Mikko Harjun "mäoletässä" -kampanja rakkauden puolesta kulkee naamataululla. Itsekkin osallistun siihen tällä tekstilläin:
   Tunsimme ja tiesimme toisemme jo entuudestaan sillä asuimmehan melkein naapureina lapsiemme ollessa keskenään kavereita ja ystäviä. Elämä kuljetteli ja heitteli; kummallekin meistä tuli ero puolisoistamme.
Kunnes sitten kaikkien niiden sattumustemme jälkeen tuli eräänä päivänä, vuonna 2001, Mies ovelleni onnittelemaan minua nimipäiväni johdosta: laittaen näin meidän yhteisen tarinamme alkusiemenet kasvamma...
Juteltiin, soiteltiin, käytiin toisillamme kylässä. Riijusteltiin, kuljettiin yhdessä ja katsasteltiin toisiamme. Todeten piiii-tkän harkinnan jälkeen että kyllä, tässä se on, tämä minun toinen osa.
Vuoden 2008 Pyhäinpäivän jälkeisenä päivänä, 1.11., menimme kihloihin. Naimisiin lupasi Mies tämä mennä kanssani sitten kun eläkkeelle pääsee...
Tiellemme tuli ruusuja kuin myös tappuroita. Oli ylä- ja oli alamäkiä. Yhdessä niistä aina loppujen lopuksi selvittiin: kun toinen sousi, toinen huopasi - vaihtui vuorot; toinen huopasi ja toinen sousi.
Mutta sitten yllättäen, keskellä tavallista, ihanaa, yhteistä arkeamme, aurinkoisen kauniina syyskuisena päivänä 2013., hän sai kutsun pois tästä maailmastamme - pois luoltamme; kauaksi "Paremmille kalastusmaille". Jättäen jälkeensä suunnattoman ikävän.
Tupsuleukaani kaivaten Kultsisi <3  "sä(et)oletässä"

   Näin vaine tämä elämä meitä kuljettaa; nyt mie yssin. Ja taasen mie "ruikutan" sitä kuis mie muistelen vanhoja...
   Nyt ollaan par´ aikaa syssyisillä "merkki-pyykeillä" ja mielein palajaa vähän välleen päiville nuille kun kohtasimme ovellain ja alkoi tarinamme. Muistelen mitä oli kelit sillon... mitä juteltiin... ketkä muoskamme olivat paikalla...
Kaikki se ja paljon muuta palajaa mieleeni miun. Asiat kiertävät mielessäin kuin päätymätöntä kehää kulkien. Toinen asia johtaa toiseen asiaan ja sitten taas kuljen samaa "rataa" uudelleen - ain välleen löytäin mielein sopukista jotain uutta,  juuri muistamaani juttua. "Oi niitä ihania aikoja."
   Ja samaten: "Päivääkään en vaihtaisi pois." Tähän tulokseen mie olen päättynyt JUURI tänä päivänä mielessäin. En vaihtaisi päivääkään pois... en edes niitä kehnoimpia ja huonoimpia päiviä kun meille tuli jostain erimiellisyyttä tai muuta sellaista. Ottaisin nekin takaisin kuhan hän vain olisi tässä.

   Vanhoja muistellessain ( vaikkakaan ei tään kauempia muistojain kun parin vu´un päästä sekä sieltä vuos´tuhannen alusta ) mietin samaan syssyyn että olenko mie JO vanha? Onko miust tullunna vanha - vanhus? Siksikö mie vanhoja muistan ja muistelen? Palajan menneisiin, kultaisiin, aikoihin. Ka kun en oikein välitä näistä nykysistä ajoista... Ei vaine. Välitän, mut ku nehän ovat täsä. Ihan konkreettisesti. Eihän nitä tarvii muistella - vahi tarviisko sittenkin?
Miten miusta tuntuu välleen et en oikein muista mitä olen sopinut millekkin päivälle ( vaik se Alman Akka onkin miulla alvariinsa käytössä! )? Tahi mihkä mie laitoin sen tahi tämän?
Onkoo tää alkavaa vanhuutta vahi jo peräti dementiaa? Vahi johtuiskohan kaikki vain siit että miul pruukkaa ain olla "monta rautaa tulessa" yht´aikaa? Sen "miljoona" asiaa samalla kertaa tekkeillä ja muistettavana, niin et pakkohan siitä on ain jotain sihvilän läpi tippua ja jäähä poies matkastain... eiks niin?

   Muttas onhan täsä muistamattomuudessa... tai oikeestaan muistamisessa jottain hyvääkin. Ja täsä päivässä nimenomaan!
Nimittäin jos mie en muista niin ainakin jotkut ovat muistaneet: 
Vuottelin ( ja yhä vuotan että Sinä ja Joku-kin onnitteleisivat miuta mutta ei taida näkyä, ei kuulua kumpaistakaan onnittelijaa ) että jotkut lähimmät kentise muistaisivat mutta olenkin saanut huomata pitkin päivää tätä jotta ne joilta on onnen toitotuksia kuulunut ja "sadellut" niin he ovat niitä joita en olisi tajunnutkaan odottaa onnittelijoiksein. He ovat sellaisia ylläreitä - mutta voi et TO-DEL-LA ihania sellaisia! Kaikkien heidän laittamat viestit ovat ollet ihania, päivääni tätä pilvistä aurinkoistavia ja iloa elämääni tässä päivässä tuovia. Pitääkin heille täsä laitella kaikille vielä tupla-kiitoksein ehtoon kulkiessa tuonne lähemmä yötä... Ihania ovat - he!