Jälkilöylyt.

   Niinhän siinä sitten kävi kuten itseksein eilennä ehtoolla atvailinkin. Kerta ja kun, mie menin maate jo "ajoissa" ( jälkeen yhdeksän ) ehtoolla, niin enhän mie unta kaaliini saanut sitten aamulla, vaan jo neljän jälkeen simmuin aukasin.
Vetuloin ja vatuloin ensin siinä tilapäis-petini lämmöissä, sitten kun en enää jaksanut taivastella nousimma ylös. Palastin, tein aamutoimet, pakkailin kimpsut ja kampsut kasahan sekä pakkasin Hepo Hopiain selkään kaiken sen mitä huushollista tuosta löysin ja irti sain - valmiiksi tyhjästä kämpästä siis.
Kertasinkin Hyville, Ystäville, Rakkahilleni juurikin ennen maate menoa eilennä jotta:
"Lattialla on yöpaikkani ensi yönä - ei ole sänkyä, ei huonekaluja,
tietsikan näyttö antaa valoa huoneeseeni - ei ole valaisimia, taskulampun toin mukanani...
tietsikan valossa luen kirjaani....
lämmitys toimii - vesikiertopatterit,
vesi juoksee - saan juodakseni."
   Se oli sitten hivenen jälkeen viiden kun tienpäältä löysimmä itsein. Palautin avaimen sovittuun paikkaan ja urallein urkenin.
Tosin mietin kyllä ensin tovin, ettäs pitiskö viellä kuitenkin lähtiä Marjaniemeen katselemaan kun Aurinko Armas taasen horisontin ylittää ja kapuaapi Taivahankannelle? ( Sillä ounastelin jotesakkin mielessäin että tänä pänä tulevi KAUNIS sää ja tila Luovolle! ) Muttas ei, en päättänyt näin vaan tuumailin jotta, kun kerta näin jo ylhäällä olen ja kehrä tuo paistavainen nousevi vasta noin kolmen tunteroisen jälkeen, niin enpää tuota viitsi värjötellä Hepoin seljässä, tahi stallade sitä rantaa ees ja taas, tuota aikaa vuottaissa.
Toisaaltaan tietysti - jos olisinkin alkujaankin ollut viel tuossa asunnossa? Olisin aikani vuottanut siellä? Ei, en osaa olla tekemäti mitään... lukea? Joo, kyllä, muttas sitäkin kun kerkiää sit tulevana ehtoona tehdä jos sattuu; lukea sivun tahi kaksikin, jos aikaa muilta hommilta jää?
Sitä paitsi: seuraava lautta lähtee vajaan puolen tunnin kuluttua. "Siihen voisin ehättäytyä, ei tarviis sit lauttaa vuotella?"
   Niinpä Hepo Hopiaa suitsista kiini, veto oikialla ohjaimella ja kaaros lauttaa kohti.
Oli meitä muitahin meniöitä - kerrankin. Olisiko ollehet aamuun töihin meniöitä, sillä lautalla olin ainua joka asettui "muut ajoneuvot" -kairsinaan, kaikki muut meni "etuajo-oikeutettujen" -karsinaan.
   Hei, muuten, jos on Luovolaisia lukijoita täsä nyt, niin siellä tienpäällä perätysten ajaessamme sattui kohdassa yhdessä niin, ettäs yssi auto ajeli vastahan meitä ja meni ohitsemme. Kohta sitten sen jälkeen äkkäsin edessäin, kun edelliseen edelläin ajavaiseen autoon oli kuitenkin pitemmälti matkaa.... tienpäällä jotahin valkiaa ajokaistoilla noilla!
Sen verta kerkesin reagoida, ettäs tajusin niitä olevan kummallakin kaistalla siten ettei autolla niistä ohitse ajella mitenkään. Korkeintaan röymintä-vaihteella.
Painasin jarruja, jotta perässä tulijainen hokasee, ettäs kohta tapahtuu jotain. Hidastin, asettauduin pienposkeen.
Varmistin että takaa tulijainen oli pysähtynyt myöskin, nousin autostain ja käppäilin katselemaan, ettäs mitäs täällä on? "Kuka nää on tänne asetellut ja laitellut - kulkihan tästä juuri autoja suuntaan kumpaiseenkin.... Misäs välissä nämä tänne sitten tulivat?"
Havaitsin että olivat ns. elintarvikelaatikoita. Muovisia, valkoisia ( siksi siin huomasinkin ne ja kerkesin reagoida - jos olisivat ollahet jotahin tummaa, niin pahkihan mie varmahan olisin silloin pläjäyttänyt....! ), kolmin tsipalein.
Siirsin kaikki syrjään, läheiseen liittymään, vuottamaan omistajaansa, hakijaansa tiputtavaista.
Toivon, ettäs ne ovat jo täsä vaiheesa päivää hajettu sieltä poies ( noin 10tunnin aikana ), ettäs omistaja omaansa on kaipaillut ja käynyt etsimässä. Sillä säälihän niitä olisi sinne tienposkeen jättää, luontoon leviämään ja sinne unhoittumaan. Roskaamaan suoraan sanoin. Siin viipyvi kauan kunne ne sieltä luonnosta mihkään häviävät!
Jep, ja sitten jatkoimme itse kukin matkaamme iellehen, ajellen perätysten lautalle lähtevälle.



   Lautalta kuvia kamerallain. Nyt on kaikkea muuta kuin hienoja otoksia; ei vakaata jalustaa/jalkoja mukana, lautan liike aallokossa auraten heijaa vakautta suuntaan et toiseen....

2020.11.4.%20Luovolta%20kotia%20%283%29.

   Hailuodon lauttarannan valot aamusella pimiässä n. klo.6.10. ...

2020.11.4.%20Luovolta%20kotia%20%282%29.

...ja Oulun vastaavat.
Yllä olevaisesta löytyy tummuutta kera "vain hivenen tärähtäneen kamerain" - ja Aurinkoa Armahan kajo, joka enteili sitä aikaisemmin atvailemaani poutaista säätä ja tilaa!
Alla taasen "paljastuvi" hyvin lautan tuon tuoma vauhti vinha aallokon pintaan nähden.

2020.11.4.%20Luovolta%20kotia%20%284%29.

   Lautalla käppäilessäin katselin kuin linnut, Lokit varmaankin, lautan edessä lensivät ja liitelivät ikään kuin parhaatkin öisen tumman perhoset jonkin valolähteen likellä ja edessä. Aivan kuin esim. autojen valojen edessä pääpäjät!
Samanlaista "kisailua" kera valojen noiden.
   Laskeskelin samalla nottas vuorokaudessa on sen 24 tunteroista - eiks ookkin?
Mie nukuin nyt siitä jopas kokonaista seitsemän tuntia ( esim. taanoiseen 2,5tntiin verraten.... ). Jäljelle jää "Ojalan laskuopin mukaan" 17 tuntia.
Mietin, ettäs kun näin aina jää valvottujen tuntien määre paljon isommaksi kuin nukuttujen, niin MITÄ sitä ihminen, miekin, teen sitten niillä valve-tunneilla? Mihkä mie sitä käytän, mihkä se "hupenee"?
Ajatuksella jotta siinähän on ns. ylimääräisiä tunteroisia - luulisi tuota ehättäytyvän tehdä vaikkas mitä, kun kerta on olemasa sitä "ylimääräistä" aikaa jolloin voi tehdä - kaikkea jota ei muutoin kerkiisi?!
  Onpahan se toisaaltaan hyvä, kun on olemasa tää lauttainen yhteys, eikä silta. Näin voipi piskuinen ihminen orjentoitua lautta-ajan aikana aina siihen tulevaansa, mitä itse kullahin se sitten on. Samalla tietty käyden ollutaan lävitse, puiden mennyttään, minkä juurikin siinä ylittäissä tuon salmen, taakseen irti jättää.
Kuten miekin nyt tein:
Lautalla huomasin kuin haikeus hiipi hiljalleen syvälle syvänalaan. Tunteet tuskastuttuvat asettuivat vällyin välleen kupeilleni. Mieli maita alkoi mataa, ajatukset tulevaisuuteen tietämättömään tähytä.
Kaikki se odotus, ilo, riemu, ja "kotiin" tulo mitä koin pari päivää sitten samaisella paikalla ollen ja lautalla näin matkustain, se kaikki loisti nyt poissa olollaan. Se kaikki jäin tuonne salmen läntiselle puolelle, luodolle tuolla...


2020.11.4.%20K%C3%A4nny%20kuvat%20%281%2

   "Vauhdin hurmaa."; lävitse kuskin akkunan, kännyllä kuvattuna tätä aamuista auerta ihanaista.
Ja mielessäin soti koko ajan, ettäs MIKSI mie en jäänyt viellä Luovolla vuottaa tätä nousuaan? "Miksi, miksi, miksi...?"
Katselin "sillä simmulla" et voisinko johkin kohtaa pinkaista ja parkkeerata, valokuvataksein oikein ajan ja vakauden kera, muttas minkäs teet, ei se onnava, ei. Paljon liikennettä, vauhti sen mukainen ison tien tuon - ei siin sooloilemaan voi alkaa, ei.
Tuumasin pysähtyväni sitten Tyrnävällä kunne pistäydyn sinne muoskan mukelolle synttärilahjan viemään? Pettymyksen kokea sain sielläkin. Liikennettä tahi sitten kaiken maailman linjoja horisontissa siihen tapaan, ettäs ei niistä valokuvistain sen pareeta olisi tullunna sielläkään kuvaten!
Ja Tyrnävän jälkeen sitten kaikki tuo kauneus olikin jo ohitse. Se tuo pilvilauttanen joka tuossakin kännyin kuvassa näkyvi oikialla laidalla jo, niin se otti ja tuota, valtaisi koko tienoon. Se levittäytyi, niin läntiselle levydelle, kuin itäsiselle pituudellekin, pimentäin, hämärtäin, tienoot kaikki! Se siitä valokuvaamisesta senkin jälkeen....
   Säätiedotus: Tyrnävällä oli maanpinnassa valkiaa kuuraa, mutta paikoin myöskin kosteutta! Pulkkilassa tienpinnat vaihtuivat kuivaan keliin ja Aurinkoinen tuikki pilvilauttain rakosista - sen kummemmin sit koko päivänä enää näkymäti enempää.


123514174_836265027125648_73518380863188

    Kotona.
    Matkallain tällä pistäydyin maissa parissa kohtaa.
Eräästä niistä ostimma tällaisen ihanaisen, vanhan, täysin toimivaisen, veitikkaisen kujeellisen näköisen pöydälle tahi seinälle laitettavan lampun. Kassalle tään kera marssiessain koin ylläri-pyllärin, kun kertoivat hintansa olevankin puolet siitä mitä kyljessään lappunen osoitti! Wau - Mummero tää onnesaan oli aikamoisessa, koskapa aikas tovin jo mietin alkujaan, ettäs raaskinko ostaa....? Sitten ajattelin, jotta kun enhän tuota ole oikein mihkään rahnaani nyt laitellut ( majoitukset ja polttoaineet ), niin olkoon nyt - ostan sittenkin.
   Hepo Hopiain jaksoi roudaa miut ja kamppeheni kotio. Tänne Humisevallaharjulle Majaani Mahtavaiseen. "Huh, huh."
   Meni noin vajaata kolme tunteroista ja olimma jo purkanut kaik kap´säkkini, käväissyt saunassa, pessyt pyykkiä koneellisen, heittänyt petivaatteeni ulos tuulettumaan ja hoitanut kaik´ tsiljoona kukkastain! "Hyvä mie!"
   Nyt siten vaine pitää meikä likan tehdä päätöksiä.
Pitää nenga laskeskella, ettäs voinkoo mie suunitelmaani toteuttaa.... miettiä pitää mitkä ovat ne "esteet" jotka ylittää pitäisi... mitä hankaluuksia olisi tulossa, mitä on tapahtumassa sellaista jotka rajoittavat mahdollista tekoain ja sen jälkeistä elämääni - mitkä ovat ne positiivarit jotka taasen puoltavat kaikkea tätä?
"Tuskastuttavaa!" Etenkin, kun sen tuon tilapäisen petini paikan omistaja haluaisi päätöstäni jo HUOMENNA! Ei aikaa ole kovin, miettiä? Pöh.
   Yksi HYVÄ asia on kuiteskin olemasa! Haa!
Vaikkas mie kuin kävin ylisillä lämpimillä ja pesullakin, niin yhä edellen suupielissäin maistuvi meren suola! Kunne lipasen niitä kielelläin ohi mennen - makua muistoista saan kielen päälle!


   Jälkilöylyin jälki huurut.
   ... paluu lähtöruutuun; sain allergisen reaktisuunen siitä tilapäis-yöpaikastain. Se päätti asiat puolestain.