Kuvainen tämä päivästä menneestä, eilisestä, kun muksuin mukeloihin kera käväistiin Sukumme Mummon apurina hummailemassa Maailmalla Avaralla yksi päivä syvän.
Mukelot nuo tuon päivän eilisen jälkehen jo muutaia öitä tykönäin oltuaan, kotiaan suorivat ja mie ajattelin et mitenkä sitä osaakaan ihminen niin kiitollinen olla heistä.
Mukelot nuo tuon päivän eilisen jälkehen jo muutaia öitä tykönäin oltuaan, kotiaan suorivat ja mie ajattelin et mitenkä sitä osaakaan ihminen niin kiitollinen olla heistä.
Mitähän miustahin olisi täsä aikoin saatossa tullut jos miulla ei olisikaan nuita tirrijäisiä, muksuin mukeloita, jotka koulivat Mummelistä tässä tällaisen Mummelin joka nytkin sitten olen?
Meinahan et nuo kaksi yönseutua meni kuin siivillä taasen yksissä ollen.
Miten jouhevaa, sujuvaa ja ihan kivaa oli taasen yksissä tuumin touhuta.
Mitä siitä jos joku taulu seinältä alas tupsahti? Yksi lapsuuteni aikainen Arabian potta lattialle kapsehti sen miljoonaksi pillu...un päreiksi; potta johka itsekkin piskuisena asiani olen heittänyt. Nuoren menkat lävitse liinavaatteiden tulivat ja pyykkiä Mummelille suivat?
Ei, en osanut olla vihainen mistään näistäkään. Sattuuhan sitä - "paremmissakin piireissä". Ja elämäähän tää vaine on.
Mieleni kyllä loineh lausumahan oikein ääneen sanasen kaksikin kun esim. potta tuo pirstaleiksi kävi, mut minkäs teet. Ei siitä voine vihainen olla vaik´ kuin rakas esine olikin.
Sitä vaine tään elämän opeilla on oppinut et kaikki on vain aineellista - mitä sitten. Miksi vihoitella, vasiten kun vahinkojahan mm. noi kaikki olivat. Ei siinä itkut, ei vihat, markkinoilla auta. Ei tapahtunutta takaisin saa, ei aikaa mennyttä palamaan.
Vaine jälkien korjaus ja sit taasen uusin tuulin etiäpäin mentihin.
Täsä tapauksessa mukelot nuo kotiaan omaansa ja mie ieleh järilöih tänne kotiini omaain:
Eilinen ehtoo jälkeen Maailman Avaran, menikin sujuvan sukkelaan sokeria keitellessä paistinpannullain ja sit liimailen kasaten erinäisten Piipparimökkien osasia kokonaisiksi mökeiksi.
Tää päivä taasen sit niiden räystäissä kiini roikkuen kun viimeisiä kuorrutus-koristuksia vetelin pitkin reunamiaan noita ja korjailin sit vimpan päälle viimeiset piirrota alli hopa, jottei mikään kohta huonosti olisi ja rempallansa retkottaisi.
Siihen sitten tompat yllensä, kantavuudeksi kauniiden ja lujien alustojensa askartelut kera yllensä laitettavaien sellofaani"hunnutustensa".
Päivä ei voine "paree" enää mennä ja hujahtaa. Kokonainen päivä siis ja vajaa kymmen kunta -mökkiä valmiina taasen asemissaan....
Ja kaiken huipuksi sitten, täsä kun viel tuntuvi et ei enää Virtaskaa olisi sit millään, ei täkyä, ei puhtia mitään, pakkailut olemma huomista varten.
Lähden huo´ahtamaan, happee haukkaa vähäsen. Otan "aikalisän" kaikkien näiden Piipparien ja muiden touhujeni keskelle ja muuntaudun Reissaaja-Lissiksi toviksi.
Mielestäin olemma lomain tään piskuisen aivan taatusti ansainnut! Ja mielelläin kyl lähdenkin sinne - lomalle tuolle.
Otan kyl kamerain nytkin mukaani vaik´ nuo muksuin mukelot kyl ehdottelivat et nyt sit Mummeli; "Ei kameraa mukaan. Olet lomalla - olet vain!"
( Onhan miul siellä tosin "asioitakin" hoidettavana. Käväisen kirjastokortin itsellein kirjaamassa seudun tuon kirjastoihin sekä yhden talon taasen katsastamassa et josko siitä, jne. ...? )
Joten saattaa olla et kenties tavataan - täsä - täällä - taasen - vaikkas - huomenna?
Täsä tapauksessa mukelot nuo kotiaan omaansa ja mie ieleh järilöih tänne kotiini omaain:
Eilinen ehtoo jälkeen Maailman Avaran, menikin sujuvan sukkelaan sokeria keitellessä paistinpannullain ja sit liimailen kasaten erinäisten Piipparimökkien osasia kokonaisiksi mökeiksi.
Tää päivä taasen sit niiden räystäissä kiini roikkuen kun viimeisiä kuorrutus-koristuksia vetelin pitkin reunamiaan noita ja korjailin sit vimpan päälle viimeiset piirrota alli hopa, jottei mikään kohta huonosti olisi ja rempallansa retkottaisi.
Siihen sitten tompat yllensä, kantavuudeksi kauniiden ja lujien alustojensa askartelut kera yllensä laitettavaien sellofaani"hunnutustensa".
Päivä ei voine "paree" enää mennä ja hujahtaa. Kokonainen päivä siis ja vajaa kymmen kunta -mökkiä valmiina taasen asemissaan....
Ja kaiken huipuksi sitten, täsä kun viel tuntuvi et ei enää Virtaskaa olisi sit millään, ei täkyä, ei puhtia mitään, pakkailut olemma huomista varten.
Lähden huo´ahtamaan, happee haukkaa vähäsen. Otan "aikalisän" kaikkien näiden Piipparien ja muiden touhujeni keskelle ja muuntaudun Reissaaja-Lissiksi toviksi.
Mielestäin olemma lomain tään piskuisen aivan taatusti ansainnut! Ja mielelläin kyl lähdenkin sinne - lomalle tuolle.
Otan kyl kamerain nytkin mukaani vaik´ nuo muksuin mukelot kyl ehdottelivat et nyt sit Mummeli; "Ei kameraa mukaan. Olet lomalla - olet vain!"
( Onhan miul siellä tosin "asioitakin" hoidettavana. Käväisen kirjastokortin itsellein kirjaamassa seudun tuon kirjastoihin sekä yhden talon taasen katsastamassa et josko siitä, jne. ...? )
Joten saattaa olla et kenties tavataan - täsä - täällä - taasen - vaikkas - huomenna?
Kommentit