Tään viikon hams´lankarina Töissä, muttas tänä pänä silti vapaalla!
   Kimpsut-kampsut kasaan retkieväineen ja kameroineen, sekä matkahan käy, oi, Hepo Hopiainen!
Kiiruusti sittenkin, sillä huomasin ettäs Aurinko Armas kuikuili Taivahankannen rakosista päälle Maankamaraisen tään: ehättäytyä pitimmä "linjalle" sellaiselle ettäs vettä sainen peilaille...

   Saaristotiellä Lapinlahden puolla:

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Karkinniemen ja Pohjoisaaren välisellä tukinpuottoalueella nokka kohti Onkiveden Koivuselkää siintävää. Vasemmalla laidalla Suoniemi ja oikialla Akkalansaari.

   Ulmansalmella:

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Ulmansaari ja kaajonniemi Haapalahden takana, kohti Kaajonselkää -niemen tuon takaisen.

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   "Maneereelta" tietä pitkin kohti Ulmansaarta ja Aurinko Armasta nousevaista.


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Ulmansalmelta Paasiseljälle päin.
Sanoisinko ettäs Vuohisaari "ympäröitynä" Auringon kilon. Edempänä, likemmä, Louhuluoto kera Ulmansaaren nokan.

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


   Ulmansalmea. Vasemmalla Ulmansaari, edessä Kaajonniemi Kaajonseljälle mennessä ja oikialla sit Ulmanniemi...

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


   Melkein perillä jo:

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Sammalta monenmoista, Jäkälää viel enemmänmoista. Kitukasvuista Mäntyä, Koivua tuskin kasvavaa. Pajukaan ei näytä viihtyvän täällä...
     Paikkana on kyse ns. pellostamme, erään sarkamme pääty, silloin aikoinaan. Tästä olen varmaan puhunut aikaisemminkin mutttas kertaanpas nyt kuiteskin uudemman kerran...
   Silloin kauan, kauan, kauan, sitten, kun täänkin peltoaukian, nämä saratkin, omistimme, ja täällä heinää ja viljaa kasvatettiin, lehmiä laidunnettiin, kasvoi näissä sarkojemme pädyissä tuskin olleskan mitään.
Muistissa oli ettäs ei koskaan viljaa, ei koskaan heinää, muttas Suolaheinää sitäkin enempi. Ja siltikin jokahinen vuosi isämme täänkin sarkasen päädyn, kera viereisen saran päädyn, kylvi ja kynsi. Viljelymaaksi kun se siihen oli työllä ja tuskalla aikaisemmi raivattu soisesta maaperästään, mettän paikalta!
Ja muistan senkin kuin mie aina tätä ihmettelin ja samalla vihasin näitä kaistaleita; miksi tehdä turhaa työtä tuota kun siinä ei kerran mitään kasvakkaan?

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Lammen metän rantaisessa tuli vastahan karpalomättähällä tällainen Taivahanrannan-kiitäjäinen joka tiensä pään oli kohdannut näiden apajien äärellä.
Valokuvasin ensin "luonnollisessa" olossaan ja tilassaan tämän. Sitten otimma ja nostin "selkeämmille vesille" ( sori ) ja valokuvasimma uudemman kerran...


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Ja isämme venhon - tietenkin. Yhä paikallansa on kera merkintöjensä näiden;

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Karpaloita noita poimimiain tulimma sitten kasahan vajaata toista litraa. Paljon vähemmän kuin esim. viime vuona samaiselta paikalta. Silloin saimma Sukumme Mummon kera poimiessain, kunpainenkin sen parisen litraa koteihimme viedä! Nyt tällainen minimaallinen saalis vaine....
   Tämä täsä on kuiteskin Mustikka, ja Mustikan sininen ( Sinikka ) marjanen. Tätä kuvatessain ajatuksiini pälkähti eilisen ehtoon keskusteluin miulle tuntemattoman ihmisen kera nettisfäärien lävitse, josa tämä kyseinen hlö. kertoi ettäs on kuullut tuolla kaukaisuuksissa miusta puhutun hyvänä valokuvaajana.
Tuskastelin silloin, tuskastelin tänään, ja mietin: olenko hyvä valokuvaaja? Olenko vahi enköö ole? Mistä sen tietäisin?
Valokuvaan kyllä sankkevan paljonkin jonkusen "mittarin" mukaan, muttas ettäs hyvä....?
Valokuvaan harrastukseksein. Valokuvaan "henkeni pitimeksi", ihan vaine siis omaksi iloksein ja ns. "järissäin pysyäksein". Valokuvaan vapaaehtoisena valokuvaajana monissa kohteissa ja tapahtumissa. Valokuvaan pieni muotoisesti taskupalkallakin - muttas en elantoain saadaksein, enkä elannoksein.
Muttas mistäpä tietäisinkään...

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Lampea tätä... jostas muuten kevähän mennehen tullen, möin sen Venhoin miun! Kerroinkos siitä jo? Muista en...
Muttas, niin, siis, möin sen poies, kun en enää löytänyt, elämästäin tästä, aikaa käydä sillä soutelemassa. Tietty voinehhan se ollas vaine rannalla tällä ja siten kun aikaa olisi.... Muttas mitäpä turhia. Sama se oli myydä poies jollahin joka sitä oikeesti tarvihti ja käyttää.

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


   Mökille eväitä syömään:

121651434_452969745669411_26644851997402

   "Pullon korkki auki", ja kaffeen juontiin!
Siihen kaveriksi kärtsäten Kaikettomia leipäsiäin sekä makkaraa sellaista et voinen syödä. Jam.

121487851_404970727167125_59933383323869

    "Kaksi lensi yli käenpesän..."
    Olisin voinut hakia ja ottahan Sukumme Mummon mukaani reissullein tälle, muttas en nyt. En vielä ole valmis siihen eroni jälkeen. Edelleenki halajan yssin olla ja vaeltaa. Jotenka nyttenkin sitten siis yssin matkaani tein. Käväisin marjassa, istuin mökkimme rappusilla - evästin. Hiljaisuudessa.
   Karpalossa ollessain kuuntelin kuin Joukkahaiset ääntänsä pitivät. Jotkin toisetkin vesiset lintuset, muttas niitä en tunnistaa osannut. Tintit, ja piskuiset lintuset muutkin, ääntelivät seuraksein siellä.
Täällä mökillämme kuulin ( ja näin ) kuin "kylmän linnut", Punaiset Tulkut siklattivat läheisissä puissa nuissa, marjasta Tihien jälkeen jättämiä etsien. Jaukkhakaiset "ylilentoja" muutamia, kännykuvain tään kalataista, tekivät. Josain äänsivät Korpit ja Varikset. Josain paukahtivat mettäin puut kuin enteillen tulevia kylmempiä säitä, oloja ja tiloja, päällä tään tanterehen...
   Rauha ja hiljaisuus...
Rauha ja Hilja...
"Aamulla ajattelen enis töikseni:
Onni ja hiljaisuus
kuuluvat aivan selvästi yhteen.
----------
Ja me makaamme tuvan sängyssä vierekkäin
kuin Onni ja Hilja." - kirjoittanut onpi Eeva Kilpi joskus....

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   "Hieno-helma."

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Ja miun kevähällä kylvämäin kukkasista viimeisiä viedään betonisen kaivonrenkahan kätköissä;

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

...ja itse botinirenkahan kaunista kukkasta jäkäläisen muodossa.

   Kotimatkallain päätimmä vihoin ja viimein poiketa eräällä lammella jonka ohitse olen valehtelemati jo ainaskin sen 30-35vuotta aina kulkenut ja sitä katsonut, tuumaten ettäs tuolle pitis.... joskus.... vielä joskus...mie...
Kassonut vaine olen kaunista, piskuista, lampea tätä ohitse vilahtavaa, ja ihaillut sen kaunista ynpäristöään kera kätkeväisen mettänsä, sen kummemmin aikaan saamati ettäs poiketa tykönään, joskus...
Nytten sitten, nytten oli SE hetki.
   "Pruu, Hepo Hopiain, pruu." - ja autoin kiitäväinen parkkiin tienposkeen.
Mie kamerain mukaani ottain askellusta kohti lampea tuota.
Matkain tään alussa huomasin tien tuon toisella poskella kyltin: "Muinaishauta."!
"Mitä, misä...?"
No, asiastahan pitimmä ottavi selkoa ja sieltähän se sellainen sitten löytyvi:

2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%

   Hauta tämä on ns. lapinhauta tahi lapinraunio. Kooltansa n.10x15m. Ja sijaitsee Pielaveden kunnassa, Kulhonlammen äärellä. Ja näköjään, näin jälkikäteen tietoon ottain, Luonnonsuojelualueen puitteissa.
   Olisipas kiva tietää enempikin nimenomaan tästä haudasta ja sit tuosta lammestaki; mistä saanut moisen nimen onkaan se?
Onko tämä kalmisto sijainnut joskus likennä tuota vesistöä; onko vesistö tuo ollut muinoin isompi ja laajemmalle ylettyväinen?
Onko tähän haudattu kenkä tahi keitä? Mitä sinne on vainajalle/jille mukaan laitettu? Ovatko omistaneet suvun kesken tahi perheenä tahi yksinään seutuja näitä, ja kuin suurelti?
Mitä on tapahtunut että "Noutaja" on tullut?

Voi, niin paljon kymysyksiä mutta vastauksia "sirou".


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%


2020.10.14.%20Karpalossa%20Soijinsuolla%
  
   Kaunis, synkiä, noin vajaata 4 metriä syvimmiltään, olevainen lampi piskuinen.

   Näin. Päivä tää "paketissa".
Reissu heitettynä, matot ulkona kopisteltuna ja tuuletettuna.
Muutama puhelukin sivussa hoidettuna: onnenkantamoisia voisi sattua kohellein jos kaik sattuu kohalleen, kohallain... Tuli nimittäin pari yllättävääkin puhelua tuolta kaukaa, kaukaa. Enempää en voine nyt "valotella" asioitain näitä, sori. Muttas sen kuiteskin kerron ettäs kassotaan.... "Katsotaan, niin saamme elää..."