... lietsossa, Lavantautia hoitelemassa, eilennä ehtoolla.  
   Ystäväin yksi kyseli mukaansa tummumaan iltaan, seuraan lavatanssien, ja miehän heti valmis moiseen riemuun ja rientoon olin.
Akkain tanssit joissa sit tunteroinen miehillekin hakia daameja meitä.
   Tanssien pyörteissä sitä katselen ihmisiä ympärilläin pyöriviä, kuten myöskin silloin kun en ole itse lavalla tanssimassa vaan istuskelen tahi seison laitamilla noilla "seinäruusuna".
Voi kun osaisin kaikki nuo ajatukset sanoiksi pukia, kirjata muotoon luettavaksi.... Ja nää ovat sit vaine miun huomioitain sekä mielipiteitäin!

   Pariskunnista, vasiten pidempiaikaiset yhdessä ollehista, huomaa kuin he ovat hioutuneet yksiin. Heissä on jotahin ulkoista habitusta joka on niin yhtenevää että. Tuntuu, tahi siis näkee ulkoisesti, kuin heidän ulkomuotonsa on käynyt samankaltaiseksi. Niin vaatetukseltansa kuin myöskin jotenkin ulkonäöllisestikin, ettäs sitten tanssiaskelluksin yms. puitteineen. Voisi melkein sanoa, et ei enää "vakka kanttansa ole valinnut" vaan se on jo yksi kokonaisuus, vakka kokonainen.
   Toiset pariskunnat eivät erkane ehtoon aikan olleskan vaan tanssivat vaine keskenään. Toiset sitten monesti aloittavat ehtoon yksissä muutamien pelien ajan ja sitten erkanevat tanssimaan myöskin muiden kera. Ja tietty sit välleen vetävät keskenänsäkin kipaleita. Useimmiten sitten ne viimeiset ehtoon tanssit myöskin keskenään tanssien.
  Joukossamme Lavantautisten on ihmisiä jotka ovat ns. kermaa, heitä jotka taitavat kaiken ja kaikella tavalla. Kilpatanssijoita tahi kilpatanssitaustaisia ihmisiä. Ns. nokkapystyssä usein meneviä eikä suinkaan tavantallaajia tanssittavia, ihmisiä. "He tietävät arvonsa." Sanoisin, ettäs ihmisiä jotka ovat kuin "tikku pask....ssa".
On ihmisiä jotka ovat kansantanssipuolelta tulevia ja niitä taitavia. He menevät letkeästi, naurussa suin ja tanssivat ihan kenen kera vaine, vaikkas hekin kyl suosivat hivenen kaltaisiaan tahi sit nuita kilpa-sellaisia.
Nämä kaksi ryhmää tanssivat aikas paljon keskenään.
Sitten olemme me tavantallaajat. Jotka olemme tanssitaitomme hankkineet tanssimalla vaine. Jotkut joitahin "kupparin kursseja" käyden myöskin. Me tanssimme sen mitä osaamme. Ja nautimme. Joskus "pääsemme" nuiden itsetietoisten kera pyörähtämään, mutta se on sit harvinaista herkkua se.
Ja viel on sellaisiakin jotka ovat vasta-alkajia. Henkilöitä jotka eivät viel osaa paljoa, tuskin ollenkaan jotkut, tanssinaskelista. Ns. tikkujalkoja. Heille olisi hyvä päästä tanssimaan, opettlemaan, muttas kun.... ei siitä paljoa nauti tällainenkään henkilö kuin mie jos pitää "köpötellen" mennä, askellellen. Ei tietoa vauhdin hurmasta, ei tunteita tanssin huuman. Muttas mistäs hekään taitonsa kartuittaisivat jos ei pääse harjottelemaan lattialla tanssin?
    Tuostapa sit turisen, ettäs jeeru et sitä tuntuu tosi kökölle kun tällainen tanssitaidoton hakee tanssimaan ja sit yrität sen mukana pysyä! Eilenkin yksi mies haki jive´lle ja se vientitaito oli aikas.... kökkö.
    Samaten olisi kiva tietää kenkä osaa polkan taidon? Ja mitenkä sainen tietohon tanssijoiden, et miekin sen taidan ja tanssia sen tahtoisin? Ok, asettumalla eturiviin "tyrkylle", muttas kun sekään ei taa sitä, ettäs joku hakisi moiseen tanssiin sillä siinä rivissä seisoo myöskin sellaisia jotka eivät sitä taida; naisia on sen verta paljon ettäs osa jää aina seisomaan jokatapauksessa. Erotuppas siin sit tanssitaoisena polkkaan?!
( Muinoin oli hyvä kun alvariinsa tansseissa tuli käytyä, niin tiesi ketkä tanssivat polkan tahi tiesivät et miekin tanssin sen. Näin harvemmin käytynä nykyään, se ei enää päde nuin. )
   
   Seurasin naisia sekä miehiä...
   Yksi nainen oli "puolilaitasilla", kuten pari miestäkin.
Voi, olimpa onnessain, ettäs nuo miehet eivät hakeneet miuta tanssimaan! Samaan henkkevän vetoon sit surkuttelin tuota yhtä naista kun hän nuin seilingissä siellä oli ja kulki. Mietin mitä mielessä liikkui hänen? Mitenkä hän ajatteli tanssivansa tuollaisessa kunnossa? Ok, kyllä hän tanssi, muttas mitenkähän se meni sitten, sitä sen seuraillut?
   Eräs nainen käväisi suunilleen jokahisen pelin jälkeen naisten rivin takana, siellä seinustalla jos ovat kaikkien käsilaukut, lisä vaatteet, nassakat ja pussukat, jemelissä, omalla käsilaukullaan ja meikkasi. Veti vähintään huulipunaa huulillensa nuille.
Hän oli reilusti meikattu ihminen. Kauniisti, sitä kielleä en. Ja kaunis muutenkin hän oli. Pitkät hiukset, valkiaan housuasuun pukeutunut ja pitkä varreltansa. Näyttävä siis. Naamansa oli "pakkeloinut" aivan totallisesti. Ihan siis siten, et ei mitenkään kaunistain vaan se oli pakkeloitu koko naamanosalta peittäväksi massaksi ja siihen sitten silmämeikit sekä huulipunat, yms..
Mietin et miksi nuin totallisesti? Eikö vähäisempi kerros puuteria, sun muuta olisi riittävää? Miten hän näkee itsensä siinä meikissä? Mitäs mieltä miehet nuo tanssittavaiset? Tosin hän oli menossa aikas usein, et kait tuota miehet tykkäsivät.... naistenhaulla ainakin.....
   On ja oli naisia joilla oli meikkiä näkyvästi ( ei kuitenkaan kuten tuolla naisella kertomallani ). Toiset meikattu näkyvämmin, toiset vähemmin - luonollisemmin. Ja sittten meitä meikittömiäkin...
Mietiskelin meissä kaikissa, ettäs miksi kukin on valinnut oman versionsa? Mikä on miesten mieli? Millaisesta miehet tykkää: pakkeloitu vahi naturelli? Vastaavasti naisten mieltä ei tarvitse paljoa kysellä miehistä nuista, sillä voi sanoa et kukaan miehistä ei ole/ollut meikattuna.
   Niin, ja sitten se et mikä se on SE tekijä jonka perusteella meistä tanssioista hakee toisen tanssimaan; nainen miestä, mies naista?
Onko se ulkonäkö? Tuo meikkaus, meikittömyys? Onko se ulkonäkö; habitus kaikkinensa? Kenties vaatetuksen siisteys tahi sen malli? Onko kyse esim. hiuksien mallista; kalju, hiuksia, lyhyet vahi pitkät, värjätyt vai luonolliset värit? Kenties se on ihmisen pituus, varsinkin suhteessa itsensä pituuteen? Onko se ruumiin rakenne; pitääkö olla sutjakka, saako olla tukevampi, tukeva tahi mites onkaan sit pituuden laita; itseään pideempi, saman pituinen vahi käyköö itseään lyhykäisempi? Ikä! Pitääkö olla itsensä ikäinen, sitä nuorempi tahi vanhempi?

   Vahi onkoo kyse vain ja ainoastaan tanssitaidosta?
Itse katselen tanssitaidon perusteella paljolti, sitten tulee vasta ulkoiset habitukset. Ja jeeru jos sattuu et tanssitaitoa on ja ulkoinenkaan olemus ei ole mikään variksenpelätin mielestäin!
Tiedättehän sen tuntehen ko sattuu et yksiin käy tanssilattialla?
Tiedättehän sanonna: "Kenen kera tanssi sujuu, hänen kera sänkypuuhat sujuvat hyvin."
Näitä on elämäin matkalla ollut muutamia tapauksia - menemättä sänkyyn kuitenkaan heidän kera!
Eilennä, juuri eilennä, tanssin yhden miespuolisen kera jonka kera olen tanssinut aikaisemminkin vuosien varrella, muttas täytyi oikein lausua äänehen tanssipelimme erään jälkeen, ettäs WAU!
   Siis kun ihmisen kera menee ja vetää yksiin. Tunteella, hiljaisuudessa, puhumati mitään ja tuntee vain sen musiikin, tahdit nuo hitaat tahi nopiat, muttas vasiten hitaaaat - wouw!
Se kun vartalo kohtaa toisen, asettuu paikallensa, lomittain loksahtaa. Jalat tekevät omiaan alla vartalon, niitä sen kummemmin miettimäti... niin, siis askelluksia miettimäti, ja antaa mennä vaine. Kädet - joo, kädetkin elävät omiaan. Mukaillen kumppanin käsien liikkeitä ja oikein kun vetää, niin vetää kädet mahdollisimmän liki kehoa. Sillen, ettäs kuitenkin tanssiote pysyy ja on, muttas muuttain sitä sopivaksi itsellemme.
Se tunne, se tila, kun tietää kohdanneensa sen toisen jolla ajatukset samanlaiset ovat, joka tuntee samoin, tuntee sen olon ja tilan tuolloisen. Elää tanssikumppanin tuon kera niitä tunteita, niitä sekenttejä ja oikein "laskee" minuutteja, ettei se tanssi konsa loppuisi. Viel riveihin takaisin palatessa oikein venyttäääää niitä viimeisiä sekenttejä "roikkuen" toisessa kiini ettei vaine tää tähän päättyisi: jutun juurta tuntuu ilmestyvän viel lisää, asiaa askartavaa ja selvitettävää. "Niin, huomennako töihin?" "Mihkä aikaan töihin - minä menen seitsemään?" "Olipas kiva tanssia." Jne..