mummo kun ain jottain hupatan...

 

   Olen tässä ettinnä jo varmaan vu´uen päivät itellein uusia ns.kävelykenkiä. Olen kopassu mallin jos toisenkin. Mut tää jalkain miun... tää leikattu jalkateräni uusiutuvine vaivaisenluineen on järejään sanonut kaikille ehdottelemilleni kengille ja kenkämalleille että e-hei, elä luulekkaan! Eli jalkoihini sopivaa ja mieleeni taipuvaa mallia ei ole viel vastahan astellut. Nyt viimo viikolla sit taasen olin asialla moisella: uutta täytyi saada jo kehiin. Syssy painaa päälle ja jalkoja alkaa jo kirpasee balleriinoilla syksyn koleassa kelissä astellessa.

"Käykö tää, oi jalkani miun?" "Miksi ei?" "No, entäs nää?" "Kato kuin ois mukavat, lutuset?" "Ai, ei nääkään!" "Mut nämähän olis ihanan mustat." ("Mut kuikkaappas tuonne: kuin ois somat punaiset... ei vaineskaan... enhän mie punasia ossaa pittää... vaik kuin ne olis somat ja ihanat - toisten jaloissa...")

Näin se kenkäin etintä on ain sujunut. Mustaa etin ja kokeilen mut ihastelen salaa punaisia ja muiden värisiä toisten jaloissa astelevissa. Ne ovat kauniita, ihania - toisten jaloissa. Ei, eihän miulla! En osaisi...

   Mites kävikään:

Kopasin eri malleja - mustana. Eivät olleet hyviä. Edelleenkään. Jotain puuttui ain kengästänsä. Jos ei muuta ni tilaa leikatulle jalalleni-miun ja sen vaivasenluulleni.

Kunne sattui maiharit vastaan ämpyymään. Mustana. Oli hyvät jalalle. Tilaa jalkaterälle ja -luulle.

Mutta kuiske kuului: `Olen täällä. Tässä vieressä. Kopase miuta!´ `Olen kaunis. Kato kuin ihkun värinen!´

10.9.-14.%20keng%C3%A4t%20%281%29-normal

Ja niin mie sitten sorruin kuin sorruinkin: kopasin punaisia, ja taivuin ihku-ihanien kenkien eessä!

Niimpä sitten aikani mieleni kera taisteltuani, tovin tuumailtuani asiaa moista... sen liikkeen ovesta asteli maailmaan avaraan tämä mummon hupakko, iän ajat mustaan vannova Höperö-mummo, elämänsä ensimmäiset maiharit jalassansa ja vieläpä elämänsä ensimmäisine punaisine-sellaisineen!  Jee! "Nyt ei kun kylille MUMMOJA potkimaan!"

 

   Toinen mik on mieltäin askarruttanna on "kuvan" tanssikenkiin puute.

   Aikoinaan, kauan kauan sitten, omistin sellaiset. Aikakautena kun podin kuumaakin kuumempaa "lavantautia". Ne oli sellaset haljas-nahkapohjaiset. Mut sitten alkoivat jalkani potemaan vaivaisenluitaan ja "uran" katkesi tyystin. Tai ei oikeesti näihin luihin vaan elämän tilanteeni oli sellainen että lavat jäivät: tuli kumppani (puolisoni) joka ei potenut lavantautia. Jotenka silloiset kenkäni-miun jousivat uudelle omistajalle: annoin me äidilleni-miun.

Kun sitten olen tässä vuosien saatossa tarvinnut, kun olen jossain tanssiloissa käynyt, niin olen turvautunut ihan vain tavan kenkiin. Balleriinoihini. Eivät vaine oikein luista. Meno takkuaa. Mieluummin tanssin ain vaik sukkasillani tahi avojaloin. Jotka taasen eivät ole mitään parhaita vaihtoehtoja...

   Nyt sitten tällä samasella "maihari-reissullani" poikkesin yks-kaks yllättäin erääseen tanssikenkiä myyvään liikkeeseen. Tosta vain: askel sisään.

Sieltä löytyikin yhdet ainuut vaihtoehdot, yksi ainut malli... Tai siis oikeesti muita malleja en nähnytkään, en osanut katelle, kun nämä ihanaiset pistivät ensimmäisinä silmiini suureen "ääneen"! Ihanat! Olen näitä ain lavoilla kadehtien katsellut muihin jaloissa vikkelissä....

Viel löytyi miulle sopivaa kokoa (ja vaivaisenluunikin sisään mahduttavat) alennusmyynti-hyllyltänsä. Ne kuuluisat viimoset kipaleet! Ja kun viel näin halvemmalla sain (kuin mitä ne tavallisesti maksais) ni nehän lähti heti mukaani. Kassiin vaine, maksu suoritettu ja kokka kotia kohen. Hyvä mie!

10.9.-14.%20keng%C3%A4t%20%282%29-normal

Se vaine et näis on/oli tosa jalkapöydän yli kulkeva remmi. Soljella kiinni laitettava ja kuminauhalla toisesta päästään joustava. Niiteillä kiinni kupaillansa. Miulle ne ol liikaa joten... käväsin suutarilla joka nips-naps hän nappasi ne poikki. Myös toisen pään metalisen kiinnikkeen... jonka sitten suutarin neuvoin mukaan kotonani ihan vain KYNSIVIILALLA hioin niin et siitä lähti kaikenlaiset terävät kulmat poies! A´ vot kuin on nyt hyvät!