"Tie on meidän."; totesimma mie täsä tänä aamuna, myöhäisenä aamuna, kussa tien päälle ehättäydyimme mie ja muksuin mukelot miun - sillä valtatiellä nro.5 ei ollut ns. ristinsielua, ei sielua ristin, ketään. Baana auki ja vein meille.
Matkalla tuolla tuli sittemmin vastaan muitahin ja mitä enempi likemmä 4-tietä päästiin, ni sitä enempi matkaajaa maanteiden näkyili. Tosin häätyy sanoa, ettäs ei likellekään siten ko ns. normaalina arkena nuillahin teillä olisi. Liekkö enin osa kuljeksinut jo eilennä suuntaan et toiseen?
   Onni on ajoneuvossain tässä nykyisessä mahdollisuus kajarin kautta jutella ja soitella. Nytkin sit ajain tuon matkasen kuluksi soittelimma kaik muksuin lävitse ja kyselin, nottas mitä heille kuuluu? Samaten kun soittelimma sit muutahin lähisukuain lävitse hoidellen suviun keskeisiä asioita sekä Sukumme Mummmon asioita.

   Saderintamalla lähdettiin ja saderintamalle päädyttiin.
Sää Ilmeilijöiden mukaan pitimmä nyt olla liikenteessä kaksi rintamaa: toinen tulossa tuolta lounaasta koiliseen ja toinen juurikin liki koilisesta lounaaseen ja siin välillä sit kuivakaistale.
Näin olikin. Välleen oli tuollainen kuivaakin kuivempi rintama joka matkallamme tuolla sit osui siten et jostahin Piippolan kohilta jälkehen Oulun moottorintielle asti oli kuivaakin kuivempaa - ennen ja jälkehen sateli ripotelyy. Ei siis karsiasti, ei usvana vaan silleen tasasen tappavaa tahtiin kastellen.
Muttas kuiteskin sil viisiin et iellehen täälläkin perillä ovat metsäpalovaroitukset päällä; ei tarpeeksi vettä satavaa.
   Pulkkilassa "nousimme maihin" perinteiden mukaan. Jaloittelimme, otimme pientä evästä ja käväisimme "Hetelli Helpotuksessa" josta taasen nappasin kännykkä kuvasen "Alien-vyöhykkeestä.", "puolimatkankrouvista.";




    Matkamme taittui sujuvan sukkelaan. Mikäs oli ajelessa, hyvässä seurassa rupatellessa.
    Olemma ottanut nyttemmin tavaksein, et "rajoitan" etupenkillä "apukuskina" olijaa siten et pääsevät vuorotellen kukin kolmesta Pirpanaisesta siihen istumaan, eikää vaine se pisin/isoin/vanhimmainen. Täten tulee sit rupateltua ja juteltua vaikaks sun mistä aina eri Pirpanaisen kera; pyvällisiäkin välleen. Ja sit siin sivussa ns. vahingossa tutustuttua toisiimme enemmän ja enemmän. Kukaan ei jää ns. ulkopuoliseksi, etäisemmäksi ko toinen joka näyttäisi tapahtuvan hyvinkin äkkiä jos aina vain se vanhimmainen siin vierelläin istua-nakottaisi. Sillä ei kuskinpukilta välttämäti tule huudeltua asiasta ko asiasta olkapään ylitsi takatohdille auton hurinan ylitse; mielelläin hoksottimeni pitäisin autoa ajaessain vaine etiäpäin ja sivustoilla - hälyytysajoneuvoja lukuun ottamati....
    Tosin matkalla tuolla seurasimme kuin yksi tällainen hälyytysajoneuvo, ilman pillejä ja ääniä, ottia ja tuota ohitti ensin meidät satasen alueella. Sitten se painalsi kauaksi edellemme kuroen välimatkaa välillemme enemmän ja enemmän. Samainen peli jatkui myöskin 80km/h - alueellakin ja ohituksia silläkin alueella edellä matkaavistamme? 
Mietimme, ettäs onkoo tällainen luvallista hälyytysajoneuvollekaan? etenkin kun ei ole pillejä, ei valoja päällä? Posiisille?
    Matkamme taittui siis mukavasti ja hyvin - niin kauan kussa sit ajoimma lautalle.
    Lautalle pääsytämme, Hepo Hopiaisen paikoilleen asetettuain ja moottorinsa sammutettuani - hätävilkut menivät päälle!
Tiesinhän mie, ettäs vilkkujen kera oli jo alkujaan onkkelmaa ja siitä jo korjaamolla olemma käynyt juttelemassa, sopimassa; uusi viikkariviiksi siihen tilattuna on sekä ensi viikolla asennetaan paikollensa, mutta ettäs nyt sitten näin!
Moottori sammutettuna, kuin myöskin virrat päälle laitettuna jatkuvaan hätävilkut päällä? Tein sit mitä tahansa sille viikkariviikselle - ei ni mitä apua! ( Kävikin yksi matkalainen miulle ilmoittamassa: "teillä on hätävilkut päällä." )
Noustihin maille, otin kuvan tään ja....



... hihkaisin paikalliselle saitille et onkoo Luovolla ihmistä, miestä tahi naista, joka olisi tee-se-itse tällaisen onkkelman kera?
Juttua auttavaa sainen ja näin meinasinkin toimia kuten neuvottiin.... ( Olipas kiva ajella Luovon lävitse hätävilkut vilkkuen... )
... kunne majoitukseen ilmottautuessain näimmä paikan tään omistajan jolta sit suu sanallisesti vinkki-vitosta kysäisin. Hän neuvoi et otappa ja soita paikalliselle huoltamolle; siellä voisi olla apua antavaa, niksin neuvoa pulmaan moiseen.
Teimmä työtä käskettyä ja apua sainkin.
Heureka, et sitä osaakaan olla loppuin lopuksi tumpelo moisenkin pulman edessä, kussa sit avun tuon sain ja kuin helposti se ratkesikaan! Moottori käyntiin, painasen hätävilkkunappulaa ja VO´LAA! Hätävilkku meni poies päältä!




    "Kotipuu." - ja yssi ainua Merimetso joka sekin poies lehahti likemmä mennessämme.



    "Taivaanrannanmaalarina." - kohti etelään lautalta Meriluoto.



   "Kohtaamisia."
   Luodonseljällä Meriluodon ja Merisillan kohtaaminen.




    Majoittumisen jälkehen, jälkehen kap´säkkien purkamisen, kamerain olalle ja kuvamaan. meren rantaa morjestamaan, sanomaan: "Terve Meri-ystäväin."



    "Lähtevien laivojen satama."



    Aallonmurtajan kokalla; seuraavana Ruotti.
   Ruottista puheen ollen....
Olipas hieno muisto viime kertaisesta visiitistäin tänne Luovolle täsä viime viikolla. Tiuli nimittäin puh-elimen lasku kera netti-yhteyden, ja tuplaten sen kokoisena kuin tavallisesti meikä Mummelille pruukkahan!
Pähkäilin sitä aikain, ettäs mistäs moinen "kunnia"?
Sit katsastin päiväänsä; 25.5., ja yksi puhelu; 7min.. Täten kategeroin ( kuis toi sanotaan ja kirjataan? ), ettäs se on ollut puhelu tahi nettiyhteys ( tod.näk. puhelu ) silloin kun tänne Luovolle tulimma ja olemma ottanut täältä yhteyttä jonnehin tutullein. JA tää yhteydenotto onkin kiertänyt ns. vieraanvallan puolelta Suomemme maahan! Siitä tuo tuollainen mahtavainen lasku sitten! Yllärin itsellein sillä ei viel konsa ole tällaista tapahtunut miulle täällä ollessain.



   "Kongi."





   "Lentoon lähdössä."

   Näin sitä sitten on tultu ehtoon korvalle, majoitettu ja se mikä ihan mukava sattuma, niin tänne tähän majapaikkaamme, tulla tupsahti samaisia ihmisiä kanssamme majoittumahan ko viimekkin Jussina. En itse heitä olisi muistanut edes ulkonäöllisesti, muttas he muistivat miut. Iloinen ylläri tää tälläinen.
   Nytten voisin... vaikkas painua ulos ja kuvaamaan; on sade lakannut, maanpinta hivenen kuivahtanut, ja täsä jo jotahin jaksaisi ko syönnin jälkeen jo energiaa elimistöön tullut on.