Mennä yönä kutsun kuiskaavan kuulin korviini miun. Aivan selvästi se sanoi miulle et kussa tästään päivä tulevainen valkiaa, niin siun lähtemän pitää "Myrskyluodon Maijaksi" johkin suuntaan. "Väliä sillä ei ole mihkä kupeesi kuljetat, muttas tärkeintä on et kuljetat kuitenkin."
Se meinahan Humisevaharju taasen voimansa näytti, kun Tuuli Tuittupäinen voimiansa käytti!
Havahduin oikein kesken unieni kun tuntui et vähintäänkin tornado tuli kupaille Kulmakunnan tään. Tuuli tuo Tuittuavainen otti ja hivenen humahutti ynpäri-änpäri kulmia tään asumuksein. Siinä natisi ja nitisi kulmat kumajavasti, röörit kattojen lävitse viedyt, kumisivat tyhjyyttänsä ja tuulien siellä sisuksissansa pyöriessä säveliänsä omiaan "somasti" soitteli!
Kussa aamu tuli huomasin onneksein ettei lunta, tuota jo aivan tarpiaksi olevaistavalkiaa höttöstä, ollut onneksi tullut seudulle tälle. Tuuli sen sijaan jatkoi laulujansa nuita jo yöllä aloittaviaan, aivan antaamuksella.
Touhusin kuitenkin asiahommia tällä koneellani ja kunne ne sain tuumaustaukoa vaille ne valmihiksi, niin otimpas ja kasasin kamppeheni kasaan lähteiksein kutsun tuon yölllisen perään.
Kamera mukaan - totta kait! Tuulta Tuittupäistä vastaan eräskin kerros vaatetusta pääletysten, muutamat sukkset jarppieni suojaksi. Korvaläpsyt korvien katteheksi ja myssy-pyssykkä viel sen päälle sekä itse jo sit ulkosalla ollessa viel nuttuni huppukin kaiken huipuksi päälimmäiseksi suojaksi. Grillit Aurinkoisen Armahan simmuillein näkeville ettäs matkahan vaine Hepo Hopiallain käy.
Suuntana tämä, ryhmä-rämä:
Väärninsaaren kupeilla; yllä ja alla.
Niittysaaren kupeilla; yllä ja alla.
Mikäs tuolla olikaan käyskennellessä, tassua toisen eteen pistellessä, kun näin "hankijaisilla" saine stepastella.
Moottorikelkkain urille oli Tuittupää Tuuli puhkunut ja puhaltanut juoksuttain lumikerroksia aikas hyvin kantavaisia. Ei upottanut tuota kummemmin, muttas auta armias jos sivullensa astuin, tahi ajattelin vaik jostahin ns. oikaista ilman nuita jälkijä, niin humps ja hups; syvyyksissä hankien olin het´sillään.
Peltoniemessä:
Tää vanha rantasauna kallion päällä, rannassa Peltoniemi.
Sieltä se kevät tulee! Eikös vaine? Eikös siltä näytäkkin?
"Piilossa."
Jokin kukinto... Hopeapajun vanha kukinto-ko?
Niin sitä tuli taasen tältäkin päivältä happee-haukkaa. Kilo ja metrejä muutamia satallattua.
Ja tuntea et "kotona olen" kun sainen myräkässä tuossa olla Maijana Myrskyluodon.
"Koti on siellä missä sydän on."; vanha viisaus tää on iät ajat kulkenut meidän ihmisten keskellä ja tähän miekin olen kyllä taipuvainen suoraan sydämestäni.
Ihmisen elämässä on aikojen saatossa monta kotia olemassa, tai no - kodiksi nimitettävissä olevaa paikkaa oikeastaan.
Syntymäajan koti, synnyinkoti, jossa asustaa se ns. synnyinperhe erinäisin kokoon panoin itsekullahin.
Sitten tulevat josain vaiheessa opiskelija-asunnot yksin asuen, kimpassa asuen, soluasunnossa tahi josain asuntoloissa asuen, joita kodiksi niitäkin voine kutsua.
Parin ja perheen perustamis vaiheessa omat kodit kulloisenkin kokoonpanon kera.
Ja viimeisimpänä.... ei kun toiseksi viimeisimpänä, sit vanhuuden ajan asumukset joko ns. kotona ihmisen tuon, tahi sit jokin laitoshoitopaikka, esim. palvelutalo, vanhainkoti, tms.. Kodiksi näitäkin paikkoja voi tituuleerata.
Sekä ihan vihoin miimeinen leposija joko arkussa multain alla maanpovessa tahi tuhkana tuulessa ilmojenteillä.
Vaikkas näin erinäisissä boxeissa asustetaan itse kukin eri elämänvaiheissamme, niin ei, ei välttämäti kaikki kutsu jokaista näistä kodikseen.
Ei sillä väliä asuuko asunnossaan tuossa viikon, kuukauden vuosia tahi vuosikymmeniäkin, sillä jos jostahin syystä ei vain tunne sitä paikkaa kodikseen, sydän ei ole siellä mukana, sydän ei tunnen sitä kodikseen, niin eihän ihminen sitä kodikseen kutsu. Se on vain "asunto", "boxi" tahi vaine jokin olinpaikka jossa käydä päänsä kallistamassa yölliseen aikaan; päivät kun menee itsekullahin enempi tahi vähempi touhuten töissä tai jossain muussa toimessa.
Mukana täsä on viel sekin, ettäs vaik´ kuin ihminen asuisi josain pisteessä A., niin siltikään hän ei välttämäti koe kuuluvansa sinne ( se sydän ei ole mukana siellä ) vaan halajaa alvariinsa jonnehin muualle. Joko tietäin tahi tiedostamati. Kokee ns. kaukokaipuuta jonnehin tiettyyn paikkaan tahi tiedostamattomaan paikkaan. Mieli, ajatukset, jopa kroppakin sydämen kera kutsun kuulee, et voi jospa mie joskus viellä.... sitten.... kun.... vielä joskus... joohan....
Eli koti, se oikia koti, sydämen koti, kutsuu ihmistä luoksensa. Sydän tietää misä pitäisi olla, misä asustaa ja eliä.
Elikkäs koti = sydän, sydän = koti.
tiistai, 28. helmikuu 2023
Sydän-koti.
Sydän löytää paikkansa ja kodin sieltä jossa ihminen tuntee tullevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Se on varmahan prioriteetti "namper one".
On ihminen iältänsä nuori, keski-ikäinen tahi vanha, niin hänelle pitää tulla tunne, että hän on juuri sopivan ikäinen juuri tuon ikäisenä siinä paikassa.
Hänen pitää tuntea, et on hänen ajatusmaailmansa, etninen taustansa, uskonsa, ihonvärinsä, fyysiset ominaisuudet ja taidot, kielellinen taitonsa ja ilmaisutapansa, sit mikä tahansa, niin hänet tullaan ymmärretyksi juuri siinä paikassa ( yms. yhteisössä ) sekä hän itse ymmärtää ne muut siitä yhteisöstänsä.
Tään lisäksi ihmisellä pitää olla mahdollisuuksia toteuttaa itseään haluamallaan, osamallaan, tavallaan juurikin niissä kohteissa, asioissa mitä haluaa tahi haluaisi. Tämän tällaisen toteuttamisen pitää samalla tulla hyväksytyksi myöskin muiden taholta eikä ajatella muiden et "se tuo, tuollainen kylähullu", jne..
Ihmisen pitää tuntea, että hän solahtaa sinne paikkaan, paikkakuntaan, taloyhteisöön, kyläyhteisöön, työpaikkaan, harrastepiiriin, tms. yhteisöön kuin hansikas käteen. Ei kupruja, ei laskoksia, eikää varsinkaan mitään repeämiä reikineen.
Ihmisen pitää kokea vapauden tunne siellä.
Hänen pitää kokea ettäs, häntä ei ole pakotettu juuri siihen paikkaan, yhteisöön, tahi erakkouteensa, vaan se on hänen vapaa tahtonsa.
Hänen pitää kokea, ettäs hän saa mennä sinne ( aina tervetullut ), olla siellä ja jos niikseen tahtoo, niin myöskin poistua sieltä paikalta/yhteisöstä, mennä muualle jossa tapaa muita, esim. harrastukset, asioinnit, yms.. ( Sekään kun ei toteudu esim. Suomemme maassa ihan kaikilla nykyäänkään vapaasta omasta tahdosta.... )
Tästäpä sit taidetaan tulla siihen, et se hyvä tunne sydämessä, se kodin tunne, tarkoittaa vapautta kaikin tavoin, oman mielen toteuttamista haluamallaan tavalla.
Niinpä vapaus = sydän = sydämen koti = koti.
Kommentit