...tuossa mennä viikkona et sitä alan jo laskemaan aikaa jäljellä olevaista, en enää kuukausin, vaan viikkoina, päivinä, mutten vielä suinkaan tunteina, minutteina ja sekenteinä. Ajatukset kulkevat rataa: "Niin-ja-niin monta vviikkoa vielä kunne työt loppuvat, kunne muuttoin tulee, kunne "seikkailuni" alkaa kohteessa tuntematon. 
   Samaan syssyyn sitä alan jo askartelemaan tyyliin, ettäs nyt tää on sitten vika kerta täällä ja tätä tointa. "Viimeisen kerran pesen pyykkiäin täällä." "Viimeisen kerran erilainen muksuin miun tykönäin täällä on." "Viimeisen kerran ne nuo jälkipolvein edustajat tykönäin yötä olivat; pesin heidän iimeksi käyttämänsä liinavaattehet juurikin tänä pänä. Ensi kerralla, jos tyköin ennen muuttoain käyvät, heidän pitää ottaa omansa mukaan tänne: pakattu ovat liinavaattehein kaik miun nytten - paitsi ne mitä itse käytän." "Lettusia en enää tule täällä hellallain paistamaan - ensiviikolla sen liesituulettimen putsi-putsistan: jokahinen lettuin paistokerta "rasvaa" sen koneiston "yltä-alta", niin, ettäs se on jälkeen paistoin pakko puhdistaa." Ensi viikonloppuna on viimeinen kerta mökillä käydä täl haavaa; sitten seuraava kerta vasta kossa näille huudeille poikkean." "Ja IIK - se pitis jo alkaa kertomaan lähisukulaisillein, sukumme vanhimmaiselle sekä omain polven edustajille, ettäs miehän muuten sit muutan!"
   Tuossa on tullut puheeksi, hivenen tuntemattomiempien ihmisten kera, esim joidenkin työpaikan asiakkaiden, vakioasiakkaiden kera, muutostain noin niinkuin ylimalkaisesti, tahi sitten jonkusen tuntemattomankin ihmisen kera; esim. täsä tään asuntoryppään muutaman mummon kera, NIIN jokahisella on melkein samainen litanja ensimmäisenä esittää: "Miksi muutat sinne?" "Muutatko työn takia?" Ja sitten se "tärkein" kymysys joka tulee joko näin kolmantena tahi sitten suoraan jo ensimmäisenä: "Muutatko miehen perään?"
Tekisi kyllä mielein miun vastata yks´ oikoon, ettäs no, ehottomasti - miehempä hyvinkin! Tahi sitten ihan jyrkästi kiroten ja torjuen: "Saa...., EN TODELLEKAAN!" Tahi sitten esittäin vastakymysyksen: "Niin, oletkos tullut aatelleeksei, ettäs voisi muutoinkin muuttaa ko miehen takia?"
Ei, olen vain kiltisti ja kohtelijaasti evänyt moiset jutskat sekä sanonut vaine, nottas ko teki/tekee mielein miun muuttaa - ei sen kummempaa syytä. "Ei työn perässä, ei miehen perässä, sopiva asunto vaine siellä." Ja mielessäin toivoen sekä toivon todellakin, ettäs se asunto ei petä miuta! Ettäs siinä olisi miun hyvä olla, asua ja eliä. Ettäs henkein kulkee eikää tule mitään "jälkimaininki" reazoonen ylläri-pylläreinä. Oli se ainakin silloin hyvä ko siellä pikaisesti kävin sitä katsastamassa kevähällä. Eikää siitä tullut sen jälkehen mitään reazoonejakaan.
   Olen mie paikalliselle saitille jo huudellut vihjaavasti, ettäs tällainen työntekijä, tällaisen työn tekijä, olisi sitten aikanaan huudeilla noilla.
Ja muutamiin työpaikkoihin olemma avoimet työpaikkahautkin laitellut menemään.
Ei ole viellä kuulunut mitään. Ei suuntaan tahi toisehen. Saas nähdä kuuluukaanko.mitään.
   Pakkaukset ovat nyt ollehet muutaman viikon seisakissa, eivät jumissa, vaan ihan tekemättäin mitään. Olen vaine elänyt elämäin ja viis veisanut koko pakkaamisistä mitään.
Nyt ko jäljellä on vaine sen muutamat viikkoset, ni nyt pitää taasen "aktivoitua" ja alkaa "survomaan" menkein viimeisiä jo paketteihin, laatikoihin, yms. pakkauskaman uumeniin.
Samalla sitten pitää ne viimoiset siivoukset tehdä sitä mukaan ko paitkat tyhjenee. Esim. saunan voisin jo vosekkia täysin. Olla sit vaine saunomati. Jäähän suihku viellä käyttööni. Pukuhuoneen/siivouskaapiston osasen voisin myöskin jo laitella pakettiin täysin. Ja kohta jo kytkeä pyykkikoneenkin poies seinästänsä. ( Tuon lattialämmityksen lämmön säädön tilasin vaihdettavaksi viimoiselle viikolle ennen muuttoain; jämmönjakotukilta säätö poies ja ns. normi seinätermostaatille asentain. Sit on vuokralaisen "helpompi" sitä säädellä ja käyttää... jota mie en tykänyt seinältä tehdä.... vaan jämmönjakotukilta sen tehnyt olen. ) Vaatehuone on myös yssi sellainen paikka jonka voisin kohta jo tyhjätä. Pakastimen voin ottaa tulevalla viikolla ja sulattaa sekä sit käynistää sen uudelleen päälle; on sit vuokralaiselle valmiksi kylmänä tuoda omat pakastetuottensa sinne. Jääkaapinkin jätän päälle vuokralaista varten; puhdistan sen vaine ensin.
Takakuistin olen jo tyhjännyt. Etukuistin avainsäiliötä vaille tyhjäsin jo.
   Miettinyt olen ( liekkö jo pakissut tästä tuossa aikaisemmin, en muista? ), ettäs ko täsä nykyisessäin on ollut todella hyvä asua, olla sekä eliä, ko täällä ei ole mitään henkiä, tms. ilma sekä tilassa, eikää muutoinkaan mitä "häiriötekijöitä", niin mitenhän se mahtaa olla sit siinä uudessa asunnossain, kodissain? Saanko rauhaa siellä vahi häätyykö miun mahdottaa itsein sinne joidenkin henkien sekaan? Ja jo häätyy, ni mimmottis sekaan sitten? Toivottavasti hyvien-sellaisten eikää mitenkään pahojen tahi muutoin huonojen henkien sekaan....?
   Olen huomannut sellaisen asian itsestäin, ettäs ko täsä on haipakkaa töissä ja ehtoolla sitä tulla sekä rojahdan vaine elppasemaan, niin sit olemma - vaine rojahtanut. En ole paljoa pointtia laitellut tälle muutollein olevaiselle. Enkä millehään muullekkaan.
Olen huomannut, ettäs tää tällainen oleo ja tila opettaa miuta. Se opettaa olemaan kärsivällisempi, olemaan välittämäti mistään näinkin keskeneräisyydestä, kesken olevaisesta hommasta. Sekä sekalaisesta huushollistain! Etenkin siitä.
Olenhan aikas lailla sellainen perfenionisti, et "kaikella on aikansa, kaikella on paikkansa" ja piste!
Nyt sitten on häätynyt vaine kestää ja elää kaiken tään tällaisen seassa. On pakko jos meinaa jotahin saada aikaseksi ja sitten aikain kuluttua tehdä tuon muuttoin miun. Ilman tätä tällaista sekamelskaa se ei onnistuisi, vaikkas kuin pidänkin noin yleisesti ottain nytkin täsä sekamelskassa jonkin laista rotia sekä järjestelmällisyyttä pinnalla.
   Tällaisten aatoksien kera täl haavaa, täsä vaiheessa muutostain, muuttoain, tätä - heissan!