"Kun pojallesi kasvaa parta, huolehdi sinä vain omasta parrastasi." : sanoo itämainen sananlasku.

   Tänään se sitten tapahtui.
IHAN nuorimmaiseni täytti tänään 18v. ( Toiseksi nuorin täytti jo kuukausi sitten 18v. )

oula%20004.jpg

   Nää ihmiset, nämä jälkeläiseni, nämä miusta syntyneet ja myös puolisoni mukana "miulle" tulleet, eivät ole enää lapsia, eikäs oikeestaan nykymittapuun mukaan nuoriakaan. Sillä kaikkia 18-vuotta täyttäneitä pidetään nykyään jo aikuisina! Eikä kuten ennen muinoin; vasta 21-vuotias oli aikuinen.
Tosin mie pidän sitä vielä monessa kohtaa hyvänä mittapuuna - tuota 21-vuoden ikää. Siinä iässä kun tuntuu että ihmisen taimella kuin taimella on älliä päässään sen verta että ei ihan "kaistapää-kako" enää ole. Hän kykenee jo ajattelemaan itsenäisesti, näkee syy-seuraus jutut paremmin, osaa kantaa vastuunsa, tietää velvotteensa, yms.. Eikä mene sieltä mis aita on matalin.
Itse "kunnioitan" tuota 21-vuoden ikää aikuisissani ( huomasitko sanoin "aikuinen" ) niin että vietän silloin osan syntymäpäivästään kahden kesken hänen kanssaan ( kuinkahan tuplien kera käy: puolet päivästä toisen kera ja toinen puolikas toisen kera? ) ja ostan hänelle jonkin muistokorun tästä "maagisesta" iästään.
   Elikkä nytpä miun pitää sitten opetella sanomaan ain että miun aikuiset... tai että aikuiset lapseni... tai - jotain muuta sellaista. Kuhan muistan vaine sanoa jotenkin muuten kuin mitä olen tässä jo vuosi kausia hokenut: "Nuoret." Muistan kuin oli vaikiaa silloin aikoinaankin muistaa alkaa sanomaan "nuoret" kun oli aikansa jo ain kertoillut että "lapset"...

   Apua, näin tää elämä vain menee.
   Olisipa puolisoni ollut HIRMU ylpeä tänä päivänä: KAIKKI lapsemme ovat jo AIKUISIA! Sillä mie kirjoitin tuohon alkuun... hänen puolestaan tavallaan... tuon sananlaskun. Se on vaine kuin hänen suustaan tullut.
Ja tottakinhan se on: kun nuoresi parta kasvaa ( kasvaa muuten nykyään JO 12-13 vuotiaina ja se on kyl liian aikaseen tähään juttuun verraten ) niin johan se on aika viimeistään silloin höllätä "köyttä" ja päästää hänet omiin menoihin, omiin tahtoihin - maailmalle.