Mökkeillessä... tääl mökillä ollessa sitä funtsii asiaa josko lie toistai. Kääntää aivoissansa ja vatuloi. Pohtii, miettii ja atvailoo. Ka, asioiden siitä varmaan sen selvemmiksi selkiimäti tahi itte sen viisaammaksi tulemati. Kuhan vaine pähkäilee...
 

2015.6.13.%20illalla%20%284%29.jpg

   ( Met- in vessa. )

   Vessassa, ulkohuussissa siis, on kaksi reikää. Miksi? No siksi että siellä voi-si käydä vaik kaksi kerrallansa. Eiks vaan? Mutta totuuspa onkin sit asian toinen puoli...
   Kun oli pienet muksut ( tahi nyt muksuin mukelot ) niin silloin "pystyi" käymään kaksi muoskaa yhtä aikaa pytyllä. Tahi äiti kera lapsen. Yhtä aikaa.
Mutta mikä kumma siin on että kun muoskat nuo oppivaiset kasvavat isommiksi niin sitten ei enää voikaan käydä siskon saati veljen kera yht´ aikaa vessassa - saati sit äidin kera!
   Tahi auta armias - puolisot keskenään! Miksi? Miksi ei puolisot voi käydä kahdella pytyn reijällä yht´ aikaa? Mikä siinä oikein on? Tai, enhän mie tiijä kuis se on toisten puolisoiden kesken mutta miulle ainai sattuivat kummatkin puolisot sellaiset etteivät he voineet istua toisella pytyllä samalla aikaa kuin mie istuin toisella.
Siis ihmiset jotka jakavat keskenään niin myötä- ku vastamäet. Ihmiset jotka tasan tarkkaan tietävät toisensa hyvät ja huonotkin puolet. Ihmiset jotka jakavat niin päivät kuin yöt. Puolisot jotka jakavat myös ne kaikkein intiimimmät hetket, ne siellä vällyin alla... kuis he eivät sit voi istua vaattehet yllään pytyllä? Mikä siin on? Haloo!

   Mökkeilee mummot ( meitä kun on taasen suvussamme kahden polven mummot yhtä aikaa "remmissä" mukana ), vanhemmat ja mukeloihin muksut. Mutta teinit eivät. Miksi eivät?
   Aikoinaan kun tällä mökillämme asuivat vanhempani vakituiseen kävivät miun muksuin joko miun kera tahi keskenänsä ( tahi serkkujensa kans yhtä aikaa ) täällä. Mummotettavana ja ukitettavana. Mutta kävivät. Ja mielestäni ihan mielellänsä. Yön, kaksi tahi useammankin.
Sitten tuli aika että TEINEJÄ ei millään enää mökille saanut mukaansa. Ei "kirveen" tahi minkään muunkaan kera. "Siellä on ihan tylsää. Ei siellä ole mitään tekemistä." Ja tää tilanne on pysynyt sit sen teiniksi tulon jälkeen ihan samana ain tähän päivään asti - ja jatkuu varmaan tästä viel etiäkkin päin. Niin kauan kun ovat viel ns. yksinänsä.
   Toinen juttu on näköjään sitten kun he "pariutuvat" tahi perheellistyvät. Sitten mökkeily taasen maittaa. Joko suvun kera tahi keskenänsä: kaverin tahi perheensä kanssa.
Ja muoskain muksut joko niiden perheidensä kera tahi näin mummosen mukana. Menevät ku "väärät vitoset", pois poikkeen. Ei mutinoita, ei vastaan sanomisia. Ei kitinää eikä vitinää. Iloissaan vain ovat kun pääsevät toisten serkkuin kera puuhaamaan ja välleen muuallekin kuin kotiinsa olemaan. ( Ei sen puoleen tykkäävät kyl kotonakin olla. )
   Elämän pyörä pyörii ympyräänsä tässäi jutussa: ensin tahtoo, sitten ei. Ja sitten taasen tahtoo - mökkeillä meinaan.

 

   Samaten se on tuo suhtautuminen suvun mökkihommiin.
   Ihan nuorena, tuollasena mukeloihin ikäsenä sitä tarttuu lapsi ku lapsi innoissansa hommiin kiinni. Ain on "tarjolla" "apukäsiä" auttavaisia. Ei tarvii anoa, ei pyytää. Hyvä kun edes mainita jostain jutusta kun jo on valmiit apurit rivissä kuin tinasotamiehet "soitellen sotahan" lähtemässä. Tosin niissä hommissa sit saattaa olla lopputulos ihan muuta kuin mitä aika-väki on suunnitellut... Ja aikaakin on saattanut usein vierähtää vähän pitempi tovi kuin mitä ilman näitä auttavaisia apureita olisi SAATTANUT mennä puuhaan moiseen.
Sitten tulee aika jolloin apurit nuo auttavaiset haluavat tehdä nämä kaikki hommat ihan ITSE - kun he ne "osaavat". Siis tuossa noin kymmenen vuotiaina tahi himpun sen alle.
   Kunne tulevat taasen nämä teinit - kaiken tietäväiset! Auta Armias Luoja - meitä heiltä... Näiltä teineiltä jotka "tietävät "ettei niitä hommia ( töitä ) pidä tehdä ollenkaan - tai jos pitääkin niin antaa vaine muiden tehdä ne! "En minä ainakaan!" Mutta samaan syssyyn jo kuitenkin kuuluu : "Paljonko maksat?"
On tullut aika teinien. Teinien näiden tietäväisten jotka omaavat koko universumin älykapasiteetin kaikista hommista - mutta emmehän me suvun vanhemmat jäsenet sitä hoksaa: "Voi kun ovatkin tyhmiä noi kalkkikset!"

2015.5.10.%20%C3%A4itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   ( Tässä kannamme juuri sahatun Terijoensalavan oksia juhannuskokkoomme poltettavaksi. )

   Kunne saapuvi aikuisuus, tulee "pariutuminen". Tulevat mukelot ja perheet. Siinä vaiheessa ( näissä vaiheissa ) me kaikki voimme taasen tarttua tuumasta toimeen sekä tehdä itsenäisesti hommia kuin hommia. Joskus kenties vähän enempikin kuin olisi tarvistakaan. Kyselemäti ja ilmottelemati toisille sen kummemmin mitä tehhä tahi ei tehhä.
   Viimeisenä sitten tulee-ko vaihe että kaikkea pitäisi tehdä - mutta ei jaksa eikä voi kun joka kohtaa särkee ja kolottaa. Hyvässä lykyssä koskee, kivistää, "vettää ja työntää".  Mutta aivot nuo toimivaiset kuiteskii sanovat edelleen että tuota ja tuotai pitis rempata. "Kato ku tuo repsottaa - kukahan se tuonkiin petrais?"


   PS: olen mökillä. Täällä netti toimii tosi huonosti, sen "muisti palaa ( pelaa ) pätkittäin" tai tuskin laisinkaan... Joten liittelen kuvia kunne pääsen taasen "sivistyksen pariin"; siihen asti tässä on vain tämä tekstini.