Joo, tää niitä aamuja on.
   Eilinen ehtoo venähti himpun pitkäksi kattoissa Norja - Suomi jäkisottelua ( onnea Suomen joukkue! ) ja näin sitten pääni painoin tyynyllein, uni tuli simmuihini miun, vasta jotain 23.30. jälkeen.
Aamutuimaan 02.00. paikkeilla hokasin että hitsiläinen sehän yö meni jo... josko tätä tästä vaik ylös änkäätys. Ei vaineskaan... mutta kroppain sano näin. Se ei antanut nukkua, ei suonut unen armahtavaa lempeyttä miulle.
   Tiedän miksi. Ajatukset monen moiset, pienet ja isonlaiset, ovat tähän syynä nytten. Sillä mm. eilinen ehtoo antoi ajattelemisen aihetta monen moista.
Suunnittelin mm. tuota takatonttini parkkipaikan reunustaa.
Mietin oksennustautia jonka nyt siskoin miun sai tyttärineen läksiäislahjaksi tyttärein miun perheeltä, jossa ME kaikki vietimme mennä vapunseutua. Siis miekin. Mietinkin yön hämärinä tunteina että tuleekohan se miullei? Saankohan sen miekin? Milloin? Meinaan että kun se tautinen, Yrjö-sellainen, siihen huusholliin tuli niin olen kati tuota siellä käynyt ja heijän kera ollut tekemisissä monen monituista kertaa sen jälkeen mut ei ole vaine viel itänyt miun kropassain.
Mietin tätä päivää nyt jo alkanutta. Mietin mitä teen. Se olisi tietty valokuvausreissu mielessäin mut en taija tohtia sitä tehdä... siihen kun luvan tarviisin ensin kysästä Jolta-Kulta....
Mietin huushollini siivousta, aidan rakentamista - siis ihan fyysistä rakentamista. Ja mistäs siihen hiekkalaatikkoon hiekkaset ne saan?
Mietin että pitää käydä kunnan osoittamalle paikalle ( muutamien selvitys puheluiden jälkeen ) viemässä ja kippaamassa nuo kukkapenkistäin, sielt mullan seasta, "onkimani" juuret ja turveharkot...
Kaikkea tällaista. Ihmekkös tuo on jos ei uni helli?

   Joten siinä neljän maissa kyllästyneenä ainaseen kylen kääntöön ihanaisessa sängyssäin, nousimma ylös, vilikasin ulkolämpömittaria ja laittelin juuri ja juuri lämmön puolella olevaan keliin sopinmoiset kamppehet yllein... Otimma kamerain ja läksin matkahan. Täsä on tulosta tältä aamulta tuolta lähirannalta:

 

2015.5.5.%20aamutunteina%20%281%29.jpg

   Kulmakuntamme Aurinko Armahan hempeiden ensisäteiden hellimänä.

 

2015.5.5.%20aamutunteina%20%2812%29.jpg

   Lintutornimme. ( Kait sitä saa sanoa me-muodossa kun se nyt sattuu olee täsä lähinnä oleva torni? )
Tornille kulku mennessä ja palatessa oli himpun haasteellista kun nuo pitkospuut olivat irti maapohjastansa. Ne kelluivat ja näin sit hörppivät vettä yli äyräidensä. Kumikengät jalkaan, olisi ollunna paree.

 

2015.5.5.%20aamutunteina%20%283%29.jpg

   Lintutornilta kuvattuna Aurinko Armahan ensisäteitä lahdelman yllä.

 

2015.5.5.%20aamutunteina%20%284%29.jpg

   Tässä taivahan harsomainen pilvenhattara peilailee itteesä lahdelman peilipintaan.
Hassua ajatella että tuolta me talvisyönnä likkoin kera käppäiltiin... tuon niemen takaa... tänne päin. Hankia myöten, moottorikelkkojen jälkiä pitkin.

 

2015.5.5.%20aamutunteina%20%2813%29.jpg

   Auringon säteet yltävät jo vasta rannalle mutta tämän rannan venhot viel saavat vuotella tovin Aurinkoisen helliä, lämpimiä, ensisäteitä.

 

2015.5.5.%20aamutunteina%20%2817%29.jpg

   Ihanuutta!
Tää hivelee simmuja. Sielu lepää. Mieli tyhjenee ja liitelee Taivahan Tuvan teille...tyhjenee.