Päivä tää, jok´ jälkeen pienen, lievän, sievän, lumimyräkän jälkeen aamun autereeseen valkeni, pitimä olla miulla päivä äärellä 24/7-tyttärein paprujen. Aivan alusta loppuun asti. Muttas kunne nokkain aamulla, juuri ennen Aurinko Armahan nousua, ulos pistelin niin enhän mie voinut mitenkään olla huomaamati että se sit tulee päivästämme tästä Aurinko Armahan täyteinen kun Taivahanranta jo silloin niin nätisti "kuumotteli" loisteestaan.
Näinpään sit tuli muutosta Mummeron tämän ohjelmaan: paprut kun vuottavat tekijää ihan kiltisti mitenkään vastaan laittamati muttas tuo ilma ja tila... se ei välttämäti vuota kuvaajaansa. Vasiten kun nyt povailee taasen huomiseksi "vaihteen vuoksi" piskuista myräkkää...
Jotenka, Mummero vaine mirs-mars matkahan käyne kera kameransa heiluvaisen. Jep.
"Suunta tämä, ryhmä Rämä"... etelään päin, ja Alapitkälle ihan ekas-teks.
Oravilahti, Narvanjärvi.
Hovinsillan alla aamun ensisäteitä vastaan ottamassa.
Oli muuten yllättävän vähän vettä liikenteessä: sillan alla tämän pystyi käyskentelemään mennen-tullen ihan kuivin tassuin.
Kivipuron tietämillä Halkoniityn aamun auerta.
Itäniemen-tilan lahdelmasta Naarvanjärven selän ylitse kohti Oravilahtea, Salmin tilaa ja taustalla siintävää Kotimäkeä.
Viitakumpu.
Mikanjoen, Pirilän ja Niskalan peltojen ylitse kohti Nevaa ja Nevanmäkeä.
Mikka.
Nyt meni miulla sormi suuhun... muista en näiden talojen tahi paikkain nimiä olleskana! Mutta kuiteskin... täsä olen ( niin ylä- ku alakuvankin aikaan ) Mikkajärven eteläpuolla nousevaa Aurinko Armasta edelleen tillottelemassa. Jussila- ja Mäkelä-tilojen välissä, siin niihen mutkien kohilla...
Alapitkä, Puroportintie, "järventaus".
Järvenpään-puolella kohti etelää. Paloniemi jää tuohon vasemmalle, Rönkälä oikialle ja itse Järvenpää sitten tuonne kaukaisuuteen, horisonttiin, mutkan taa.
Sieltä se Aurinko Armas jo kuikkii niemen tuon vasemman takaa.
Paloniemi vastarannalla, varjojen katveessa ja Aurinko Armas eteläisellä taivahalla.
Katse pohjoisempaan. Rokuan- ja Lähdeniemen tilat näkysällä kera pohjoisen seesteisten pilviverhojen.
Sillankorvan ( ei siis paikan nimi vaan silta ja sen korva - sillankorva ) vanha, vanha, mänty joka on miun pitännyt sen millona kertaa jo kuvata... No, kuten näkyy niin nyt se sit vasta tapahtui kunne oli aika ja paikka oikiat.
Puronportintien idyllistä maalaismaisemaa Puronkosken tiemeellä.
Purolan aitta raitin tämän kupeessa.
Itse Puronkosken soljuvaa juoksua Keskisestä kohti Alapitkänjärveä; yllä ja alla.
Pyöreinen.
Pyöreisenjärven maisemia.
Vasemmalla Kierinniemi, ja oikialle jäävätkin sitten Kivikko- ja Pyöreisjärvi-tilat.
Lukkarila.
Hannulan ja Ruuskalan kohdalla luminen, kaunis, peltoaukia.
Tässä kohilla tulee ain mieleen se kuin puolisoin kertoili aikoinaan jotta hänen perheensä on aikojen saatossa joskus asustanut josain näistä taloista ( hän osasi sen talon näyttää, nimetä, miulla ). Hänen sisaruksistaan ovat he ja he syntyneet siinä heidän asuessa.
Se vaine ettäs en enää muista sitä jotta mikä talo se näistä oli. Olisipa kiva saada tämä tieto selville jostakin, jotahin kautta...?
Lahnajärvi ( ? ).
Petäjämäen tilan ( vasemmalla, tämän valokuvan reunan ulkopuolella ) kohilta maisemaa kohti Lahnajärveä ja Järvenpää-tilaa.
Heureka - kuinkahan monta Järvenpää-nimistä paikka armaassa Suomemme maassa onkaan olemasa? Miekin kun tiedän niitä eräänkin tsipaleen...
Pienimäki... tahi sitten Pölöhmäki... sanokaatte oi, Tietäväiset, kumpainen tää on?
Mie sanoisin jotta Pienimäki vaik kuin onkin näin komiat maisemat: ikään kuin Lapin komioilla tuntureilla olisi.
Tämä josta mie valokuvasin on ( onhan se? ) Pienimäki ja tuo tuolla horisontin ja tämän mäen välissä oikialla on sitten se Pölöhmäki. Sekä sitten ihan tuolla kaukana horisontissa, Taivahanrannassa, Honkamäki ja sen linkkimasto.
Varpaisjärvi.
Varpaisjärven komia, Pyhän Mikaelin kivikirkko.
Tämä paikallisesta harmaagraniitista rakennettu kirkko on tehty 1904 Joseg Stenbäkin suunitelman mukaan, ja tämä on Suomen toiseksi suurin luonnonkivikirkko.
Josko lie kirkon tämän sisällä olevat urut ja niiden urkupillit ovat sinällään mainitsemisen arvoiset ( Kangaslan urkutehtaalla 1936 rakennetut, kaksisormiset pneumaattiset urut ) niin eipää paljoa "hävinneet" nämä kirkon tämän kupeelta löytämäni luonnon urkupillit niille ihmisen luomille pilleille!
Alttaripäädyn kaunis jugend-mallinen ikkuna ristineen - toinen vastaava ikkunapääty on pääoven päädyssä, ja näitä sit sanotaan paraabelikaarellisiksi ( viissaa Wikipedia ) koska ne ovat nuin puoliymmyrkäisiä muodoiltansa.
Kirkko on toisvartinen tornillinen ristikirkko joka on epäsymmetrinen arkkitehtuuriltaan.
Kaunis, luokseen kutsuva ja lämminhenkinen, kirkko.
Täällä sitä tuli aikoinaan ( vuonna 2008 ) istuttua naketettua puolisoin kera yhtenä kauniina ja aurinkoisena päivänä. Oli syssy, lämmintä ja me kahden - kera muun kirkollisen väen tietenkin. Käsi kädessä, hiljaa jutustellen. Ja sitten ajaltiin kaunista maisemareittiä Nilsiään sekä sieltä sit kotiamme. Muistan sen reissun kuin eilisen...
PS. Kiitos muuten sille ystävämmälliselle nais-puoleiselle ihmiselle joka miut päästi käväisemään tuokioksi tänne kirkon uumeniin vaik ei nyt mikään kirkkoaika ollutkaan. Ihanuutta ja palvelualttiutta näin pienen paikkakunnan mukaan.
Puoliväli, Romonmäki.
Sopenranta-tilan peltoaukialla ( yllä ja alla ) kaunis lato kera Aurinko Armahan "ehtoon".
Tuolla laaksossa, ennen tuota näkyväistä metsää tuolla vastarannalla, on Kolmisoppi-järvi - vahi lampiko se lieneen?
Lahdenperä.
Koivulahden lahdelma Lapinlahtijärvellä.
Suurijoen peltoaukia viel loistavaisen Aurinko Armahan.
Horisontissa, tuolla josain kaukaisuudessa, on Lapinlahtijärvi, ja tuo tie tosa oikialla vie Hynylän tilalle ja sitä kautta Honkaharjulle sekä itse Lapinlahdelle. Muttas ei autolla perille asti ( lävitse tien ) jos oikein tiedän...
Näin se tuli taasen Taivahanrantoja maalailtua kera ihanaisen Aurinko Armahan. Aamun sarastuksesta siihen kunne päivä maate painui. Ihanaa ja mukavaa oli. Mieli lepäsi, ajatukset kulki ja tuulettui.
Kyl passaa taasen huomenissa pakertaa ja paneutua niihen tyttärein papruihin.
perjantai, 11. tammikuu 2019
Kommentit