Ihan ensimmäisenä: nyt kirjaan tätä tekstiäin "OpenOffice Winter"-pohjalle ja sitten kun täällä Piilopirtissä ollessain pääsen joskus kantavan netin äärelle, tahi sit ko olen tään reissuin heitellyt, niin sit laittelen täällä kuvaamani kuvat ja tään kirjaamani tekstin blogini puolelle.
Ihan sillä et täällä olemma sen verta korvessa et täällä ei aina netti kanna, tahi se kantaa ja pätkii sit autuaallisesti. Jotenka nyt sit näin.

   Aloitan alusta.
   Ylös siin viiden maissa. Hivenen aamupalasta, viimeiset pakkailut, katsonta et huusholli, alias Humisevaharju, jää kuntoon sellaiseen, et ilkiää itse sit aikanaan palata kotio, tahi jos ne nuo muksuin mukelot "talonmiehen" käyvät, ni on heille kiva sinne tulla.
   Hepo Hopiaistain varustaissain matkakuntoon kuuntelin ko Tervapääskyset liversivät: ovat ja nekin saapuneet seuduille noille Humisevanharjun. Sehän tarkoittaa sit sitä, et kesä on jo tullut!
Miten mukava lähtiäkkään reissuun ko nuin ihanaisen liverryksen kuulin. Kuin tervemenoa toivottaisivat.



   Klo.7.20. starttade baanalle kaunihin sään siivittämänä. Tänä pänä lämpö ja tila on huidellut siin himpun ylle +20´C ihan kaikkialla misä liikuinkin. Tuuli Tuittupäinen vaine hivenen sitä puhkui ja puhalsi siten, et ilma ei seiso ja ei todellakaan mikään kuuma ilma ja tila täten ollut ole.
   Matkalla poikkesin ns. aamukaffeelle yhden tuttavani, ystäväni, tykönä. Oli kiva nähdä ja rupatella, kuulumisia vaihdella.
Matkaani tätä jatkoin ja sehän menikin sit loppuin lopuksi aikas nopsaan. Tahi miusta ainaskin näin tuntui vaikkas perille saavuinkin vasta iltapäivällä noin klo.15.00. paikkeilla! Hävyttömän paljon siis tunteja matkaani tähän sainen, matkaan jonka periaateessa kesärajoitusnopeuksilla tekee hät hätään jopa kolmessa-neljässä tunnissa!



   Paussi Uljuan tekoaltaalla, "järvellä".




   Muttas kiirettä en pitänyt. Ei ollut tulta persiin alla kuten on ollut tuossa kahtena viimeisimpänä kertana! Otin aivan rauhassa, ei hurjasteluja, "hinasin" jonoissa, poikkesin "kartanolla", vietin aikaa - vaikken sen kummemmin tänne tullessain kuvanutkaan!
   Matkalla eka kerran tänne tullessain kyseialaistin itseni: "Miksi tänne lähden? Miksi menen tänne? Mikä on "enää" se motivaatio joka laittaa tulemaan ko ei ole enää sitä toista....?
Kuitenkin mitä likemmä tätä määränpäätäin tulin, sitä voimakkaammin tuli tunne, et kohta kotona! "Kohta pääsen perille." "Ai, kun ihanaa - aivan kohta olen perillä!"



   Yllä Riutunkari Tuulimyllyineen ja alla samaiselta paikalta kohti Perämereä, pohojoista;



Luovolle, tälle luodolle, saareksi kutsutulle, päästyäin sitten sain "a-haa -elämyksen": "En kuulu tänne - muttas miten kiva on olla täällä. Tää tuntuu aivan oikealta paikalta miulle!"
   Niin ettäs mitenkä sitä tunteet ja ajatukset heittävät laidasta laitaan, tunteesta toiseen, ajatuksen aallon harjalta aallokon pohojalle!

   Se ettäs tänne Piilopirtillein pääsin ( nimesin tään paikan Piilopirtiksi vaik kait tällä jokin virallinenkin nimi on olemasa? ), pitimmä miun hakia tään mökkisen avaoin omistajaltaan.
Olipas "vaikiaa". Jouduin ajamaan teitä pitkin joita ajettiin silloin aikoinaan, tulin talolle jonka pihassa käytiin, menin perheen tykö jonka tiesin, puoliksi tunnen - niiltä ajoilta.
Sattui/sattuu, kirpaisi/kirpasee....
   Avaimen sain, maksu-politiikka suoritettiin, ja kävi omistaja opastamassa, kertaamassa viime kerran jälkeen uudelleen, mitä misä, kuinka, jne..
Joko tajusit Armas Lukijain miun - olen samaisessa mökissä josa yövyin kaksi vuotta sitten kahtena viikonloppuna peräkkäin. Täten tuttu paikka; osan muistin nuista jutuista ennestään, osa oli hyvä kerrata.
   Jospa se tästä "laimenee" ko aikaa annan. Tarkoitus on miulla majailla täsä ainaskin kolme yönseutua - tahi neljäkin. Yksin.

   Tänne ko saavuin, nuo "tuloseremoniat" suoritettiin, ja mie kaps´säkkein sisälle roudasin, evähät "lattianrakoon" kylmään laittelin, niin äkkiä vaihdoin "rötkyilykamppehet" yllein ja suorin tuon noin kilometrisen matkan MERENrantaan!
Jeeru et oli kiva päästä sinne! Se oli tärkein hommeli tälle päivää.



    "Aivan kohta perillä. Enää tuon dyynin ylitse ja sitten..."
   "MERI!"... alla;






   Marjaniemi horisontissa.



   Tuulki Tuittupäinen puhkui ja puhalsi, mennen - tullen;






    "Merivesi todella alhaalla; voisi päästä rantoja pitkin käppäillen Keskiniemeen...."

Tuuli Tuittupäinen puhkui ja puhalteli aivan tarpeeksi; näkyi tuolla kauvempana Marjaniemessä joku purjelautailija meren lainehen päällä olevan ( joltakin sieltä oli sit purje, tahi lauta tuo lähtenyt aaltoin sekä tuulien mukana; kuulutteli näköjään sitä paikallisessa nettisaitissa ).
Mie vedin nuttua tiukemmin yllein; takkini hupun pääni päälle et herkät korvain kestäisivät siellä rantamilla käyskennellä - sen verta vinkka oli tuuli tuo.



   Hyvä kun kävin. Tiedä en milloin, minä päivänä olisi otollisin sää ja tila, muttas joku päivä näinä päivinä, otan ja lähden käppäilemään Keskiniemeen rantoja myöten. Nyt menin kumppareissa ihan sillä, etten tienyt mitenkä on maasto: onkoo se kuin kostia vahi ei. Nyt tiedän; ei ole kauhian kostia.
Jotenka ensi kerralla pienet popposet jalkaani ( paljasjalkatassukat ) ja sit tarpeen tullen merellä särkkiä pitkin käppäilessäin voinen nekin heittää poies jaloistain! Helpompaa!
Pitää vaine toivoa et netti pelittää sen verta et pääsen katsomaan kohta millaista sää ja tilaa, minäkin päivänä nyttemmin lupailee?

   Piirsin tulen takkaan, kannan siihen puita, pidän tulta yllä; tarkenisin ainakin osan yötä täällä nukkua.
Kuten viimekkin kerralla täällä; se netti "palaa pätkittäin", ei ole sähköä, eikä täten sähkövalojakaan, ei vesijohtoja, ei vessaa sisällä.
On tuo takka, ja olis se kaasulla toimiva lämmitin, muttas sitä ei nyt kytketty kaasupulloon joten menen ilman lämmitystä muuta kuin toi takka. Jos yöllä tulee holotna, ni ei kun täkkejä vaine ylle lisää.



    Kylmää kaipaavat ruokain ns. kellarissa kylmässä. ( kännykkä-kuva, kuten takka ja auton sivupeili -kuvatkin )

On kaasulla toimiva hella; kaffeen voin tirskauttaa siin ja lämmä vedet jos tarviin. On sauna puilla lämpiävä, on ulkohuussi. Valot toimivat sisällä pattereilla ja taskulampun otimma varuilta mukaani kun läksimmä tänne tulemaan. Vedet oli omistaja tään mökin tuonut jo eilen tänne; niin juomaveden ko saunaan tarvittavat pesuvedet - jos saunan lämmän?

   Siin tää päivä ollut ja olevainen. Nyt ulkohuussille pisille....



... takkaa kohauttaa, ja loppu ehtoo sit lueskellen varmaankin. En mie tästä mihkään tänä ehtoona enää lähde; Aika-Rauta nakuttaa jälkeen ehtoon kuuden.
   Näimpä sit "tavataan huomenne - sama paikka"?