En tiedä - suomalaiseen tapaan ja kulttuuriin ei oikein kuulu kehuskella eikä mainita omaa-hyvää, muttas...

JEERU, ettäs osaa olla hyvää.

  
Tuossa eilennä aamun tunteroisina aikaisina, laitomma mie aluille tään olemasaolevain paikkain nimen mukaan nimetyn tumman taikinajuuri-taikinaisen kera piiritanssin.
Ajattelin siin samalla, ettäs on se tuo vastaava vaaliakin tanhuun mukaan pyydettävä ko ei sitä tiedä oikein mitä se tuo tulevaisuus nyt tullessansa tuopi ja milloin sit seuraavan kerran moiset tanssit tanssitahan.... Laitoimma siis "jalalla" koriasti myöskin kera vaaliankin vastaavan.

   Olipas tanssit kopiat: oli aamusen nopsat askellukset ennen töihin lähtöäin. Lie siinä ollut jotahin tikku-risti-tanssin askelluksia tahi jotahin masurkan tahi polkan askelluksia nyt ainaskin ko nopeaan piti saada nuo askellukset valmihiksi.
Sitten tuli piano ( hiljaa ) ja pausa ( tauko ) jolloin oltihin aivan vaiti, hipi-hiljaa. Ei inahdustakaan, ei tahdin tahtia, ei edes puolikasta tahtia tahi neljännesosa tahtiakaan vaan tyystin hiljaa ja paikallansa; mie töissä.
Päivän eilisen loppupuolla sitten otettihin kaik menetetty yhteinen aika takaisin. Kiihdytettiin tanssiamme trio-sellaista - ilman mitään kolmiotraamaa, tms. sotkuja, ja pyörähdeltiin loppupiruetit, muutamat salkova-hypytkin siinä taidettiin sivumennen sipaista kunne ehtoon korvalla sit lopputaivutukset taiten taivuteltihin.

   No, nuin kun päivä tuo eilinen meni tanssahdellen tanssien tahtihin erinäisten ja yöllinen aika sitten vauhdinhurmasta toipuissa, aloitettiin aamusella tänä pänä yhtä lailla aikaseen uudemmat tahdin-löymät.
   Aluksi muutamat jiven-askeleet, sitten vaihdettiin hitaampaan humppaan ja viimeiseksi wienereitä "maisteltihin" Wienin-valssien tahtihin.

  
A´ vot sie ko hyvää saatiin aikaseksi!
Kyl kannatti "valssata" kaik noi askellukset lävitsensä, kyl kannatti!
   Tänä pänä oli yksi sellainen jälkipolvestain tykönäin kyläilemässä joka ei konsa ole edes maistellut leipiä näitä vaikkas taatusti paikalla on ollut ko leipiä tehnyt olemma mie.
Tänä pänä hän yhytti leivät nää ja useammankin hilppasi syödä. Söi ihan siltänsäkin; ilman levitteitä tahi mitään päällisiäkin - tosta vaine. Niin vaaliaa ko tummaakin.
Ja loineh lausumahan, ettäs miekin kyl pistelin aivan surutta suttua suuhin itseni! Jeeru et tuli hyvää! Tumma leivonnainen - jam. Vaalia, josta nyt vasta teimmä eka kerran leipiä pieniä enkää leipiä ISOja, jeeru et osaakin olla hyvää!

2023.8.13.%20Kaikettomat%20Leip%C3%A4set