Käväisin täsä yhtenä aamuna ( liekkö jo kertonutkin - en muista, sorgy ) hankikannon aikana sen venhoni sieltä yhden ojasen päästä vetäisemässä ihan lammen rantaan asti. Kulkipas helposti hankia pitkin. Jopa niinkin kepoisasti ettäs mietin et olisimpas silloin aikoinaan jättänyt koko siirtonsa, mökiltä tänne lammella asti, tälle hankikannolle: ei olisi tarvinnut pyydellä vierasta moottorikelkalla sitä vetämään koska se olisi onnannut miulta ITSELTÄNI, yssinäin,hankija pitkin tuon koko tuon matkan. Aivan helposti! Näin sitä tietämättömänä heiluu ja huhkii ja sitten kantapään kautta oppii kun on ensin erheesti tehnä!

2018.4.14.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%283%2

   Muttas... nyt kun se siellä on ja öllöttelee keväisen hankken loisteessa, vuotellen lammen tuon piskuisen sulamista, jäiden lähtöä sieltä moiselta korpilammelta, niin nytten siihen sitten pitää/piti saada uudet airot ja mela sille. Sanoin piti sillä että ne jo otimma ja hankin. Ihan verekset siis, tuliterät. Se vaine ettäs ne eivät ole hankaimilla varustellut ( kuten näemmä ain on tapana; vain airot - ei hankaimia ) jotenka...
... mie otimma ja irrotin niistä entisistä, aivan LAHOISTA, airoistain hankaimet irti ( Melaa entistä ei tullutkaan täsä venho-kaupassa mukana olleskana! ) ja sitten nytten on tarkoitus laitella ne hankaimet uusiin vastaaviin kiinni jahka täsä kuljen mökillämme ja saan aikaseksi laitella.
     Se vaine ettäs miun pitäisi niihin airoihin porata ensinnä sellainen ISO reikä. Reikä joka on - arvioisinko ettäs noin 2-3cm halkasijaltaan! Mistäs mie siihen repiän? Poralla tietty muttas mistä moinen poranterä kun miulla on vaine piskuisia, ns. tavan-teriä hallussain? Ja että kuis mie sen reijän TASAN-TARKKAAN niihan suoraan poraan? Siinäpä miulle hivenen pohtimista.
   Mieleeni palajaa ammoinen aika jolloin olin ripustamassa tämän Majani Mahtavaisen seinälle yhtä vanhaa ikkunanpokaa koristeeksi ( vahi oliko se tuo peili jonka rakensin vanhasta ikkunanpokasta? ) ja riijasin herra Jokusen kera silloin. 
Sattuipa juuri silloin että soiteltiin siinä ja mie hältä sitten kysäisin että kuis mie saisin reijän yksiin metalilätkiin jotta moiset pokat seinälleni kiinni saisin niiden metalikiinikkeiden kera? Hän miuta siinä neuvomahan jotta koverra niihin reikä LUSIKLALLA! Arvaatte kuin oli ilo, nauru, ja riemu ylimmillään sen jälkeen! Tuntui ettei siitä loppua tulekkaan kun sen verta hyvä "ratkaisu" moinen tuuma oli.
Nytten sitten mietiskelenkin tämä muisto mielessäin ettäs pitiskö miun taasen ottaa "lusikka kauniiseen kätöseeni" ja alkaa sillä kovertaa näihin airoihin reikiä noita? Onnaisikohan?

   Olimma taasen yhdessä IMO-tapahtumassa läsnä.
Siellä puhutaan ItseMääräämisOikeudesta. Puhutaan laista; laki sitä, laki tätä. Mutta kun ei ole Itsemääräämislakia!
On "vain" Kehitysvammalaki jonka osana on itsemääräämisoikeudet SÄÄDÖKSENÄ, OSANA tätä Kehitysvammalakia!
IMO-lakia vasta rakennellaan tahi sit siitä tulee edelleen Kehitysvammalain osa, säädös, siitäkin?
Perk...le et kenkuttaa kun ei puhuta oikeilla tiedoilla, perusteilla... niin kuin ne ovat!
T
ämä on mielestäni kuulijan aliarvostamista tahi peräti harhaanjohtamista! Kenkä kuulijakunnasta ei ole perehtynyt ( joutunut perehtymään sen syvällisemmin tähän jutskaan ) säädökseen tähän sen kummemmin niin hän todellakin voi uskoa että on tällainen laki olemassa.
Tosin sillähän ei ole sinällään merkitystä että onko se itsenäinen laki vahi jonkin toisen lain osanen - samat ovat pykälät, samat ovat velvoitteet, kiellot ja käskyt - rajoitteet, silti. Että sinällään - mutta siltikin... näin ns. perusteellisesta, perfionistisesta ihmisestä, koen että tämä on väärin.

   Olen nytten kuljaskellut maakuntia hivenen pitkin ja poikin tällä uuden uutukaisella ( käytetyllä siis ) Fiksu neiti Suklaalla, karautellut pitäjästä toiseen uudella Hepo Hopiallain. Hyv´ sil on lesetellä - rajoitusten mukaan siis. Nii-in, ihan totta - rajoitusten mukaan sillä olen täsä tehnä huomion ittestäin jotta kun miulla on nytten täsä uudessa menopelissäin sellainenkin värkki kuin vakionopeudensäädin niin ei olekkaan mitään hinkua ajella nopeammin kuin mitä kulloinenkin nopeusrajoitus tieosuudellaan antaa periksi? Ei ole mitään hötkyä painella pedaljonkia enempi tahi vähempi liki pohjaa. "Vau!": ettenkö sanoisi, "mie, ihminen joka olen aina kärsinyt, "oireillut", siitä että pitää vahtia nopeusmittaria ja yritellä sen mukaan sitten pysytellä "kultaisella keskitiellä" nopeuden mukaan." Sillä siltä se on todsellakin miusta tuntunut. Yhdeltä vahtaamiselta ja tasapainoinoilulta nopeusmittarin ja pegaljongin kera.
   Tietty kun on tällainenkin hienous hallussain nyt niin onhan siin varjo puolena se ettäs sitä turvautuu siihen, luottaa siihen, jne., ja sitten kerran en muistakkaan sitä ottaa poies päältä kun nopeus vaihtuukin huomaamattani ( jos en seuraa rajoitusten vaihtumista niin tarkkaan kuin ennen "manuaalisesti" ajelessain ) esim. alhaisemmaksi nopeudeksi. No, poliisi tahi peltipoliisi siitä muistuttaa sitten jos oikein "mukavasti" käy...
Tahi sitten turvaudun siihen niin paljon että lesettelen sen turvin autuaallisesti niin etten pysykkän hereillä kun ajatukset alkavat vaeltamaan kesken ajon josain muualla kuin ajamisessa KUN ei tarvitse keskittyä sen nopeuden vahtaamiseen JA näin sitten voin esimerkisi simahtaa rattiin! No, tässäkin on se "hyvä" puoli että heräämpä sit ainakin kun pusikot rytisee! ( Jos en sitten heitä henkeäin siin samalla... tahi satuta muita siin "mennessäin"... tahi itseäin... ). Näin kun rattiin nukahtava hemmo muutoinkin olen.
( En voi oikein ajaa autoa iltapäivisin ja yöiseen aikaan kun on vaarana että nukahdan rattiin. Olen yhden kolarin elämäni aikana ajanut tämän takia ja vaaransin silloin toisten tiellä kulkijoiden hengen kuin myös kyydissäin olleiden yhdeksän lapsen hengenkin. En halua enää koskaan kokea vastaavaa juttua!
Näinpäs sitten kun tiedän ja tiedostan tällaisen mahdollisuuden olemassa olon niin osaan jo nyttemmin vartoa tätä. Osaan ennakoida; osaan ajaa auton tien sivuun ja käydä joko happihyppelyllä tahi peräti vetää nokoset siellä autossain tienposkessa.)
   Sitä mietin tällä Suklaalla ajellessin ja tätä ajonopeudenvakaajaa käyttäissäin ettäs kuis helppoa se ajaminen sen kera tosiaankin on? Ja etenkin ettäs mitä tämä autoilu on tulevaisuudessa? Miten helppoa kun koneet, autot, itse ajavat eikää meidän ihmisten tarvihhe tehdä loppuin lopuksi muuta kuin matkustaa kyydissä? Tyyliin astumme auton sisälle, ohjastamme koneiston kulkemaan pisteestä A, pisteeseen B, jne. Auto tuo allamme kulkee, ohjaa ja vartoo kaik vaaratilanteetkin ( WAU! Sittenhän ovat kaik kolaritkin menneisyyden "lumia"! ).
Me itse voimme viettää rattoisaa aikaa sisällä tuon kärryn ( vahi millainen meno-loota se sitten tulevaisuudessa onkaan? ). Luemme jotahin, kuuntelemme jotahin, katsomme töllöä tahi jotahin vastaavaa vastaanotinta, keskustelemme mukana olijoiden kera tahi peräti luvallisesti ( toisin kuin nyt; kännykät ) jonkin vempeleen kautta jossahin toisaalla olevan tuttumme kera, jne.. Vietämme siis vapaa-aikaamme sen matkan ajan - tahi sitten teemme niitä etätöitä työskennellen kaiken maailman paprujen ja asioiden kera.
Miekin hokasin eilennä että kun ei tarvinnutkaan enää vahata näitä mittareita ( kun auto itse sen hoitaa ) eikäs sitä poljinta niin kuuntelin ma rativota ja TANSSIN erään hyvän biisin ajan! Aikas ris-kaabelia muttas minkäs teet; musaiiikki soi, mieli lentää, kroppa lähtee mukaan - tanssin.