Hyvä on ihmisellä olla olemassa Ystävä, Hyvä ja taatusti RAKAS joka elämää tätä on katsonut jo varmana ainaskin sen.... no sen.... vuottakaas ny... sen 40vuotta ns. samaan suuntaan ja YHÄ katsoo, rinnalla elää. Potkii tahi "kehuu" se tää elämä sitten mitenkä vaine.
   Tänäänkin hän avitti miuta laittamalla varmana jo kymmenkunta vuotta "oireileen" puutarhatuolini jalkasen paikoilleen PYSYVÄSTI.

91020334_251078592598144_213832226800926

Ei ihan silleen näkymättömästi muttas kun ei vaine muuten olisi toiminut sit olleskan tuo moinen jalkanen.
   Rakas olet SINÄ Ystäväin miun.

   Tein taanoin Kaiketonta Kukkosta.
Tänään otimma taasen palasen sitä pakkasesta syödäksein.

91464744_674443503317605_548936346153831

Voi jeeru ettäs on hyvää! ( Vaikkas onkin ns. kaikkia ravinto-oppeja vastaan; samassa syömingissä kalaa ja lihaa yhdessä! )
   Nyt pitelkää korvistanne kiinni Armaat Lukijain miun sillä NYT JOKU KEHUU vimpan päälle ITTESÄÄ:
"Osaampahan mie vaine tehdä hyvää Kaiketonta Kalakukkoa!" ( Viel kun oppisein sen pahuksen voitaikinan tekemään Kaiketonna.... )

   On näin "aikainen" kevät, kevättalvi... Aurinko Armas tillottaa täydeltä terältänsä, sen mitä se nyt täsä vaiheessa vuotta ( näin maaliskuulla vielä ollessamme ) voine vaine tillotella. Ja lämmä antaa kystä kyllä jo ihan "omiksi tarpeiksi"; MIE nautin!
   Juuri äskenkin keitimmä kaffeeta kupillisen ja kunne se tippunut oli tuon oivan masinaisen syövereistä ulos asti ja mie sit sen saanut siitä kaadettua kupposeni pohjalle niin otinpas mie kupin moisen kopraani sekä menin ja avaisin takaovein ( jällevän ) seppo-seljällensä.
Asetuin oven tuon uksen pielustalle pitkin pituuttani ( tään kokonaisen vajaata 160cm pätkäin verran miun! ) seisomahan sekä paistattelin Arskaa. Nautin.
Imin oikein "olan takaa" sen lämpöä lämpöistä ja nautin kiloistansa tuon ymmyrkäisen-pymmyrkäisen. Hörpin pikku hiljaa kaffeeta kupposestain, lämmittelin ja ajattelin.
Ajattelin mm. sitä kuinka voikaan ihminen näin JO maaliskuuta käydessä oleskella pationsa reunamilla vaine hamoinen tälläinen yllänsä. Paita-raasu ohukainen ylävartaloa suojaamassa ja - varpainjaloin! Wau! Varpainjaloin, eikäs kylmästä, Pohjolan tuon Tuiskuvan Tuulosen, puhureista, tietoakaan!? Ainaskana siinä paikkaa, siinä kohtaa takatonttiain.
   Onni on olla olemasa - kevättalvi.

   "Tällaisena aikana" mietin että se kun "saan" olla yssin, ylhäisessä ykseydessäin täällä omain kattoin alla, tääl Humisevallaharjulla, on oikeestaan onnen kantamoinen suunaton.
Miun ei tarvihhe ( taisinkin viimeksi tästä jo puhuakkin? ) mennä mihkään, eikä kenkään tulla tyköin ( paitsi Kultain.... ).
Nää on ihanuutta suurta miulle.
   Saan olla yksin, ei tarvihhe esittää sosiaallisuutta kun en ole toisten kera misän tekemisissä. Ei tarvihhe kutsua ketään "vuorollaan" kylään, ei tarvihhe "vuorollaan" mennä mihkään. Saan olla ja touhuta omassa kotona ( ja pelätä persuuksissa ettäs se tuo katala tauti siltikin "puraisee" kiinni.... ).
   Muttas - onpahan vaine mukavaa olla Oloneuvoksetarena ja touhuta kerrankin "luvan" kera kotona. Kukaan ei hoputa mihkään, kukaan ei pyytele mihkään. Saan tehdä tahi olla tekemäti mitään - koissain miun.
   Ja mikä onni onkaan että on olemasa tää kotini miun! Omistan tään yhä iellehen! Hyvä mie!


   90524453_3124273447798492_68751338177791

   Voih, kuin teksikään "Liisa-pienen", alias Reissaaja-Lissin, mieli nyt taasen matkaan Maailmalle Avaralle, Maailman ääriin asti! Josko ei muutoin niin vaikkas tällaisella kelkkasella jonka päällä mie täsä valokuvassain istua-nakotan silloin aikoinaan, joskus vuonna "yssi ja nolla". Kuhan vaine pääsisin...
Luulenpa vaine jottas sit kun... tää tällainen ohitse on ( kuka muuten teistä Armaista Lukijoistain miun muistavi peliä nimeltänsä Korona? Mie muutes muistan; ja ehken kenties - jos muistan oikein - sellainen on vielkin tallessa mökillämme? ) niin ei mene kau´aa kun meikä-likka maailmalle astelee!
   Sitä olen nytten jo niin kuin toinen jalka ( ja etenkin sen jarpit ) valmiina oven välissä jotta jos ja kun tulee "ukaasi" ettäs nyt "olette vapautetut" niin meikä likka LÄHTEE! Sillä "siunaamalla hetkellä"!
En tiedä ( olkain kohautus tähän kohtaan ) onkoo se sitten mitään viisautta, se lähteminen het´ sillään, muttas ainakin pää ja määrä on tällainen. Hinku on kauhia...
Voi kunpa se/tää "vapautus" tapahtuisi sellaiseen aikaan ettäs eivät viel Työt alkaneet olisi, niin voisin lähtiä...?
   Onni olisi olla vapaa. Onni olisi olla oman onnensa herra-tar ja määrätä määränsä ja päänsä. Päästä lähtemään.