Ehtoota. Nyt on siis jo ehtoo ja aikas pitkällä kun aloitan tään skriivaamisen täsä. Ihan suoraan sanottuna himpun laiskottaa edes aloittaa, mut eiköhän tää tästä kun aluille pääsen...

   Aamu alkoi tänä aamuna aikas aikaseen. Se oli jälkeen klo.5.00. kun aloin vatvomaan ylösämpeämistä. Siihen aamupalaset smoothien kera. Asiain hoitoa netin kautta ( ne meni ihan pyllylleen kun Pomon merkinnät olivat olleet kai hiven ristiin omieni kera.... pöh. ). Tiakien tiskausta ja pesua. Pakkailua, raudaamsita Hepo Hopian kyytiin ja...
... Matkaan vasta jälkeen klo.9.00.! Eli sankkevan myöhä sit itse lähtö!
Pihanmaalta kun Hepoain matkaan karauttelin, niin hivenen polkaisin ihan tiedostamati kaasua, kuin vauhtia ottain, sitten siihen polkaisuni itse havahtue;; "Nyt mennään - eikä paluuta ole!"

   Jälleen kerran, aivan kuten jo tuolloin tuolla Jäämeren rantamilla käydessäin ja sillä matkallain, havahduin siihen tosiasiaan tuolla tienpäällä matkatessain, ettäs rekkaliikenne on sittemmin lisääntynyt täsä parin viime kuukauden aikana siitä mitä se on ennen ollut. Sanoisinko et se mitä ennen tuli vastaan vaikka neljä rekkaa, niin nyt samaisella osuudella niitä kulkee kymmenen.
Itse en voi olla ajattelemati et sen on varmaan saanut aikaan se et on tuo sotatilanne Euroopassa ja Suomemme maan rahtiliikenne Venäjän kera on-ko kokonaankin poikki tällä hetkellä? Niin se sit heijastuu tänne omaan maahamme; rekat kulkevat jokatapauksessa. Ihmisille töitä pitää saada, tavaran kulkea, kulutuksen/kaupan pysyä pyörinnässä, jne..


   "Vuosikymmeniä" olemma kulkenut nyt tätä matkaa ees-taas.
JOKAHINEN kerta tästä Ahokylän ohitse kulkeissain olen silmällä pitänyt tätä yhtä taloa....
Tai no - tässä oli ennen sellainen kaunis, vanha, hirsiseinäinen talo ja nyt on jäljellä vaine tää vanha leivinuuni....



   Saanko esitellä: Marttilan kaunis, alkuperäinen leivinuuni.
Rakennettu 1929 tälle paikalle tuosta parinkymmenen metrin päästä siirtäin alkuperäiseltä paikaltansa tähän.
Sillä paikalla on ennemuinoin ollut pitkä talo kahdella ulkopoirstualla. Nyt siinä on sen alkuperäisen talon toinen puolikas pirtin, keittiön ja kahden kammarin kera.
Toinen samanmoinen yksikkö on siitä siiretty tälle paikalle tuolloin 1929 vuonna tämän kylän ihmisten toimesta, tämän kyseisen talon väen mukana ollen. Talkootyötä siis.



   Tässä kuvassa, tuossa vasemmalla uunin luukun edustaa on sellainen piskuinen syvennyt, johka on vedetty uunin lämmityksen jälkeen hiilet jäähtymään. Siinä sen päällä on pieni tasanne jossa kuuleman on talon nykyinen isäntä istunut pikkuisena poikana lämmittelemässä.
Samaten kuin sitten vanhan tavan mukaan on ollut tällä oikialla puolellaan pankon peittona kangas/verho ja sit sinne pankolle on kavuttu lämpimään uunin lämpöön.
   Nämä alla olevaisen kuvan portaat ovat vieneet alkujaan ullakolle, mut nyt laitettu tuohon piippua vasten talteen...



   Tässä kyseisessä talossa ( tuolla muuten näkyy taustalla tästä talosta se "toinen puolisko" ) on toiminut Ahokylän ensimmäinen kansakoulu, kuten ennen oli tapana et koulua käytiin jossakin kylän talossa. Ja kun sit joskus saatiin rakennettua koulu koulunkäyntiä varten, niin sitten vasta kouluissa käyden.
Lämmitys toiminut tällä leivinuunilla ja kahdella pönttöuunilla.



   Tästä talosta ovat asukkaat poistuneet 1979 kun pihapiiriinsä rakensivat tuolloin uuden keltatiilisen omakotitalon.
   Tästä vanhasta talosta, josta mie nyt näin "jälkiviisaana" harmittelen et miksen käynyt jo tuolloin ohitsensa kulkeissain kysymässä lupaa kuvata sitä itse taloa kun se oli niin kaunis tässä....
( Muistan kuin mie aina sitä ihastelin.... Sitten huomasin et alkoivat sitä purkaa ja mie surin sitä kauneuden hävitystä.... nyt täsä sit seisoo tää ihanainen uuni! Onni säilyttävät tämän tässä. )
... ovat ottaneet talteen väliovet, ulko-ovet sekä kaikki väliseinien ja ulkoseinien hirret alimpia juoksuja vaille jotka lahoja jo olivat. Purkamisen ovat kuuleman toimittaneet erään perinnerakentamisen firman ammattitekijät. He korjaavat, purkavat ja rakentavat tieten-taiten.
Tätä kyseistä taloa ovat merkinneet ensin pari päivää hirsineen ja sitten purkaneet toiset kaksi-kolme päivää.
   Hirsien nuiden nykyinen olinpaikka on jossain Kuusamon seutuvilla.
Ne, nuo alimmat lahot hirret olivat kuuleman saaneet "loppusoiton" siitä kun oli tullut tähän vierellensä uusi tie johka olivat kaivaneet isommat ravit. Samalla olivat jättäneet sen talon tienpuoleisen seinustan ns. tyhjän päälle. Tuolloinen talon isäntä oli tästä asiasta huomauttanut tekijöille nuille ja nänä olivat sitten käyneet "vällyjä" hivenen lisäämässä sinne kivijalan alle tukien olemasaoloa tuon talon. No, se olikin sitten ollut mitä oli, se maa-aines ja kun sinne oli tuolla tavalla höttönä lisätty, niin se olikin sitten päästänyt kosteuden lävitsensä nopsaan ja lahon kutsunut kupeille talovanhuksen sen.




   Metsästin yhden Metsäpeuran....
Aikas mahtavainen - kuis monta piikkiä....?




   Kortteisentekojärven kauneutta;







   "Let it be."
( Vaik en tiedä mikä itseasiassa on sanoma kyseisen The Beatles´n biisin, mut tää nyt tälle nimeksi kuvatessa tuli. )


   Kuulostelin olo ja tilaani ajaessain.
   Sainen aika "autuaallisen" altistuksen maanantai ehtoolla. Oli kissa ( nro.1. miun allergeeneistäni eläin-puolella ) ja sitten sen millona erilaista tuoksuvaa ainetta, hajustetta, pesuainetta, yms. jotka yhdessä saivat aikaan sellaisen aikas "kivan" sopan!
Vuorokauden se nostatti allergiaani, reaktiotani ollen tiistai ehtoona täyhessä höökyssä. Tietysti ihan allergiasuihkeiden ja -tabujenkin syönin ohella.... Keskiviikon ehtooseen se alkoin jo painua lievemmäksi ja nyt tänään torstaina ollahan aikas kivasti jo selvemmillä vesillä.
Mietin et tulipahan taasen toteen näytettyä et ei se ihan puppua ole tää miun itsein varavaisuus. eikä ihan "vain" luuloakaan.

  Limingalle mennen tuolta jostahin Pulkkilasta päin huomasin kuin meitä kasaantui snne moottoritien alkuun letkaksi: henkilöauto joka veti asuntovaunua - venäläiset rekkarit, Alfa Romeo, Hepo Hopia ( piskuinen Fordin koppero ) ja Alfa Romeo toiseen kertaan.
Kunen tultiin moottoritielle niin arvatkaas kuka jäi viimeiseksi?
Se oli kuulkaas toi asuntovaunu.
Ja toinen Alfa Romeo. Eka sellainen ja mie mentiin omia menojamme.


   Pe-ril-lä...

   Ensimmäiseksi huomasin yhden uuden Tuulisen myllyn!
Oli muuten tullut Riutunkarille aikas iso lapanen Tuulinen mylly!
Se on tuo taustalla olevainen ( enteeksi horisontaalinen epäkeskoisuus.... ) jonka lavat tuntuu maatamyöten menevän;






   Riutunkarilta mantereelle päin. Noin Varjakkaan, sanoisin.
   Ja itse lauttarannan "Tyyny" - "maavaralla";






   "Kotipuu.", ja kotona olijat...




   Perämeren kauneutta lauttamatkalla.
   Ja Marjaniemen sataman aallonmurtajan kauneutta;







   "Iltasyötillä."







  
   Niinpä - ja tään jälkeen menin tänne asuntooni, paikkaan josa majailen. Purin kamppeeni, käväisin syömässä mukaani ostamain palasen.
Latasin kuvat koneelle tälle koneelleni sekä päätin alkaa skriivaamaan kunne satuin akkunasta ulos vilkaisemaan...