...olo ja tila; loppu on siis jo valmiina.

   Harvinainen tunnetila tätä nykyä miulla. Sankkevan harvinainen. Hokasin vaine tään täsä tänä pänä ja tuntuipas se mukavalta. Olla onnellinen. Tuntea, ettäs kaik hyvin on juuri nyt, ja ettäs kaik viel hyvin menee.
   Kuis tähän tällaiseen on tultu? Sitäpä sietääkin sit pähkäillä. Mistä moinen "kunnia" suotu, mistä moinen olo ja tila tulla tupsahtanut ihan nuin vaine? Kyselemäti, kertomati, ennakoimati. Aivan salakavalasti tyköin tassutellut, askeleensa asetellut ja kylkeeni kyhnöttämään kupsahtanut. Wau!

   Sainen juurikin pintapuolisesti huushollini vosekittua. Ei mitään suurta kun ei käsi vaine jekkase, mut kuiteskin vosekittu mikä vosekittu. Etukuistinkin siin "mennessäin" vosekin pitkästä aikaa puti-puhtahaksi. Takakuistin jätmmä vosekkimati kun ei se kellehää nävy ja on sitä paitsi lupaillut tuta lunta, vettä ja räntää, niin eihän tuo nyt sit kauaa puhtana pysyiskään...
   Siksoin miun kysäisi kuvasen ker, ettäs tarviitko tällaista ja tällaista törppöä - jokin vanha, vanha, sillipurnukka vanerista, tms.? ( Jälkitietoutta: sainen kuulla, ettäs se on kirnu! ) "Tottahan toki - kuis paljon se maksaisi?" Sanoi ilmaiseksi sen miulle hankkivansa; myöhäisenä synttärilahjana. Wau! Ja kiitos!
Samoin tein kyseli, kuvan kera niinikään, yhtä talonpoikais-tuoliakin; tokkopa tarvihteisin. No, en tarvihhe, mutta voinen ottaa sen silti kun ei ihan maltaita maksa moinen kapistus. Näimmä sen jo täsä taanoin sillä samaisella kirpparilal käydessäin mut en silloin tarttunut tuoliin tuohon kiini kun sen verta laittelivat sille silloin hintaa - nyt oli halvemmalla.
Wau, saan siis kaksi ihanaista kapistusta huusholliini ( lisää ), kattoin alle Humisevanharjun, täsä kunne aikaa antavi ja kunne ensin ne mökillämme kesäiseen aikaan pääsen vosekkimaan puti-puhtahaksi.
   Erään serkku-poijan kera juteltiin niinikään tänä pänä eräästä akkunanpokasta lasisine ruutuineen - josko siitä miulle olisi täsä kunne vaine päästähän kompainenkin yht´aikaa sinne äärellensä, sitä katselemaan ja asiasta juttelemaan.
Voi, siinäpä olisi sit nätti koristus tänne Harjulle Humisevan! Sellattiis.... muistanko oikein.... kolme kertaa kolme, tahi neljä kertaa neljä, ruutuinen. Piskuiset ruudut, ja vanhat pokat nuo. Wau!
  Eikää suinkaan vähäisimpänä onnevan tekijänä nyt ole se, ettäs viimo yönseutuin oli hyvinkin vähäisen unen aika! Jotahin kolme-neljä kokonaista tunteroista jos yhtehen laskeskelen kaik´ pätkäset nuo nukutut.
Läksimmä nimittäin eilennä ehtoolla, kera yön tumman tulevaisen, maakuntamatkailulle ja kyl kannatti. Kyyti oli hyvä. Eikää maisemissakaan ollut mitään valittamista, ei. Jällevän kerran: "I like it!"
  
   Täten mikäs täsä on kerrankin Mummeron ollessa? On kun kreta-astialla olisin saanut käväistä nuoleskelemassa. Nasu kylläinen, mieli onnellinen.
   Hivenen jo ihan pelottaa, ettäs minkähän ejellä tää tällainen olo ja tila onkaan....? Mitä sattuu ja tapahtuu kohta, ihan kohta, jottas hokasen, ettäs untahan se tää tällainen olo ja tila miulle onkin vaine?