...ja raissade Reissaaja-Lissinä hivenen siin samalla. Noin, niin kuin pieni-muotoisesti siis. Fyysisesti... ajatuksellisesti tietty sit josakin utopisessa sfäärissä jonnehan on sit matkaa toinenkin mokoma...
   Ilman nuo Tietäjät atvailivat päivälle eiliselle säätä ja tilaa mitä mainiointa jotenka mitäs mie, Mummero Humisevanharjun, silloin teen? Mie suunittelin sieluin simmuin, mielein määrin, jotta nyt ja johkin - muttas mihkä? Ainut tälla haavaa ( pahuksen virus! ) on "ängetä" ittesä johkin korpeen, poies ihmisten ilmoilta. Jotenka siksipä sitten ainut vaihtoehto eilisellein oli - mökkimme yhteinen. Siksipä; sinne siis.


   Mennessäin käväisin vilkasemassa kuin Venhoin voi ja jakselevi?

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Karpaloita viime syssyisiä mättäillä nuilla rannan sammaleisien, joihin ei ole kevähän tulvavejet viel ylettynyt ja mennehen talven jäät omaan rauhaan ovat jätteneet.
Napsinpas suuhuni piskuiseen mennen-tullen-palatessain eräänkin tsipaleen; ja valokuvasinkin minä-kuvan yhden niiden kyljestä.

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Isämme vanha, vanha, vene tuli ikuistettua taasen sen millonanen kerran.
Oli venho tääkin jo vesille "päässyt" kun kevättulvat ovat täänkin verta korkealle rantamilla noilla jo nousseet.
   Tämä, veneen tuon laitama, on täsä näkysällä ollut sen mitä olen täällä iät ja ajat kulkenut.
Tiedän että suo säilöö kaikkea ja hyvin. Olisipas jännä tietää että kuinka paljon on tätä venettä tallessa ja jäljellä, tuolla nuihin sammaleihin, mullan ja suon kätköissä? Veno vesien kokonansa, vahi onkoo vesi tällainen tulvakausien esim. tehnyt tehtäväänsä nakertamalla, ajan kera yhdessä, sitä olemattomiin?

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Nytten vaine huomasin EKA kerran ( ohitsensa kuljettuain ja valokuvattuain tosiaankin jo tätä ennen ainaskin "Tsiljoona" kertaa! ) laidan tuon näkyväisen kyljestä, oletettavasti jostahin "takaliston" tiemeeltä, tällaiset merkit!
Mitähän noi meinoo, mitä tahtoo? Osaisiko kenkä kertoa jotahii? Veneen tämän ikää....?

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   "Toist´ puolt´ jokkee."
   Naapurin puolella, naapurin vene, vesille myöskin vuottavi - miun omain, uudemman veneen kuin mitä tuo isäni on... liskäsi. Ja jokihan tämä ei ole, vaan hivenen isompi oja...

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Sieluin maisema?
   Enpä tuota ole koskaan ajatellut miltä Tupasvilla näyttää ennen syssyn komiaa hahtuvikkoaan? Eivät siis ole koskaan mielen päälle noussutkana sellaiset ajatukset.
Nytten tuolla lammen tuon äärellä tassutellessain törmäsin taasen tällaisiin keväisiin mättäisiin ja ihastelin näihin kauneutta mahtavaista. Miettien ettäs mitähän ne nääkin ovat? Mikä onkaan tämä kasvi? Jokin sellainen jota en tunne - vahi olisko Tupasvillalla jotahin tekemistä näihin kera...?
Nyttempäs tiedän! Yön yli nukuttuain ja äärellä nettimaailman asustaissa ( mökillämmehän sitä nettimaailmaa ei ole! ) tiedän että nämä ovat todellakin ITSE Tupasvilloja. Tää tällainen on Tupasvillan varsinainen kukinto ja se syssyinen, valkia untuvikko, on sitten "vaine" kasvin tään Tuulen Tuittupäisen teille valmiiksi lentäväiset siemen-höntyvät.

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Ei vielä vesille pääse... kotvan aikaan ainaskana.


   Mökillemme ehättäydyttyäin ja sinne pihaansa Hepo Hopiain turvan käänettyäin äkkäsin ( onneksi äkkäsin! ) ettäs on sitten viime käyntini siellä muutettu mökkimme tuon vartijat aivan uuteen uskoon!
Mikä olikaan riemu ja kunnia päästä näinkin likeltä seuraamaan tämän MEIDÄN Kurki-pariskunnan tepastelua pihanmaallamme tuolla. ( Tosin yhtä kukkapenkkiä tonkimasta mie nämä yhytin....? )
Autossain istua nakotin. Radinon laitoin poies päältä, sammutin moottorin, enkä astellut ulos vaan kuvasin vaine tuulilasin lävitse jotten vaine misään tapauksessa näitä häirihhe ja pakosalle aja millään muotoa! Ei ääntä, ei liikettä, hyvä kun henkkittää uskalsin... kun sen verta onnestain ymmyrkäisenä tillotin siinä paikallain.
   Nämä ovat ( kertonut olen aikaisemminkin näistä teille Armahat Lukijain miun mutta olkoon "kertaus opintojen äiti" ) siis pariskunta jotka ovat ainaskin yhden- josko eivät lie jo kaksikin vuosikymmenen asustelleet meidän Isolla suolla ( joka ei kylläkään enää ole meidän mutta oli ennen muinoin... ja edelleenkin sitä tulee sanottua "meidän"... ) ja sieltä sitten aina lehahtavat meidän pelloillemme apetta noukkimaan nasuihin piskuisiinsa. 
Sieltä peltoin saroilta me nämä Kurkemme usein bongataankin joten tämä tällainen sattuma on aikas harvinainen, uskomaton sattuma! Että näinkin liki tulevat? Ihan asutuksen äärelle. Pihanmaalle?  Aina on vaine saanut ihailla ns. pellon perältä näitä. Niin silloin kun ollahan mökkeilty lyhyemmän tahi pitemmän ajan, kuin myöskin aina kun pihaan tuonne mennään ja alkavi liki autollaan jo olemaan. Kyllä sitä silloin automaattisesti tulee kuikattua sinne pellon perälle: "Ollahanko sitä kotosalla?", kun näihin on sen verta tottunut ja yleensä siellä nähnyt.
   Nytpä sitä sitten aina mökillämme käydessämme osaavi katsella pihanmaan tämän erinäisiä käpälien, tassujen, varpahin ja jarppien jälkiä "sillä simmulla" kun etsiskelee sieltä millonien muiden jälkien seasta myöskin heidän jarppien jälkiä.

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   "Rauha maassa.... ja ihmisillä hyvä tahto?" Ei hätää mitään, ei kiirusta mihkaan.

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Sitten alkoi liikehdintä aikanansa. Ensin suuntaan tähän...

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

...sitten suuntaan tohon.
Mietin: "Mitä tämä on? Miksi näin?" Kunne tajusin että täsähän katsotaan tulevan "kiitoradan" paikkaa sopivaista: "Olisiko täsä paree? Vahi sittenkin täsä?"
Ja niinpä sitten sopivan kiitoradan löydyttyä ja lennonjohtotornista lähtöluvan saatuaan he ottivat ja lehahtivat lentohon Taivahantuuliin, häviten Taivaanrannan taakse, suuntaan tuohon ensimmäiseen nokkansa näyttäin.


   Ajatuksella moisella läksimmä tienpäälle tänä pänä eilisenä ettäs otamma rennosti. Olla öllöttelen ka kasson mitä etehen tulevi.
Muttas kuten arvata saatta tällaisen Duracell-pupun kyseessä ollen niin enhän mie malttanna milläskänä...
   Koppasin tallista mummomme Mersun...
( Talli on täsä tapauksessa navettamme heinäliiteri/lato ja Mersu... liekkö kertonut olen - muista en?
   No, tarinahan tämä on tällainen...
   Aikojen alussa, vuonna "yksi ja nolla", kun viellä vanhempamme tuolla nykyisellä mökillämme asustivat elääkseen ja sieltä elantonsa saadakseen, oli sinne karjatalouteen hankittava kottikärryt. -kärryset joilla sitten kuskata erinäisiä tarvikkeita, tavaroita, yms. paikasta A, paikkaan B. kunne tarvista tuli. Niillä kottikärryillä on kuskattu varmahan lannasta ja AIV-rehusta lähtien kaikkea. Aina muoskan muksuin kyyvihtimisiin "huviajeluilla" kuin myöskin saunavesiä kuljetettu karjakeittiöstä...
   ...karjakeittiö = paikka jossa on ennen muinoin käsitelty maitoa ja erilaisia lypsyihin ja karjan käsittelyyn tarvittasia ns. puhtaampia tararoita. Mm. lääkkeitä, vedinsuojia - tätä en nyt selitä mitä ne ovat - tonkkien siivilöitä, tonkkia, lypsysankkoja, lypsyvälineiden pesuvälineitä, yms. yms.. Ja viimeisimpänä meillä oli siellä myöskin tilatankki kera kylmän- ja lämpimän vesisäiliön...
   ...saunallemme löylyvedeksi erinäisin korvoin ja astioin. Yms., yms..
Näinpä sitten tämä KYSEINEEN kottikärri oli/on aikoinaan näinä nähnyt moninaisia ja kokenut erilaisia kosketuksia erilaisten asioiden, aineiden ja esineiden kera. Ja siitä sitten pintansa tuo on saanut tuta sitä ja tätä - vasiten tuota...
   Isämme ostikin sitten tähän jo kulahtaneeseen kottikärriin "työlääntyneenä" ja karjatilan pidon jo lopetettuaan, silloiseen vapaanajanasuntoonsa ns. harrastekäyttöä varten, uljaan, kiiltävän, kauniin ja uuden tulokkaan. "Kyllä nyt passaa!" "On kestävä, on pestävä. On muuten sitten taatusti hyvä!" "Paree kuin tuo entinen joka kohta varmaan jo romuksi joutaa kun jo nuin reikäinenkin pohjastansa on?"
   Aika on tuosta uuden tulokkaan "tupaan" tulon hetkestä vierähtänyt jo melkoinen tovi. Sanoisinko ettäs ainaskin sen 15-20-25 vuotta?
Muttas arvatkaas kuinka täsä kävi?
   No, siellä se uudempi kottikärri vuoroansa yhä iellehen vuottavi; milloin pestiinsä pääsisi tarpeelliseen.
Yhä edelleenkin, niin äitimme - sukumme mummo tää - kuin mekin nuorempi polvi, aina tartutaan ensimmäiseksi tämän vanhemman -kärrin puikkoihin kiinni jos jotahin tehdä aijomme! Se on vaine jotenkin niin paree. Se on "kuin luotu" työnnettäväksi, se on keponen, se on helppo ohjattava - aivan muuta kuin se uudempi versionsa. Se on niin lutunen, ihanainen... symppis.

93999537_913008989142244_216246189976820

   Sattui eilisistä kuvistain yssi kuvanen josa tämä Mersu pilkistää tuolta takaa; jospa jonkinlaisen käsityksen siitä näin saisitte Armahat Lukijain miun?

Kaikkine niine kolhuineen, rapistuneine maalineen, pohjassaan olevine jo isohkoine reikineen. Ei sitä vaine voi, EI VOI, hävittää poies milläskänä! Ja jos joku sitä ehdottaakin jostain syystä nyttemmin suvullemme niin ainaskin MIE olen EKA joka julistaa sitä itselleen ottavansa! "MIE!"
   Ja tästä kaikesta johtuin sitten kun täsä aikoin saatossa huomattiin tämän kottikärrimme tärkeys monella tapaa, ja tiedettiin että mummomme on aina sanonut jotta jos hän joskus auton ottaa itselleen ( ajokortiton ollut jo kauan aikaa ja hyvin harvoin ajoi silloinkaan kun sen -korttisen omisti ) niin sehän on sitten VALKIA ja MERSU! ... niin isämme nimesikin sitten tämän -kärrisen Mummon Mersuksi. Leikillään siis. Muttas siitä lähtien tämä -kärrimme on kulkenut nimikkeellä: "Mersu" tahi "Mummon Mersu". )
... talikon, rautaharavan, lehtiharavan ja - aloimma hommiin keväisiin pitkin pihanmaita.


   Muttas täsä vaiheessa kun oli aika että sitä pihamme maata karp, krap, krapsutin, niin kerrompas teille jotahin muuta sil aikaa "ajankuluksi". Tosin olen saattanut täänkin jo pakista mutta haitanneko tuo...
  Mökillämme on mukia ja kupposta "joka lähtöön" kun isse kukin suvustamme sinne hylkäämänsä kipot, kupit, yms. aina toimittamme. Ne kaikkein raihnaisimmat, kulahtaneimmat - tahi muuten niihin on vaine jotesakkii kyllästynyt. Siellä on siis "kokoonpano" samalla viissin kuten yleensäkin meidän jokaisen mökkimme; "sekasikiö" kaikkea arvotonta, poies heitettävää, roskiin laitettavaa muttas "jos sitä kuitenkin joku vielä käyttää..." -kamaa.
   Kun sukumme kokoontuu pienemmällä tahi isomalla porukalla, ja vasiten kun on "veto vesi, kanto puut" niin tiskiähän yritämme itse kukin välttää sekä minimoida sen minkä vaine voimme, joten jokaisella on aina sitten tiskien välisen ajan oma ns. nimikkomuki. Onneksemme näitä mukeja on sinne tosiaankin sen verta kasaantunut että sieltä on sitten jokahiselle mieltä myöten omansa käyttöönsä valita ja onneksemme siellä ei ole hirveästi saman näköisiä mukeja olemasa - paria poikkeus tsipaletta lukuun ottamati. Näissäkin samanlaisissa eroitamme omamme kun laitemme sitten juurikin SEN oman siihen TIETTYYN paikkaan jemeliin niin sitä ei ole sieltä ieti kenenkään muun ottaa; ottakoon sen toisen omansa sieltä omasta jemelistään mihkä sen onkaan sit laittanut!
   No, siellä oli iät ja ajat kaksi sellaista kulahtaneen keltaista, ihan oikeestikin korvatonta, mukia joita aikoinaan mie ja puolisoin käytettiin silloin kun mökillämme oltiin. Ne oli vähän niin kuin että ne oli meidän mukit aina. Se oli se-ja-sama kumpi kummasta joi kun kerta pari oltiin.
Puolisoin keskuudestamme poistumisen jälkehen miulle tuli mielehen et tokko tuota saisin ne mukit sieltä issellein tänne Humisevalleharjulle? Omaksein? Sain onneksein. Nytten mie sit aina silloin tällöin niistä täällä yssiksein hörppäilen mukillisen kuumaa kaffia.
   Muttas sit tulikin onkkelma etehen ettäs mistäs mie... ja sitten kun siellä mökillä käyn, juon iellehen koskapa ne mukit eivät siellä enää olekkana? Onneksein ( jos nyt tälleen voi täsä sanoa; onnekseen? ) muistin kuitenkin ettäs silloin kun nämä kyseiset korvattomat- olivat siellä mökillämme pesussa sekä kuivumassa, niin silloinhan me juotiinkin ( tuollaisista kuvani tuon yllä olevaisen ) Nalle Puh: n mukeista.
Näinpä nyttemmin miun siellä ollessain ja käydessäin, mie sit hörpin aina ( jos vain suinkin ovat vapaana; näitä on siis kaksi tsipaletta näitäkin, ja ovat sitten se toinen pari samanlaisia mukeja siellä olleina ) kaffeeni näistä mukeista.
   Ammoisina aikoina me nimettiin ( oliko se ME vahi oliko se jotenkin sukumme kesken tapahtunut "nimiäinen" sitä en muista.... ) nämä mukiset aikoinaan "Puolenhehtaarin" - mukeiksi, mukaan Nalla Puh´n joka asustavi siellä puolen hehtaarin metsässään kera ystäviensä. Ja ettäs "lupaan siulle tyttäreni ja puolet valtakunnastain" - puolet puolisollein ja puolet itsellein; toinen muki ( puolet kahdesta ) siulle, toinen ( puolet kahdesta ) miulle.
Siksi rakkahat mukit nämäkin siis...
   Nytten huomasin tään mennehen talven syövereissä kuin syssyn puolla mökillämme käydessäni jemmasin tämän mukin itsellein sinne tiettyyn paikkaan jääkaapin päälle, tietäin vasiten ettäs tuskinpa vaine siellä kukaan muu talven tuon syvämeneä käykään issein lisäksi mitään juomassa... notskilla korkeintaan - joskus, joku... ja ettäs kenkään ( enkä itsekkään ) talven mittaan siellä tiskaa ei, koskapa ei ole vettä käytettävissä olleskana. Sen mitä siel vettä käyttää, sen mukanaan sinne vie.
Näinpä sitten tää mennehen talven, sen minkä mökillämme käynyt olen ja sen mitä en ole halunut termarini mukista hörppiä, olen mie sitten aina hörpännyt ne "rötkyily"-kaffeeni juurikin TÄSTÄ mukistain miun.



2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   (Nää tekstini eivät nyt ole täsä skriivauksessain aika ja järjestyksessä tarkassa - sori. )
   Mökillämme kun hommailin ja vällehen pidimmä mie huilitaukoa kera notskin kärtsää niin istuissain siel ulkorappusilla ( koskapa sisällä mökissämme on täsä vaiheessa, kuten talvisinkin, kylmempää kuin mitä on ulkona ) huomasin mie kuin Taivahankannella oli kaunis Aurinko Armahan kilo.
Tästä kuvastain ei tosin se ilmi käy ihan hyvin mutta on valokuva kuitenkin joka muistuttaa miuta siitä kilosta ja antavi jonkinlaista "kuvaa" teillekkin Armaat Lukijain miun, mitä tarkoitan.
   "Jos ei kuuntele nyt nuita hornettipoikia ( vahi tyttöjäkö liene nykyään? - valokuva alapuolella kun yssi hornetti häviää mökkimme puuston oksiston taakse ) jotka tulivat meluamaan tähän ylle, niin mikäs täällä olisi olla ja touhuta. Vasiten näin yssin, ylhäisessä ykseydessäin! Ei ketään, ei kukaan.
Aurinko Armas helottaa niin notta tekisi jo mielein miun "pienille" heittää. Mutta se kevät-kylmä, se saattaisi "hypätä" niskan päälle ja tuta myöhemmin kostamalla moisen uskalikon hommelin? Jotenka "ei vara venettä kaada"; menhään nytten näin ja varovasti - vaattehet iellehen ylläin."

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   "Voi ettäs mie niin mielelläin täällä olisin ( ja asustaisin ) jos ei noi saakutin hornettipoijat näin kaunihilla säällä Taivahankannella jyräisi!
   Ei vaine... vaan, jos ei olisi henkkimaailmaa ja kädet sekä kroppa antaisivat myöte!
Jeeru että ottaa pattiin - molemmat!
Henkien kera en tule toimeen, ja tää kroppa!
Siis kun täällä olisi mitä tehdä. Aina "virkinettä" löytyisi. "Teen tämän ... ei mutta tuokin pitis tehdä..."
Olisi ulkona näin kauniissa ilmassa ja tilassa tehtävää ihan taatusti ja paljon. Olisi sisällä... niin sisällä pitis tehdä kevätsiivous muttas hyvä kun omaa kotiain voin käsilläin siivota, rättiä vääntää ja pusertaa, niin sitten vielä tänne?"



2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Ihanuuksia piskuisia päällä maankamaraisen; Pupu-Jussikan papanainen väripilkuillaan ja kuusen käpysen osanen kaunine muotoineen.

   "Yssin... Kuvittelenko vaine vahi mitenkä sitä unelmoi siitä paikasta omasta?
Siellä "josain", oma piha, oma tupa ja oma lupa.
Siellä sitä olisi yhtälailla hiljaista. Olisi tekemistäkin?
Voihan olla ettäs ns. maitojunalla joutuisin palamaan muttas kuiteskin... Eipähän tarviis myöhemmin miettiä ettäs kun en yrittänyt?"

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%



2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Sireenikin jo nuin silmujaan sorii...



2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Ensin löytyvi maan pinnalta Tuulen Tuiteroisen paikalle tälle lennättämänä, palanen Koivuisen-valkian tuohusta joka näyttikin ns. sisäpuoleltansa näin moninaisin värein hyvinkin kauniilta ja silmään pistävältä.
Meni vaine kotvanen kunne sitten paikalle lehahtikin itse kauneus elikkä keltaistakin keltaisempi Sitruunaperhonen! "Voiko Luonto-Äiti enää paree tarjota?"

   "Mikäs täällä on puuhatessa: tulisin aamulla ani varhain, läksisin ehtoolla myöhä poies - muttas kun käjet...
Pitää niin kuin "annostella" varovasti, pikku hiljaa - silloin-tällöin päivä.
Ainahan sitä enempikin tekisi. Tänäänkin. Muttas kun huomenissa pitää viel se omakin pihanen ruokota... Häätyy säästää käsiä...
Se vaine ettäs nää päivätkin joskus "loppuvat". Vasiten kun kevättyöt pitää tehdä tietyllä aikaa. Esim. perennapenkkien päältä PITÄÄ syssyn/talven perkeet poistaa ennen kuin ne kukkaset niissä uusia kasvuja liian pitkälle ehtiivät pukata ilmoille iloksemme. Jne., jne.."

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%



2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   "Muttas häätyy olla tytyväinen, sankkevan tytyväinen, siihen mitä olen tänäkin pänä saanut valmihiksi!
Sain ajotien putsi-putsitettua loppuun asti mennäkertoin kera sen jo aloitettuain. Sain sen raviojatkin aukaistua kuivista heinistä.
Sain vällehen valokuvattuakin taukoja pidellessä - ja kärtsääkin!
Keräsin tikkoin tuomat ja maahan tippuneet mäntyin sekä kuusten käpyset poies sekä teltehen sytykkeiksi oiviksi. Kussa vaine ensin hiven kuivahtavat tuolla jemelissä...
Notskinpohjan tyhjensin ennen kuin uuden tulen siihen piirsin.
Pihanurtsia krapsuttelin sen minkä taisin, ja yhden perennapenkinkin "kiipelistään" jo päästin. Muutaman piskuisemmankin....
Hyvä mie! On se aikas hyvä saavutus näin "olemati" olessa."

   Yllä joku piskuinen sieni ja alla sitten keväänmerkeistä yssi eilinen.
   Näitä kevähän merkkejä keräilen aina näin keväisin ja sitten "kailotan" niitä vuorollansa tuolla naamataululla. Nyt menhään jo muistini mukaan... 14:ssä asti.
Eilisen saldoja olivat mm. Mustarastaat, Leivonen elikkäs Kiuru. Sitten Rävtäväkki elikkäs Västäräkki. Leskenlehti, Sitruunaperhonen.

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%



2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Sammalpeite pehmoinen. ( Mites se meni se Aleksis Kiven värssy jostahin sammalpeittehestä?
   Joops, muttas joka tapauksessa valokuvat nämä eivät anna oikeuksia sille ihanuudelle mitä nämä pinnat ovat luonnollisessa tilassa. Ikävää.
Nämä ovat valokuvia ihanaisen pehmiästä pinnasta ns. räystästipusta navettamme katvehen alta.
   Penskana muistan kuin sitä aina revittiin maasta tällaista sammallikkoa ja saviheinää, kantain niitä sitten kanoillemme syödä.

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%



2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Sieltä ne jo nousevat: ensimmäiset kevään kukkaset perennapenkkien.
   Ylimmäisessä kukkapenkissä ovat viel pekehet "tallessa" mutta tästä alimmaisesta mie sit jo "kerkesin" ne poistaa.

   Näin täällä pihanurtsilla ja puutarhassa, kuin myöskin sitten hivenen syrjemmässäkin, käyskennellessäin ja hommaillessain, tuli mieleheni miun jottas se on sitten taasen se punkki-kausi sit virallisesti "aukaistu". Alkavi nimitäin olla jo sen verta lämmä että nekin ryöjät jo varmahan liikenteeseen lähteneet ovat!
Mites se onkaan Armahant Lukijain miun: onkoo teitillä Punkkirokotukset kunnossa? Miullapa on!

2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%



2020.4.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20kev%C3%

   Täsä kuvanen napattuna. On vähän "sinne päin" otettuna kun piti ns. kiirehesti toimia tilanteen mukaan. Piti pitää silmällä mahdollista liikennettä, katsoa etten vahingossa omaani ajokkia ojan pohjalle pientareelta pukkaa ja sit et mitä tapahtuvi tuolla ejessä äärellä tuon rekan pysäkissä olevaisen?
Ja sitäpä tapahtumaa mie nimen omaan sitten seurailin ja ihmettelin. En nimittäin ole koskahan nähnyt, enkä muista että ennen vanhahan olisi konsa kenkähän tukkirekan kuski POISTANUT poies tien tuon pinnalta, josa lastin tuollaisen painavaisen lastannut on, perkehet tullehet jollahin lastan taikaisella vetäen!?
Onkoo tätä tapahtunut ennenkin mutten ole nähnyt, sattunut paikallensa? Vahi onkoo tämä jokin nykyaikainen jutska?
Sinällään fiksua ja filmaatiista niin ei tarvihhe autoilijoiden ( ja mahdollisten polku- tahi moottoripyöräilijöiden ) niitä isompia tsipaleita sitten ajaessaan väistellä.
   Tästä kun lähdettiin liikenteeseen oli perässäin traktori jonkin peräkärrisen kera joten en esim. taakse päin olisi tosta vaine voinut peruutella jos olisi ollunna tarvista...
Rekkakuskinen tuo tuli rekkansa kera likemmä ja laituutti pysähtyin, antain näin miulle mahdollisuuden ohittaa sivutsensa. Muttas kun... se hänen laituutus oli sellattiis jotta takavaunu tuo melkoinen olikin sitten viel sen verta keskellä tietä ettäs enhän mie milläskänä autollain ( vaik se kuis piskuinen onkin ) siitä mahtunut olisi ohitsensa! Ei auttanut kuin kuskin tuon lähteä valuttamaan ajokkiaan tuota alamäkeä pitkin vielläkin enempi vastaani ja sitten saatiin sen verta aukkoa siihen väliin että mahduttiin molemmat yhtä aikaa päälle tien tuon meneväisen.

   Liekkö tästä rekan tapaamisesta johtunut vahi mistä lie muttas niin vaine tultuain kotiain muistuvi mieleheni miun eräs tarina, tosi tarina:
   Puolisollain veljeksi oli kolme olemasa hänen lisäksensä ja nämä veljekset vanhimmaiset sitten aikoinaan kulkivat Kostamuksessa puusavotoissa ajaen juurikin näin tukkirekoilla puita puoleen tahi toiseen.
   Siellä olivat kaksi veljestä lastaamassa josakin "tiettömän tien takana", "Jumalan seljän takana", taasen puulastiaan kun kolmas veljeksistä autollansa karautti paikalle sille. Paikka tuo kun oli sellainen juuri ja juuri yhden rekan ajettavissa ja pitkällä josain mettätien uumenissa niin eihän siinä mitään ohitus tahi peruutus mahdollisuutta silloin ollunna. Jottas olisi vaikkas esim. käynyt kääntymässä siellä "perukoilla" josa olivat sen rekankin käyneet kääntämässä.
Siksipä silloin joutuivatkin veljekset nämä kinkkisen paikan etehen ettäs mitenkäs sitä nytten, miten saada tää kolmannen veljen paikalle ajama auto takaisin tulosuuntaan jotta sieltä sitten päästäisiin poies: niin tällä kyseisellä autolla kuin sillä tuolloin auton "takan" olevaisella rekallakin?
Aikansa atvailtuaan ja proplematiikkaa tuota tuumailtuaan joku heistä kekkasi jotta lasketaan auton tuon silloisen ( nykyaikaisillehan tätä ei uskaltaisi milläskänä tehdä kun ne sen verta "hienohelmaisia" ovat - niin täynä kaiken maailman sähköjä, johtoja ja piuhoja, ettei niille uskalla tehdä mitään; hyvä kun poltinta vaihtaa.... ) akkunat alas asti auki, tukki ja kaksikin siitä sitten lävitse sen autosen ja - tuumasta toimehen!
Näin saivat veljekset auton tuon käänettyä siinä PAIKALLANSA oivallisesti kun yssi heistä tarttuvi tukkirekan nosturin puikkoihin kiinni ja tukeista noista kiinni pitäin otti sekä pyörähytti auton nokkasen takaisin tulosuuntaan ilmojen kautta liidellen!