... Armaat Lukijain miun huomanneet kuin kevät hiipii hiljalleen, hellii hipijää himmelöivien hankien, sulattaa suloisen suklaan lailla jäisiä jääpuikkoja sinne ja tänne sekä lämmöllänsä lellii lasta luomaansa ettäs tupahan astuu ja asettuu asumaan?
Eiköstä vaine; sieltä se tulee kevät. Pikku hiljaa tosin, muttas tulee kuitenkin!



   Arvatkaapas Armaat Lukijain miun, kun Aurinko Armas helotti todella kauniisti tuolta Taivahankannelta tänä pänä ja sit siinä mietiskelin et NYT olis sellainen tilanne, jottas voisin lähtiä johkin, niin mitä mietin?
Mietin siinä, nottas voisin lähteä vaikka käväisemään johkin kaffioon kaffille, ns. kaffille, sillä kaffilakon teimmä tuossa jo viime kuun puolella, enkää ole sen jälkehen kuppostakaan nautiskellut, saati sit mukillista.... niin, ettäs siis, käväisisinkö "kaffilla" vahi - jäisinkö kotio ja vaikkas imuroisin enimmät villakoirat poies?
Heittäkääs huviksenne kumman teimmä? Kumman valitsin näin kauniilla ilmalla?
Tietenkin - imuroinnin!
   Tosin päättelin ( omaan tapaani ), et ko inhoan sit viimoisen päälle mattojen imurointia lattialla ja sit niiden kiertelyä sillä imurilla ympäristönsä imuroiden, niin ensin ulkoistan kaik matot ja sit imuroin!
Tuulettuivatpahan näin matot siin samalla tovisen ja oli helpompi imuroida. Meinasin et joskoo viel otan luutun kauniisiin kätösiini ja vetelen sillähin, muttas sit säälin selkääni tätä joka tän pänä sit ekalla särkytablettomalla päivällä on. ( Viel siitä ei muuten ole kuulunut mitään vaik matotkin puistelin jo!? )
    Kun tuossa mietiskelin nuiden kahden vaihtoehdon välillä ja päädyin jälkimmäsen hyväksi, niin silloin samalla sadattelin mieleni syövereissä synkästi, jottas "sie senkin - pitääkin tänne tulla!"
Sillä taasen näkee tähän aikaan vuodenajaoistamme sankkevan hyvin kaiken sen villakoirien määrän joka maleksii pitkin lattioita, huonekalujen pintoja ja vasitenkin nurkissa "pesiänsä" rakenellee.
Kyl muuten "hävetti", "syletti", ku pientä oravaa, kun katselin imurin kitaan kupsahtavaa villakoiran määrää kera pienien rikkojen. Vaikkas ei ole ko noin viikkonen kunne viimeksi samaisen homman teinmä perusteellisesti ( pyyhkien myös kostelalla lattiani nää ). Siitäkin huolimati niitä oli jostahin tullut. Lie "naapurin puolelta" kylään astelleet tänne....?
Äijän sitä "kaiken kansan" roskaa tuleekin vaik näin yssiksein asustelen, mitä nyt jokunen vieras joskus poikkeaa tykönäin.
   Onneksi rehellisyyden nimissä, ei kuiteskana ole kyse misään sikolätistä tms. vaan ihan perus-siististä huushollista. Helppo vetäsitä puhtahaksi, helppo katsastaa kupeensa siistiksi. Jee!

   Toinen keheno hommeli on tuolla Aurinko Armahalla se, ettäs mieli matkaa matkoille, Mummelin tään mieli mierontielle lähteä syntyy ja - syttyy.
Jeeru, et se pahaa tekee!
    Onneksi kuiteskin olemma varannut tuonne maalis-huhtikuun vaihteeseen yhden piskuisen reissun, toisen pika-pikaisen huhtikuun lopulle: valokuvanäyttelyni pystytys- ja purkureissut. Nuille asti ko malttaisin vuottaa aivan rauhassani. Tiukkaa tekee, tiukkaa tekee.