Aika Rauta, tuo armoton vehje ja ajan näyttäjä oivallinen, kertoili sikäläisen ajan olevan noin klo.6.15. kun simmuin auki tänä kyseisenä aamuna sain ja huomasin olevan sen samaisen sänkkysen oma johka viime ehtoolla pääni kallistin ja vartaloni pitkin pituutta asettelin.
   Avaimet poies "kuumottamasta" "taskustain" hotellin ulko-oven pieleiseen postilaatikkoon, vilkaisu viel kerran rannan maisemiin ilman valokuvausta ja sitten vaine matkahan Hepo Hopia käy...



2019.6.19.%20K%C3%A4nnykk%C3%A4%20kuvat%

   Hepo Hopiatain kannustin kunnon laukkaan antaen bedaljongin laulaa sen minkä rajoitukset myöte antoivat ja isse ilkesin hivenen ylitse senkin ajoittain painella mutta siltikään en voinut olla taasen ajattelemati...
Tie E8: Siellä oli Pelti-Poliiseja ihan kiitettävästi koko ajamani matkan ajan riippumati siitä millainen oli nopein sallittu tilannenopeus kulloisellakin pätkällä niistä misä sit kulloinkin ajelinpätkäsen sitä tietä pitkin. Lähes jokahisessa niistä näytti ( muutamaa hassua lukuun ottamati ) KAMERA olevan valvomassa ohitse hurahtavaa liikennettä tuota soljuvaa.
Tie 27: "Pikatie." Ei Pelti-Poliiseja, ei mailla, ei halmeilla - ainakaan siin alkuosuudessa, sen mitä isse merkille laittelin... Ja rajoitettu nopeus, se suurin sallittu -sellainen, oli sitten 100km/h. Siltikin ( taasen ) KAIKKI miusta ohitsein painelivat! Viuh vaine ja huomasin taasen ns. viimeiseksi jääneeni!?
Laitteli aikas vahvasti ajattelemaan menokoslani tuon mittarin paikkansa pitävyyttä? Tahi sitten tosiaankin kaik "laskevat" sen sallitun nopeuden ylitysmahdollisuuden piikkiin...

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%281%2

   Uutta ja vanhaa: uutta teknologiaa perinteisessä maalaismaisemassa.

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%282%2



2019.6.19.%20K%C3%A4nnykk%C3%A4%20kuvat% 

   Ylivieska, ja ensimmäinen "maihinmousu" tällä paluumatkallain: se aamukaffeen paikka.
   Paikkana paikallinen kaffila josa olen nyttemmin ain oppinut käväisemään sillä paikka tuo on sellainen josta tiedän saavani kaffee kupposen seuraksi muutakin kuin vaine ylähuuleni...
Tällainen Vattu-leivonnainen - perinteisesti jo paikalla nauttien, ja nytten sit mukaani tarttui ( otimma siis mukaani sellaiseen paffilaatikkoon, kotiain kantaa ) myöskin yhdet tsipaleet Porkkanakakkua sekä Mokkapalaa. Jam, herkuttelimpas sit viel koti-sfääreihini saavuttuain - nam!

2019.6.19.%20K%C3%A4nnykk%C3%A4%20kuvat%

   Täällä, täsä kaffilassa istuissa ja nautiskellessain kaffeestain kera leivonnaisen tuo äskeisen, ajatukset nämä alvariset ajatuksein veivät vaikkas minnekkä kun siin katselin akkunan lävitse tätä miestä joka kivitöitä siin vieruskadulla teki... ( tää kuva on kaikkea muuta kuin hyvä: kännyllä lävitse akkunan kuvattu ja vielläpä ns. suurentain jo valmihiksi siin kuvaustilanteessa... ) ...ja kuuntelin ohitse kulkijoita sekä siellä kaffiossa asioivia toisia asiakkaita.
   Mitenkä sitä onkaan olemasa monenmoisia ihmisiä päällä tään Telluksemme. Mikä sitä sanoo ain kulloisellekin ihmiselle, kulloisellakin hetkellä, et mihkä sitä simmunsa pistää; kuten vaikkas täsä, tällä hetkellä kun mie isse istua nakotin täsä kaffiossa ja katseeni kiinittyi nimen omaan tähän kivimieheen? Ei sen kummoisempi miehen-puolikas... ei mitään "raamia" simmuunpistävää muttas niin vaine siin istua nakotin ja seurasin hänen työskentelyään, liikkeitään ja jopa työskentelytapaansakin kun sattumoisin olen tään hivenen pitkähkön elämäin aikan issekkin joskus aikoinaan kivitöitä tehnä...
Mikä se sanoo mikä meitä isse kutai miellyttää? Mikä se on se ensivaikutelma joka sanoo et stop tykkänään - kassoppa toisenkin kerran? Onkoo se ulkonäkö, liikkeen olemus, raaminsa kantamisen tyyli vahi mikä?
Mitenkäs sit voi kaikille löytyä se oma kumppani tältä Tellukseltamme? Mitenkä on mahdollista ettäs tään miljoonien ihmisten kansoittavasta Maailmankaikkeudesta jokhinen on löytävä issellein sen juurikin sopivaisen kumppanin - ja löytääkö jokahinen sen todellakin? Jääkö joku paitsi vaikkas sellainen kait ( näin ainakin olen kuullut puhuvan... ) jokahiselle josain päin päällä Maan on olemasa? Entäs jos kaikille EI olekkaan olemassa sitä toista puolikasta - mitenkäs sit he...?
Onni meitä ihmisen-kuteleita on olemasa sen verta monenlaisia ja monenmoisia jotta luulisi tuota sen puolesta ainakin jokahiselle jonkunlainen ( se oma puoliskonsa ) löytyvän? Jos ei nyt ihan "krantuksi" heittäydy... Kuten mie vaikkas? Onkoo tuota miulle enää olemasa toistapuoliskoa? Vahi olenko jo "käyttänyt kaik omat varat" siin suhteessa tään olemasa olevan elämäin aikana? Eiköö miulle enää olekkaan ketään "varattuna"? Oliko ne/he sitten täsä jo mitä taaksein on jäänyt, mitä olen elämäin tään aikana kohdannut ja joidenka kera olen tätä elämää kuluvaista samaan suuntaan, pätkän tahi toisen, katsellut?
   Miksikä miehistä monet ( useimmiten he ovat näitä kaks´ lahkeisia kuin mitä yks´ lahkeisia... ) puhuvat siten ettäs ns. joka toinen sananen on kirosana? Mitä mieheistä "uhoa" se on heiltä? Onkoo se heistä jotenkin "niin miehekästä"? Mitä he haluavat sillä tavallaan todistella tahi näyttää toisille ja vasiten sille vastakumppanilleen, hänelle jonka kera juurikin silloin juttelevat?
Miusta sellainen jutteleminen ihan karsealta kuulostaa! Tietty en ole isse koskaan oppinut kirosanoja käyttämään noin niin kuin "arkisessa" puheessain niin siksikö se kuulostaa ihan karsealta ja joutavan päiväiseltä jorinalta, tuo tuollainen tyyli? Vahi onko vaine niin ettäs kun on takutettu koko ikä että ei saa kiroilla niin sitten sitä "kompessoi" sitä toistenkin puheista, kuunellen niitä sanoja karseina, asiaan kuulumattomina?
Ja sekin että tuntuu ( kuulostaa ) jotta se itse puhujan asian POINTTI, se mistä hän puhuu juurikin silloin jolle-kulle, niin SE jää niiden kirosanojen "jalkoihin", "varjoon"; vastuu puhujan asian ynmärtämisestä, sen olennaisen asian erottaminen niiden kaikkien kirosanojen joukosta siirtyy kuulijalle.
Otappa sit siinä tosiaankin selvää ja muistappa ne puhutut asiat kun mieleesi jääkin vaine kaik ne käytetyt kirosanat ja niiden paljous. Mieleesi ( ainakin miun mieleeni ) jää vain se että olipas siin monta kirosanaa ja kuinka hän niitä "viljeli" niin rutosti! Luulempas vaine että tää tällainen "loputulema" on tuskin tämän kyseisen juttelijan pointti ja tarkoitus? Kyllä kait hänellä jokin asia, jokin "pontti" on kun kerta sanaisen sepponsa auki aukaisee ja ääneen loineh lausumahan muttas se vaine surku kun se asia, ne asiat, sinne jonnehhin kerrontatavan sekaan hukkuvat...
  


2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%284%2

   Koko tään alkumatkain taittuvaisen Ylivieskan jälkehen seurasin kuin jokin hivenen isompi saderintama yritteli tavoitella miuta ielleen matkaavaa... Olin kuin paraskin Myrsky-bongari muttas se vaine et mie sitä "pakoon juoksin" ja katselin toivossa suuressa jottei se miuta ehättäytyisi tavoittaa... se kun olisi loppuin lopuksi paree kuivalla kelillä lesetellä ielleen.
   Ohitsein vilahtavia maisemia, ja tuota tummanpuhuvaa myrskyrintamaa, seuratessain huomasin kuin on nytten ollunna Maan Ilmeilijöillä ekan rehun teon aika sillä sinne, tänne, ja tuonnehii, oli ilmestynyt Lehmänmunia viti-valkoisia jököttämään pelotin sarkoin päälle. Misä niitä oli yksi, kaksi - muutama, niin toisaalla niitä sit olikin "hivenen" enempi! Ei kyl voinut olla silmiään pistämäti muualle kun ne nuilla aavoilta peltoaukioita huomasi - kyl se tuo viti-vallisuus vaine huomiota herättävi sen verta. ( Mitenkähän olisi jos suurin osa - kaikki - olisivatkin vaikkas vihireitä...? )



2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%285%2

  Nivalan, entisen Pidisjärven, kirkko ( tää nykyinen kirkko siis ) on valmistunut 1803 Niilo Koskelan johdolla tälle nykyiselle paikalleen. Tämä on ns. uusgotiikkainen muodoiltansa ja tähän mahtuvi noin 600 henkeä ( toisien lähteiden mukaan taasen jopa 900-2000 henkilöä? ) kirkkokansaa sisällensä kerrallansa.
   Kellotapuli on rakennettu 1874 ja se liitettiin itse kirkkoon tuollaisella lyhyellä väliosalla mitä tästä kuvastanikin näkyvi.
Kelloja on tapulissa kaksi kipaletta; 1761 ja 1878 vuosilta.
   Kirkkoa tätä on viimetteksi korjattu perusteellisesti 1991 - tosin nyt näyttivät täällä käydessäin olevan pihan maan ja mannut myllerryksen kourissa...

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%287%2

   Kirkossa on olemassa alttaritaulu ( kuten ainai kaikissa kristillisissä kirkoissa yleensä onkin... ) muttas täällä ovat sit myöskin nämä kaksi vanhaa maalausta jotka on laitettu 1952 kirkon etelä- ja pohjoispäätyihin esille.
Ristiinnaulittua Jeesusta esittävän kuvan uskotaan olevan Thomas Kiempen käsialaa.

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%288%2


2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%289%2

   Itse kirkkosalin ollessa kaunista katseltavaa, huomioni kiinittyi kuitenkin tähän saarnastuolin likellä olevaan vaneriseen puuhun. Ensin mietin ettäs mitä, mitä tää on, kunne hokasin tästä roikkuvissa lehdissä olevat ihmisten nimet ja laskeskelin mielessäin yksi ynnä yksi... saaden lopputulokseksi = Kastepuu.
Onpaa muuten oivallinen juttu tää tällainen - ainakin miun mielestäin. Lueskelin näitä nimiä kastettujen lasten joita olivat mm. ...

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2813%
 
... näin niin kuin mielestäin "uudenkannan" nimenä, ja...

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2810%

... vanhemman tyylisenä sitten mm. tällainen "Viljo Nestori"....

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2816%

..sekä hivenen oudonpana yhdistelmänä ( miulle ) tällainen "Pieta Helena Tellervo"  josta etenkin tämä ensimmäinen nimi on miulle ns. tuntemattomampi nimi ollen kuitenkin samalla mielestäin TODELLA vanha nimi. ( Isse tosin mielin tämän nimen lähinnä mies-puoliselle henkilölle... muttas täsä se on liitetty kylläkin aivan selvästi naispuolisen lapsen muihin nimiin? )
   Oli mukava lukea näitä erilaisia nimiä ja saada huomata että yhtälailla kuin nyt nuita uudempia nimiä on lapsille uusille annattu, niin yhtälailla ovat myöskin vanhemmat nimet suosittuja keskuudessamme. Yhtälailla nämä vanhat, hyvät, ja kenties erinäisissä suvuissa kulkevatkin, nimet ovat käytössä yhä edelleen.

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2818%

  Täsä kuvassain näkyvi etualalla Sankarihautausmaa joka valkoisine risteineen ja säntillisine muotoineen tuo mieleheni Yhdysvaltojen laavat ja säntilliset vastaavat paikat. Miun mielestäin ei oikein hyvä tyyli, malli, näin Suomemme maahan...
   Muttas tälle hautausmaalle, tälle ns. vanhalle hautausmaalle on haudattu ihmisiä aina vuodesta 1760 lähtien, ja tänne on haudattu mm. presitenttimme Kyösti Kallio vaimonsa kera. Ja heidän hautamuistomerkkinsä on suunnitellut heidän poikansa Kalervo Kallio joka on suunnitellut myöskin tämän hautausmaan talvi- ja jatkosodan, sekä Karjalaan jääneiden muistomerkit.

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2817%

   "Seuratupa."
   Voi jospa täsä kirkossa olisi ollut avoimien ovien lisäksi myöskin joku kirkko-opas paikalla jututettavana jotta olisin nytten "virttä viisaampi" tään rakennuksen suhteen!
Tiedä en mikä tää "Seuratupa" on ja mitkä ovat tämän alkuperät. Sen verta vaine kaunis on vanhoine olemuksineen jotta ikuistin tään-kin kamerallain taltehen.



2019.6.19.%20K%C3%A4nnykk%C3%A4%20kuvat%

   Nivalan varalaskupaikka.
   Kunne tää pitkä, suora ja leviä paikka eteheni aukesi niin mieleheni nousi ajatus jotta nytten siivet levällensä ja LENTOON!
Ei, ei kaasujalkaa suurempaa mutta muutoin oli tunne ettäs nytten, tästä-nyt-ja näin. Mikäs oli näin tunnelmoidessa kun oli hyvä keli ielleen lesetellä. Aurinko Armas pilkahteli ( vieläkin ) ajoittain Taivahankannen pilvien lomasta, tienpinta kuivaa näytti ja kokka kotia kohti osoitti!?

   Ovaskaisen ja Haapajärven kohdalla ( kuten muinakin kertoina tässä kohtaa matkustaissain ) heräsi jällehen ihmetys pintaani kun horisontista kuikuilivat nuo korkiat, näkyväiset, Tuuliset Myllyt olemuksineen!
On se vaine kumma jutska että sitä ain mieltää jotta nämä Tuuli Myllyt kuuluvat vain ja ainoastaan jollehin rannikkoseudulle eivätkä näin sisämaahan? Mikä se laittaa ihmismielen näin ajattelemaan sillä onhan ( hyvänen aika sentäs ) täällä sisämaassakin tosiaan paikkoja ( vasiten korkeita-sellaisia ) josa voisi ja pitäisi hyödyntää tätä energiamuotoa kun sitä luonnostansa olemasa on!


   Seuraava ja viimeinen "maihinnousu" tau´on kera ennen kotikontujain: Pyhäselmen Vaskikello.

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2820%

  Täällä kiertelin ja ihastelin ( jälleen, sillä tääkin on niitä paikkoja jotka ovat "pakollisia" poiketa kulkiessa tietyillä, samoilla seuduilla - eikä esim. nyttemmin tien tuon erottavaisen, toisella puolella olevainen ketju-huoltamo! "Kannata mieluummin pienyrittäjyyttä, yksityistä yrittäjää"; sanomain tää on. ) mm. paikan tämän vanhoja ihanaisia ulkorakennuksia joista sitte bongasinkin tällaisen hauskan...

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2819%

...Kurren kuikkimasta kolostansa.

2019.6.19.%20K%C3%A4nnykk%C3%A4%20kuvat%

   Sekä sisältänsä moninaiset, erilaiset, kelloset joista tämä tällainen tiuku huomioni sai kera kuvan näpätyn tään.
   Sen verta "mainostan" paikkaa tätä nytten jotta kun kyselin näin Kaiketonna jotahin pientä evästä kera kaffeekupposein niin olipas ystävällinen ja avulias henkilökunta kun "ymmärsivät yskän, tajusivat tarpeen" ja tekivät miulle, ihan vaine miulle, toivomusteni mukaan, pienen, erillisen, appehen sisältäin vaine muutaman paistetun kanamunalettusen kera pienen määrän vihreää syötävää!
Nasuni piskuinen siitkin kun täytehen tuli eikää tarvinnut maksella mitään esim. lounahan hintaakaan jota sitten en olisikaan jaksanut syödä kokonaisuutena ( turhaa maksaa syömättömästä määrästä isoja summia ) ja josta en olisi voinut ( kuten yleensäkin lounaista ja valmiista ruoka-annoksista ) kaikkea, kaikkia, maistella ja syödä!
Jotta - kandee poiketa!


   Pyhäsalmi. Pyhäsalmi josta ain olen tavannut hurauttaa vaine ohitsensa kun sen jo ns. kotikontuihin aikaslailla katson lukeutuvan...
Mutta kun sitä näin ihmisenä-tietäväisenä aina tuntee tuntevansa olevinaan kotikontunsa jo ihan hyvin ja tarpeheksi, niitä sen kummemmin kuitenkaan tuntemati ja niiden erikoisuuksiin tutustumati, niin nytten päätinkin tehdä toisin: pokkesin kylään ( siis vieraisille ja samalla tietenkin myöskin KAUPUNKIIN tähän; tämä paikka kun ei enää kylänä ole olemassa ), poikkesin "tupahan" ja kiertelin, katselin, kaupunkia tätä aikain ratoksi ajan kera.

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2822%

   Ekas´ teks´ taasen bongasin tietenkin kirkon-merkin raitilta tään keskustan ja sitä seuraamana lähdin tälle tutkimusmatkallein. Merkki tuo kertovi kirkon kyseisen sijaitsevan kilometrien päässä kaupungin tämän keskustan raitilta. Itseasiassa Pyhäjärven kirkonkylässä asti.
( Sitä vaine miettimään jäin jotta onkoo kysessä siis vanhaan tyyliin kirkonkylä? Siis kylä ja sit KIRKONKYLÄ - vahi onko kyse kylästä jossa kirkko on ja kuten tästä paikkakunnasta jymmärsin niin sit ihan erillinen Kirkonraitti erinäisine vanhoine, viel olemasa olevine, rakennuksine. Siis raitti, tie ja sen pielustat, sen varsinaisessa merkityksessä sekin. )
   Etsiessäin, etsiytyessäin, kirkon tämä luokse olin hivenen hukassa kun viimeisillä metreillä opastus tuo neuvovainen hävisi kokonansa olemasta! Tahi mie ainakaan en sitä mistään sieltä bongannut. Kyllä löysin muut opasteet näyttäväiset ja niihin "osaisin" mennä kun luulin jotta kirkkonen tääkin niissä josain on, koska erillistä opastetta kirkkosen luokse en löytänyt. Jotenka toivonus harras näiden opsteiden laittajalle: kirkolle myöskin oma, SELKIÄ, opastus - kiitos!
   Muttas niin vaine perille suorin lopulta ja tällaisen ihanuuden sieltä periltä löysin. Tosin ei avoinna olevaisena joka ( sekin ) pettymys oli!
   Kirkko tämä on  arkkitehti Odert Sebastian Gripenberg´n suunnittelema ja valmistui tälle paikalle 1897. Kirkoon mahtuvi istumaan sen 600 henkilöä.

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2821%

   Kellotapulin valvistusvuosi on sitten taasen vuosi 1899, muttas sitten taasen...

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2823%

..tää "Lähetysaitta" - tästä ei miulla taasen mitään tietoa ole?
Kaunis katsella, nätti olemassa olla... ei muuta.

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2824%

   Kirkon hautausmaalta... siltä joka niin kuin siin kirkon liki ain pruukkaa olemaan... löysin tällaisen erikoisuuden.
Hautakivi joka näin lappeellaan on! En tällaista ennen nähnyt ole olleskana.
   Täsä luki jotta tässä lepää kappalainen se-ja-se... ( hautarauhaa täten kunnioittaen en tätäkään nimeä tähän julki-kirjoita ).
Toisessa kivessä taasen oli tällainen teksti. Se ettäs kenkä tähänkin oli haudattu ( täsä tapauksessa joku rovasti ) ei sen kummemmin miun huomiotain kiinnittänyt muttas se ettäs MILLAISIN kirjaimin se oli täsä hautakivessä kerrottu, niin se se oli joka mielenkiintoni herätti täsä tapauksessa: miten ovatkaan kaunihit kirjaitensa muodot nuo näkyväiset?

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2826%

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2827%

   "Katson maalaismaisemaa..." ja jymmärrän kuinka kaunis voikaan olla tämä Suomemme maa!
   Kirkon tämän parkkipaikalta katsottuna kaunista lähiynpäristöä.

   Tään jälkehen palasin ieleh-järilöih elikkäs samaisia "polkuja" pitkin takaisin keskustaansa ja aloin etsiskelemään sieltä erästä tuttua paikkaa...
   Olippas nimittäin vuosi se-ja-se ( olisko ollut jotahin... vuottakaas niin otamma selvää asiasta ni tästä... )
... Se oli sitten vuosikas 1994 ( heureka tästähii on jo sen... 25vuotta! ) ja sen vuoden elokuu kun olimma mie, aviopuolisoin ja hänen muutamat veljekset, pohjoiseen menossa lakkareissulle ja me poikettiin sit siin sivussa yöntunteinna valoisina, näin alkukilometreillä, paikallisella rannalla uimassa.

65130030_2316044955378945_80309320871858

  (  Kuvassain täsä mie menossa tätä rantaa pitkin syvyksiin Pyhäjärven. )
   No muttas... siis... etsiskelin tätä rantaa muistojeni siivittämin. Tiesin jotta paikkakunta on siis aivan oikia. Tunsin jotta olo, tila ja valo - nämä kaik miulle tärkiät olevaiset ja kertovaiset - ovat aivan oikiat...
Muttas miksi, oi miksi, en siltikään perille osaa?!
En siis yksin kertaisesti rantaa tätä löytänyt mistään! En vaikka kuin "suhauttelin" keskustansa raittia tuota vievää suuntaan jos toiseenkin ( mm. löytäin yhden ihanaisen kukkaliikkeen josta sit tulijaisiksein muutaman kukkasenkin ostimma... )
Pettymyksein suuren suuri oli. Olisin niin halunut sen löytää... Käydä jopa uimassakin siinä...

2019.6.19.%20Kalajoelta%20kotia%20%2828%

   ..löysin vaine tään jonkin venevalkaman joka liki keskustaa oli. Pyh!
   Näin jälkikäteen ( tietojaan ongittuain paikkakunnasta tästä ja katsottuain nuita vanhoja valokuviain miun, olen oppinut ettäs etsiskelin paikka tätä uijien aivan väärästä suunnasta ja paikasta. Eihän se missään keskustan tuntumassa ollut/ole vaik siten mielein tää, olevinaan muistavainen, näin on asian tallentanut mielehni tähän vanhaan tallentanut. Tää kyseinen ranta kun sijaitsee ( olisi sijainnut ) siellä liki tuota kirkkosta josa käväisin! Siellä likemmä sitä kirkkoa on eräs leirintäalue JONKA ranta on kyseessä tässä!
Ettäs näin se vain aika muistot muuttavi ja osaltaan vääristävi - vaik kuin onkin olo, tila, ja "paikkakin" oikia...
   ( Sen muuten hokasin nuita vanhoja valokuviain katsoissain jotta se styroksinen kylmälaukkumme silloinen joka silloin matkassamme tuolla oli ni se on YHÄ edelleen miulla käytössäin! Wau! Sillä on siis ikää ainaskin tuon 25vuotta jo!
Ja niin kuin mie olen alkanut pikku hiljaa mielessäin havittelemaan tään vanhan palvelijain tilalle "jo" uutta uljasta kumppania?
Olen ajatellut jotta ostaisin sellaisen muovisen, kahden seinämän omaavan, kylmälaukkusen? Muttas sitten melkeinpä samointein perunkin tään haaveeni miun "suuren suuren" kun hoksaan jotta eihän niiden uusien uutukaisten "syviin syövereihin" paljon mitään mahdu kun ne toppauksensa sen verta paljon tilaansa vievät jottei sitä sisäistä tilaa tarvittaville, kuljetettaville, ruoka-aineksille mitään jää jälkehen!?
Jotenka yhä ielleen... ielleenkin mie "uskon" jotta kyl vaine "vanhassa vara on parempi" ja reissaden - kuten nyt tälläkin reissullain - tää vanha palvelija mukanain. Jep. )


  
   Tästä sitten taittuvi loppu matkain sujakkaan ja sujuvaan ( vaik pettymys tuo kalvoikin mieltäin... ) ehättäytyin aivan jo "ihmisten aikaan" kotiini Humisevalleharjulle.
Niin päättyvi Reissaaja-Lissin matkanen tää tältä erää. Niin Majani-Mahtavainen Kulkijan Kummajaisen terveh tulgua toivotteli. Massit ja kassit nuo mukana kulkeneet purkade ja taloksi asetuin kotiini miun. Arki kääntyi eteheni miun ja alkoi seuraavan päiväin vuottaminen: reissu kera muoskain mukeloin Kalakukko City go go:hun ja Kallaveden lainehet sen.
   Mietin kuiteskin näin jälkikäteen... kun oli ekan päivän opetukset, ja siten toisenkin, niin mitä se oli sitten tään kolmannen ohtaimet?
Ei siin varmahan sen kummempata ollunna...?
   Se vaine sanon jotta eiköö tuo jo riittäisi nuihin kirkkoin koluaminen miun osalta? Se "taidon" taisin aikoinaan "oppia" kera puolisoin? Jotenka JOS mie kerta alan NYT, täsä, nyt ja näin, opetella omieni muistojeni luomista niin eiköö tuo olis aika jo sit "lempata pellolle" moinenkin tapa? Tietty näin vähin varoin reissaden; ilmaisia sisäänpääsynsä ovat... Ja jos alan joitahin taidenäyttelyitä, museoita, tahi jotahin sellattiis koluamaan; ne maksavat. Pöh!
Maisemia, Taivahanrantoja, "maalailen" yhä ielleen ja mielelläin. "Ihmisiä suviyössä" - kuin myöskin mielelläin...
   No, katsotaan, vuotetaan, mitä tuleman pitää... Nytten vaine näin. Näillä "eväillä menhään" mitä on olemasa ja mitä se tuo Ukko-Ylimmäinen on suonut. Joopa, joo...