Ei se tämä ihmiselo ole ihanaa. Ei todellakaan.
   Vaikkas täsä taanoin tyttäreni miun, se Reissaaja-tyttäreni, miuta opasti että äiti, ei ihmisen tarvitse aina puhua vaikeista asioista - voisi jutella iloisia juttuja. Tahi sitten onhan se sanontakin että negatiiviset ihmiset vetävät negatiivisiä ihmisiä tykösä ja taasen päin vastoin: positiiviset ja positiivisesti asioihin suhtautuvat ( saati sitten positiiviset olemukseltaankin! ) ihmiset vätävät positiivisiä tykönsä. Niin kaikista näistä huolimati johkinhan se kaik huonokin pitää purkaa - eiks vaine?
   Sisälläni kiehuu ja kuohuu mutta kun ei soine päästä ulos kun ei ole kanavaa mihkä purkaa. Sisuksissani kytee tuli joka ilmoille halajaa muttas kun ei ole mitä sytyttää. Syvämessäin on ISO, sysi-musta, möykky joka haluais valkiaksi muuttua mutta kun ei ole ketään joka tulisi sen jollakin "Vanishilla" puhtahaksi hankaamaan. Ei, ei ole.
Näinpä sitten kaikki se jota mukanani kannan, kiehahtelee, kuohahtelee, sisälläni ja kait aika ajoin sieltä pintahan pulpahtelee erinäisin muodoin. Toivon itse että se mitenkä se sieltä ilmoille tulee, että se olisi vain positiivista kamaa mutta pelkään samalla että se voi olla toisenkin laatuista. Että ajan itteni kuitiksi - jos näin sanoisin. En oikein osaa muutoin ilmaista sitä. Ajattelen vaine...
    Ei, ei miulla hätää ole jos sitä Lukijani Armas tuumailet muttas onhan meitillä kaikilla ne ns. pahat päivät ja tämä taitaa yksi niistä miulla olla. Kaikki on hyvin mutta sisuskalut, tai no - ajatukset ovat sekaisin kun nuo tuntehin pahulaiset hämmentävät niitä tahtonsa mukaan.
Piru-lauta, jos ei olisikaan tunteita olemassa niin meikä likkahan porskuttas läpi harmahin kivien niin että viuh vaine mutta kun niitä vaine on, halusinpa mie tahi en. Ja sitten kun on siunattu tällaiseksi immeiseksi joka elää vain ja ainuustaan tunteilla niin onhan se tämä elä-mätä tätä! Hallitseppas sit ittes ja ne tunteesi niin kuin aika immeinen ainai - hei haloo!
Helpompihan se olisi olla vain päätänsä seinään puskeva jääräpää ja kaikkeen kylmän viileesti ja asiallisesti suhtautuva ihminen. Ottaa vain faktat faktoina ja that it. Piste.
    Kuten mie yleensä olen. "Kylmä", kova, ja vain faktoihin pohjaava hemmo.
Seköhän se sit täsä nyt korventaa että olenkin menettänyt/menettämässä itsensä täysinäisen hallinnan ja kontrollin kun tunteet mainaavat ottaa/ovat ottaneet hallinnan? En olekkaan enää oma itteni vaan nyt miuta ohjaakin jokin muu, ruorissa onkin joku muu kuin mie ja realiteettiset ajatukseni miun? Oih ja voih!

   PS. Ikävä!