Se että eilennä ehtoolla katsastin nettisfäärien ilma ja tila ennusteet, se ettäs katsastin Näkö Rativon tiedot tulevista säistä ja tiloista, niin ne, kumpainenkin, ihan yhtä tyhjän kanssa!
Lupailivat molemmaiset ihan kelpo oloa ja tilaa tälle päivälle ja varustauduinkin eilennä ehtoolla ns. lähtökuopillein jotta sitten aamulla aikaseen "menoks - sanoi Annie Lenox.
   Annahhan olla kunne simmuin piskuiset aamulla anivarhain avasin kukon laulun aikaan hivenen jälkehen neljän; mitä vastassa olikaan? Usva lävitse pääsemätön, hernerokan sakia sumu ynpäri-änpäri Kulmakunnan tään. Koko niemeke piiritettynä oli.
Ajattelin ettäs annahhan olla kuiteskin: kyl se tästään vielä selkiää kun kerta niin lupaili, enkää tajunut sit vilasta olleskana tään aamuisia tiedotteitaan... Mattoset nämä Humisevanharjun vaine lykkäsin ulos ulkoistain ne päivän tulevaisen ajaksi, tokaisten näkyväiselle naapurillein siinä sivussa että tottapahan nuo lkuoivina nyt pysyvät kun poutaa kerta lupailevat?
   Siinä aamu toimia tehdessäin muistin jotta jotahin kostiaa tunsin käsivarsillain kun ehtoolla kukkasienei lävitse, seastaan kurkotin, kaihtimet kotini tään kiini laittain ja aamusella sit myöskin kunne ne takaisin aukaisin? Katsotaanpas mitä se oli... Aaa, Kulta itkee!
Ja itki muuten KUNNOLLA. Monesta lehtisestään!
Mihkäs siinä sit vällehen ittesä pistät kun niinkin "herkullinen" tilanne nokkain edessä oli? Ei muuta kuin kamera käteen ja tsuumailemaan kuvasta sopivaista:

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

Tuli muuten sen verta hyvä valokuva ( vaik näin itse sanonkin ) jotta jos tään kuvan himpun suurentavi niin tuosta pisarasta peilautuvasta kuvasta voi tunnistaa viereisen kukkasen "rodun"!
   Pakkade kamat kasaan ja menoksi jälkeen kuuden. Lujassa uskossa tulevasta selkiästä säästä. "Kyllä se tuo usva kohta tuosta..."
Muttas kuis kävikään? Oli koko alkumatka, vasiten vesistöjen kohilla, aivan usvan utuisen peitossa, kunne sitten loppumatkasta, tunteroisen kuluttua kun jo ns. mantereen sisällä olin, alkoi jo jotahin, johkin, näkyilemäänkin.

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   Sielun maisemaa.
Sielun sinällään että olen itse tumma ihminen ja sitten myöskin että mieli oli ( huom. OLI ) viel täsä vaiheessa kaikkea muuta kuin positiivarinen. KOKO Maailma Avara "miuta vastaan", jne....

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C


2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   Sanoisin ettäs suurrealistinen maisemakuva vaik en oikein tiedä vimpan päälle ettäs mitä se suurrealismi sisällänsä pitävi mutta jostahin vaine sananen tuo mielein päälle hypähtää kun tätä otostain katselen.

   Peilailua:

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   Tällaisia kohtia kun pääsen valokuvaamaan, Taivaanrantoja maailailemaan, niin tuntuu kuin karkkikauppaan olisin päässyt. Nää on niitä hetkiä jotka kultaakin arvokkaampia ovat. Hetkiä jotka syöpyvät sieluin syvyksiin täyttäin mielen ja "nasun piskuisen". Täyttävi mielen harmajan valaisten ajatuksiain. Antavat potkua uutta elämään.

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C


2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C


2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C


2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   Huomaatko kuin Aurinko Armahan "säteet" usvaa valaisevat?

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   Ystäväiseni Kurki.
   "Sama paikka, sama aika?"
   Täsä on mökkimatkallain sellainen paikka josa on iät-ajat aina ollut lähi-pellolla kaksi Kurkea, pariskunta. Joka kevät ne sinne tulevat ja ilmestyvät. Valokuvanutkin niitä sieltä olen...
Nytten tänä keväänä ns. jokahinen aamu anivarhainen kunne tuolle kohalle olen ehättäytynyt, ja hivenen sitä ennen toisen peltosen kohille, niin tämä, TÄMÄ Kurkinen, pelmahtavi siitä oikialta tienposkesta tielle tuolla meneväisellein. Lehauttaa siipiänsä levitellen, ja juuri ja juuri maanpinnan yllä liihottavi, jalkansa maata liki viistäin, tälle pellolle tähän. Siitä aivan miun Hepo Hopiain editse. On kuin vasiten vuottaisi että mie tulen sille huudille ja sitten....
Muttas niin vaine taasen tänä aamuna tavattiin; sama aika ja sama paikka.

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C


2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   "Aurinkoa metsästämässä."

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   "Sarastus."
   Kaksi latoa, vahi riihiäkö lie, jotka luhistuneet jo ovat. Kaksi sellaista kohdetta joita näin aina ulkoa päin olen valokuvanut osana maisemaa tätä.
Surku sinällään ettäs vaine ulkoa päin sillä täsä vuosikas, kaksi, sitten oli näiden omistajain kera juttua että kävisin valokuvaamassa sisältänsäkin näitä... En kerennyt, en. Surku.
Tosin kun ajattelee ettäs nuinkin pitkä aika niin luulisi nyt tuota että aikaa nyt ainahin josain välissä olisi ollunna? Muttas kun aina tuntuu vaine olevan "tuli persuuksissa" kunne hurauttelen ohitsensa... en konsa pysähtymään ole kerennyt, en. Pah.

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   Mökkimme Joukkahaiset vastassa olivat kera Lokki-parven.

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   Mökkeillä en sen kummemmin nyt alkanut sillä se tuo aamuinen sankkaakin sakiampi sumunen vaihtuvi matkani tuon aikana sateeksi. Antoi ihan suoraan sanottuna "kystä kyllä" ja sen verta ettäs eipä siinä paljoa tehnä mielein miun oleilla ulkosalla hommaten mitään; ei notskia viritellä, ei valokuvaten, ei.
Kiertelin vaine ynpäri-änpäri jäljillä entisilläin ja etsiskelin kultaani. Etsiskelin hukkaamaani kultaista korvakoruain, sitä löytämäti sit kuiteskana. Pah sillekkin! Kun se alkavi tuo Maailma Avara kyrsimään niin se sitten kyrsii kunnolla...
   Mietiskelin vaine ettäs kyllä ne muuten kotonain Humisevallaharjulla nyt mattoin tuulettuvat ja kunnolla? Sataakohan siellä? Ovatkohan kuin märät jo? Ja tästä kun menee viel aikaa aikas pitkälti kunne sinne asti ehättäydyn takaisin...?
Pirautin vävyllein jonka kois tiesin olevaisen ja kysäisin jotta tokko siellä satavi jo? Kertoili ettei olleskan; ajelimma sitten hissukseen kotiain kohden viel käväisten paikassa yhdessä valokuvaamassa:

2020.5.2.%20Korvakorua%20etsim%C3%A4ss%C

   Sen verta "tuhlasin" aikaani myöskin ettäs käväisin mie kotimatkallain Paikallisessa ostamassa itsellein pari uutta kukkasta mukaani. Ihan vaine sen taatta ettäs kun sen krapsu-krapsu krapsutuksen valmihiksi sain viimo kerralla niin silloin päätin että nyt pitää kyllä itsein palkita; kukkanen ostaa itsellein palkkioksi moisesta urakasta.
Ostinpa. Ostin yhden Kullan ja yhden Liljan uudenlaisen. Nytten on sit miulla Kulta taasen uudenlainen ( kun sellaisen nytten sitten löysin ) seassa muiden Kultien, ja Liljoista kolmas ns. perus-Rönsyilevä Liljanen; kaik kotona.

   Kotikylälle ehättäydyttyäin hurautin suorilta paikalliseen kultaliikkeeseen ( koruliikkeeseen ) ja alkoin tehdä kauppaa uusista korvakoruista, kun kerta en entistäin mökiltämme äkännyt, enkää ilmankaan osanenka olla. Ei siinä onneksein kauaa nokka tuhissut kun sopuun päästiin myyjän tuon kera ja mie omani sieltä saanen. Käväisen ne lunastamassa sitten täsä viikon aikana....
   Kului kotavnen ja Kultain tyköni tuli. ( Kyseessä on ihminen joka on ELÄINrakas, ei kukkarakas misään nimessä. )
Hokasimma siinä hänen läsnä ollessansa että kukkain eräs on alkanut "kukkimaan"!

95884309_3221780964521954_46309020199372

Ei siinä TAATUSTI ollunna tuota kukkavartta tuossa vielä EILENNÄ!
Ja tietystipä mie siinä sit tätä ihmettä kummaa Humisevanmaan ääneen oikein ajattelin hänen kuultensa, tietenkin.
Meni sekentti, meni kaksi, ja hän loineh lausumahan:
- "Sehän on KUKKA niin se on kukkii, tietenkin!."
"Ja kun omppupuu kukkii ( Alla Omppu-Pomppu-puuni näkyilee juurikin tuolla tään kukkain ja akkunain takana ) niin sehän on sitten KUKKA myös. Ei siis omenapuu vaan Kukkapuu."
Sanoin hänelle että sittenhän ovat kaikki muutkin kasvit kukkia?
- "Ei nokkonen - se ei kuki.": kuului vastaus.
- "Äsh, kyllähän se kukkii!" "Kaikki kasvit kukkivat.": tokaisin.
- "Eivätkä kuki!": kuului vastaus, IKÄihmiseltä tuolta?
- "Ja jos menhään tuolla periaatteella niin esim. kuusetkinhan ovat silloin kukkia - kuusetkin kun kukkivat?": totesin, ja jatkoin;
"Kaikki kasvit kukkivat - ovatko kaikki kasvit sitten kukkia, ovatko?" "Puut, pensaat, heinät, yms.?"
Viimeiseksi sitten ehdotin ( "sopu kun sijaa antavi" ) ettäs jospa kuiteskin kutsuttaisiin kaikkia kasveja kasveiksi. Ei tarvihteis alkaa inttämään että mikä on kukka ( kukkiiko se vahi ei? ) ja mikä taasen ei ole?
( Nimimerkillä: Antaa kaikkien kukkien kukkia.... )

   PS. Ne mattoin miun, jotka tuonne ulos ulkoistin lähteissäin ja niitä matkain tään varrella atvailin, niin ne kerkesivät vaine hivenen pinnastansa kostua kun juurikin kotiain tultuein alkoi tällä levelillä hipsimään hissukseen.