Nyt olen sitten eka kerran ajellut täältä uudelta kodiltani, Majastani niin Mahtavasta, mökillemme ja palannut sit sieltä mökiltämme kotiani niin että olen siin välillä ollut siellä mökillämme pitempään kuin vain käväissyt päiväseltään. Olipa ovela tunne körryytellä etenkin nuo melkein viimeiset kilometrit kotia kohti... ja kääntyillä nuo viimeiset katujen risteykset kotia päin. Oli kuin olisinkin vahingossa ajallut väärään paikkaan. Maisemat ja tiet olivat erilaiset kuin ennen muinoon mökkiteiltä palatessain. Olenhan toki nuo risteykset ajaellut jo ns. kymmeniä kertoja asioilla käydessäin ja muuten ajallessain mutta silt tunne oli tänään ihan toinen. Sellainen - tiedäthän?

   Olin siellä mökillämme kolmatta päivää ( ja yöt siskoin tykönä nukkuin ) krapsuttain sen tannerta kesäksi puhtahaksi. Eilen siellä kävi kaverinani siskoin tyttärineen ja tänään mukaani tuli toinen siskoin toisen poikansa kera sekä äitini kaverinsa kera. Tänään meitä olikin siis sellainen "isku-porukka" remmissä ja hommissa siellä. Saatiin paljon aikaseksi vähälle aikaa. Itse jäin viel sinne jatkamaan puuhia toisten lähdettyä koteihinsa. Kuin myös aamusella touhusin jo hyvän aikaa yksiksein ennen kuin toiset tulivat paikalle. ( Kuten eilen ja toissa päivänäkin. ) Saatiin kopastua vähän puitten karsintaa talven isojen tykkilumien jäljiltä ja kaik kukkapenkit lopullisesti esille kevään tulla.

Nyt sinne passaakin kevään ja kesänkin tulla ihan milloin vain. Nyt pihamme tuo on valmis uusille aluilla, uusille kasvuille. Kaik on valmista. Ei kun sinne vaine kaunis kevät - kohti meidän mökin pihaa.

2015.4%20%2812%29.jpg

   Olipa kiva olla siellä hommissa. Etenkin ne tuokiot jolloin olin yssiksein siellä. Se riikkumaton hiljaisuus siellä "korvessa". Seuranain vain soitimella mahtailevat metsot, kujet ja yli lentävät joutsenet. Tosin oli se kiva tehdä toistenkin kera niitä keväthommia mutta.... siellä niitä hommailessa kera muiden huomasin jälleen kerran kuinka pidän ennemminkin hommailusta kuin pienet lapset: tehdään yhdessä mutta kukin omia hommia. Eli kaikki puuhailevat tahoillaan jotain omaa mutta yhteinen päämäärä on saada jokin samainen homma tehtyä. En oikein osaa työskennellä toisten kera saman "pisteen" ääressä yhtä aikaa, yhdessä. Olenkohan autistinen? Vai vain erakko... ei niin sosiaalinen ihminen?

Ihana oli myös huomata että kun siellä nuin touhusin useamman päivän niin olo siellä ollen kävi helpommaksi päivä päivältä. Puolisooni nähden. Hän ja hänen muistonsa eivät olleet alvariinsa mielessä ja rinnallain. Kerkesin ajatella ja tuumailla vähän muitakin jutskia mielessäin. Sanoinkin kaikille joiden kera oli puhetta nyt tästä mökkireissustain että olen lomalla nyt. Huilin kaikista arjen paineista, töistä ja asioista. En ajattele niitä nyt. Olen vain ja hommailen siellä pihanmaalla. Ja niin mie teinkin. Jätin kaiken taaksein kotiain ja lomailin.
Nyt vasta ehtoolla kotiuduttuain kahmasin kaik paprut ja muuta asiat tuohon pöydällein kassaan ja - vasta huomenna aloitan niihen läpikäynnin. En viel tänään aloita niiden pläräämistä läpi, en vielä...